rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Kädet vaivaa, ranteita särkee. Ja vasemman käden sormista keskisormi tuppaa puutumaan mistä syystä ehdin jo hermostua että siinä on jokin hermopinnivika. Mikä on mahdollista, tietenkin. Mikä sen parempaa kuin vaihtaa kättä vaivojen suhteen, johan toinen on kolmesti operoitu niin nyt on hyvä hetki alkaa sairastamaan toista. Mutta eilen totesin kun särki aivan stanasti joka paikkaa että se taitaa olla fibroa mikä kiukuttelee, miulla vaan niin kovin harvon särkee käsiä tätä nykyä sen takia etten osannut mieltää sitä siksi. Ja koska olen ihan vähän yliherkkä kaikelle käsikivulle vuosien ongelmien jälkeen. Tänään pitää saada soitettua itselleen aikaa lääkärille, saavat kirjoittaa jotain kunnon kipulääkettä näin talveksi fibroon jotten sekoa kokonaan.

Pääsykoekirjaan tartun tänään. Jännittää. Hyvällä tavalla kuitenkin, jotenkin nyt on enemmän rauhallinen olo sen suhteen. Syksyn opinnot on tehneet hyvää, ne on antaneet miulle huomattavasti itseluottamusta opiskelujen suhteen. Joka kerta tentissä hämmennyn siitä että mä osaan oikeasti asioita. :D

Menen tänään Turun neulontatapaamiseen, tää liittyy miun uudenvuoden lupaukseen hankkia elämä. Tapaan siellä uusia ihmisiä joilla on sama intohimo, neulominen (tai kutominen kuten minä sanon). Kivaa!

Laika tulee tänään kotiin. n.n

Olin eilen äidillä muuttoapuna, me pakattiin niin tehokkaasti ettei voitu nauttia teetä urakan jälkeen koska kaikki mukit oli jo pakattu ja vedenkeitin myöskin. Äiti jäi sinne miettimään että miten tekee ruokaa kun kaikki kattilat yms meni jo pakettiin. *lol* Mutta oli kannattava reissu! Mä sain virkkauslankaa (kahta sorttia), kasan käsityölehtiä, Laika puolestaan ison pinon ruokalehtiä, saatiin muutama tuikkujuttu, oranssi mariskooli (joka annetaan eteenpäin laikan siskolle, miusta ne on kamalia) sekä mä sain käsilaukun! Jei!

Tentissä olin eilen, kaipa se jotenkin läpi menee, ainakin mä sain vastattua kumpaankiin kysymykseen. Toinen oli 1920 ja 1930-lukujen poliittinen radikalismi suomessa, toinen taas II maailmansodan rauhan jälkeinen yhteiskunnan rakentaminen. Aina vaan mä hämmästyn sitä että mä oikeasti tiedän jotain noista asioista, siitä huolimatta että kun menen sinne tenttiin miusta tuntuu etten mä osaa mitään enkä muista mitään. Seuraava kurssi alkaa vasta ystävänpäivänä joten nämä pari viikkoa käytän pääsykoekirjan parissa, mahdollisesti myös koitan josko jaksaisin lukea yleiseen tenttiin ja käydä tekemässä maailmanhistorian kirjatentin pois. Siihen olsi vaan yksi kirja, ihan mielenkiintoisen oloinen kaiken lisäksi. Ja pitää käydä yliopistolla kopioimassa historian pääsykoekirja, kunnianhimoisesti yritän kumpaankiin sisään (arkeologiaan ja historiaan).

Voi kun oliskin jo tulossa mutta tulee vasta perjantaina kun on Helsingissä. Viemässä eksäänsä homobaariin. Mä en tiedä vieläkään miten mä suhtautuisin asiaan, toisella hetkellä sei häiri miuta lainkaan mutta sitten toisella hetkellä taas häirii ihan kamalan paljon. Kun kyse on kuitenkin eksästä, ihmisestä jonka kanssa laikalla on ollut suhde. Tiedän ettei miulla ole mitään oikeaa syytä olla huolissani, en mä osaa kuvitella että laika menisi tekemään jotain mikä vaarantaisi meidän liiton.

Mä olen epävarma, en usko itseeni enkä siihen että joku voisi miusta tykätä tai saatikka sitten rakastaa. En ymmärrä miksi joku haluisi vierelleen miun kaltaisen sekopään joka on oikeasti vaikeasti sairas. Henkisesti kaiken lisäksi. Eikä ole tulossakaan terveeksi ihan pian, jos koskaan. Miulla on asioita joiden kanssa kamppailen jotta kykenisin suhtautumaan niihin edes jotenkuten järkevästi (onnistumatta siinä kovinkaan hyvin). Kova menneisyys on jättänyt miuhun jäljet, en siedä enää elämää kuten aiemmin. Tietyllä tapaa miuta ehkä pitää pitää vähän pumpulissa. Enkä mä halua sitä.

Odotan kovin että kunhan terapia etenee niin mä saan sieltä välineitä rakentaa itseäni niiin että mä kestän asioita taas. Nyt pienen pienetkin jutut kaataa miun elämän kokonaan ja lopullisesti tai siltä se ainakin sillä hetkellä tuntuu. Alan itkeä pihalla kun olen ottanut mukaan vain toisen tumpun ja joudun siis kävelemään kädet taskussa kauppaan. Menen pois tolaltani kun asiat ei mene kuten olen suunnitellut, en osaa tehdä suunnitelma b:tä valmiiksi. Tasapaino säilyy koska syön lääkkeitä, välillä unohdan nekin ottaa.

En ole saanut päivitettyä kun tuntuu ettei ole mitään sanottavaa. Vaikka asiaa voisikin olla niin on taas jokin kumma kynnys siinä että voinko mä blogata vai en. Äh.

En voi oikein hyvin taas, se varmaan johtuu monesta syystä. Lääkärin kanssa sitä pohdittiin tiistaina ja tehtiin lääkemuutoksi jotta ehkä siten saisi vointia taas paremmaksi.

Tentti meni läpi kolmosella!

Teen vaan käsitöitä. Luen epätoivoisesti tenttiin. Rakastan Laikaa. Sekoilen Pirkin kanssa.

Tentti on ohi ja sain kirjoitettua kumpaankin kysymykseen melkein konseptin! Ensin oli sellainen olo että en tiedä mitään mistään ja en saa mitään siihen vastaukseen kirjoitettua. Mutta kun sitä vastausta sitten alkoi purkaa ensin suttupaperille ja sitten siihen varsinaiseen vastauspaperiin niin sitten huomasin että mähän osaan ja että sitä tekstiä tulee ja siinä on jopa järkeä! En odota mitenkään erityisen hyvää arvosanaa mutta kyllä sen sen läpi pitäisi mennä ja se riittää tällä hetkellä. Katsotaan sitten koko kurssin jälkeen mikä on arvosana ja tarviiko sitä uusia. Jos nimittäin joskus haaveilee historian opettajan opinnoista, pitäisi näistä peruskursseista olla hyvät arvosanat. o.-

Tämän viikon projektina on tehdä jonkinlainen lukusuunnitelma pääsykokeita varten. Miulla on avoimen kautta vielä tänä keväänä yksi kurssi, joka on varsin työläs joten pitää ihan miettiä että miten sitä jakaa aikansa. Kun pitää muistaa että en voi vaatia itseltäni sitä että mä luen 8 tuntia päivässä täydellä teholla, siitä ei tämän pään kanssa yksinkertaisesti tule mitään. Joten turha edes itselleen asettaa semmoista tavoitetta, sitten mä vaan ahdistun kun en siihen kykene pääsemään.

Laikan koulu alkoi eilen, taisin jännittä toisen puolesta melkein enemmän kuin mitä hän jännitti. Mutta hengissä hän sieltä tuli takaisin, kyllä se siitä sitten taas. Se on iso asia kun pitkä sairausloman jälkeen palaa kouluun, olen itse tehnyt sen kahdesti käsivaivojen kanssa. Son kummallista, mikään ei ole muuttunut ja kaikki on erilaista.

On taas viikonloppu, tuntuu että aika menee kamalan nopeasti eteenpäin. Vaikka kai ne päivät sentään samaa tahtia menee kuin ennenkin, niin että niitä on viikossa se seitsemän.

Koo kävi eilen, pitkästä aikaa. Huomasin taas kuinka kivaa miusta onkaan että on elämä. Että voi puhua ihan arkipäiväisistä asioista toisen kanssa, siis jonkun muunkin kuin Laikan. Miun uudenvuoden lupaushan oli että hankin elämän, että mä alan taas nähdä ihmisiä. Etten mä mökkeydy enää.

Tenttiin luku edistyy hitaasti, vähän jännittää että miten se tentti sitten maanantaina oikein menee. No, se menee kuten menee ja jos ei mene läpi niin sitten käyn rästitentissä sen tekemässä uusiksi. Ei sen luulisi olevan sen kummempaa mutta kun se miulle on. En anna itselleni mahdollisuutta epäonnistua. Tietyissä asioissa mä tavoittelen täydellisyyttä enkä anna tilaa millekään muulle. Vaikka pitäisi osata antaa tilaa itselleen siltä osin että tässä on kuitenkin vielä toipilas. Ja että historia on miulle uusi ala noin opiskelujen osalta, en ole lukenut sitä sitten lukion josta on jokunen vuosi jo aikaa. Olen kirjoittanut vuonna 1998 joten jokainen voinee tehdä itse päässälaskun. (Olen muuten ihan luvattoman huono päässälaskussa.)

Saan uuden kameran! Pääsen opettelemaan oikeasti sitä kuvaamista. Tykkään kovin ihmisten kuvaamisesta, tuo nykyinen kamera on vaan vanha ja hidas. Nyt saan uuden kameran ja pääsen toteuttamaan erästä haavettani. Suvun paparazzi vaan hullaantuu entistä enemmän, joten varokaa vaan! :D Parasta kun on mielestäni ottaa kuvia ihmisistä, silloin kun nei itse huomaa että niitä kuvataan.

Ollaan kotona taas, tultiin eilen iltasella. Ja pakko sanoa että jo oli aikakin, en olisi jaksanut enää yhtään päivää. Enkä tarkoita etteikö siellä Anoppilassa olisi ollut hyvä olla ja mukavaa sillä sitä siellä oli vaan sitä että mä halusin jo kotiin. Oma koti on aina oma koti. Kuitenkin. Siitäkin huolimatta että täällä on täysi kaaos kun tavaraa on pitkin poikin huushollia kun ollaan purettu vasta osin tavarat. Saatiin joululahjaksi levysoitin ja nyt ihmetellään että mihin me se kompleksi oikein laitetaan, siinä tuli mukana isohkot kaiuttimet. Ja tiedän kokemuksesta että ne pitää saada sellaiseen paikkaan jossa kissat ei niihin pääse käsiksi, ne kun rakakastaa kynsiä sitä etuosaa.

Vuosi vaihtui mukavissa merkeissä Nokiakotona, Lasse tuli sinne ja katsottiin Linnunradan käsikirja liftareille (mikä herätti kysymyksen että onko leffan tekijät lainkaan lukeneet kirjaa koska siinä on tehnyt niin kummia ratkaisuja) ja pelattiin trivial pursuittia (jonka Laika voitti vaikka lupasi olla tietämättä kaikkea!) ja monopolia jonka Laika myös lopulta voitti. Mä roikuin mukana osin koska miulla on suhde pankkiirin kanssa. :D

Arkeen sitten kai pitäisi palata. Tietäisi vaan mitä se arki sitten taas on. Laika palaa kouluun ensi viikolla joten meidän arki muuttuu. Laika on ollut koko meidän suhteen ajan sairauslomalla joten tämä on taas uusi juttu. Mutta miulla on omat opinnot joiden kanssa touhottaa sillä aikaa kun toinen on koulussa ja tietty Pirk sekä muut lapset. Ja voinhan mä aina leikkiä kotirouvaa. :D