Tänään on taas mieliala seilannut edestakaisin. Aamu oli kohtalainen, sitten puhuin Laikan kanssa messellä ja romahdin taas ja sain kuitenkin lähdettyä luennolle mistä jäi tosi hyvä mieli. Tosin yritin vinkua Laikalle että olen liian väsynyt ja kipuinen lähtemään mutta en saanut lupaa jäädä kotiin. :D
Olen kaivannut viikonlopun aikana kovin Laikaa messellä ja sitten ko hän tuli niin sitten mä vaan itken ko on niin ihana jutella hänen kanssaan. Hän on ainoa jonka edessä uskallan estoitta laskea kaiken muurini ja olla sairas.
Fibrojumala jyllää taas ihan täysillä, toista päivää on tosi kipuinen olo eikä kipulääke oikein tunnu auttavan. No, tätä tää on enkä mä voi sille oikein mitään. Tuntuu välillä että mun elämä on pelkkää sairastamista, että joku vaiva on koko ajan. Mutta eihän se ole, miulla on paljon ihania asioita sen lisäksi. Lapset <3 Vaimo <3 Ystävät <3
