rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Sain saarnan isältä. Syystäkin kyllä mutta kuitenkin. En vain kykene sellaista juuri nyt kuuntelemaan, mä menen ihan rikki ja koen vain olevani maailman huonoin ihminen ja suuri pettymys ja haluan maton alle.

Tiedän että olen aivan surkea raha-asioissa. Ei sitä tarvitse kenenkään mulle enää kertoa. Yritän kovin parantaa tapani, se ei vain ole helppoa. Eikä tämä sairastaminen tee siitä yhtään helpompaa, mä yksinkertaisesti en jaksa huolehtia mistään ylimääräisestä. Ja ylimääräistä on kaikki muu paitsi hengittäminen. Jos mun puhelinlaskua ei ole tullut tänne niin en mä ole jaksanut ihmetellä missä se sitten on. Joo, ne on menneet meille kotiin ja Leena on ne maksanut. Sieltä on tullut jokin muistutuslasku, en yhtään ihmettele sitä, mä harvoin jaksan (muistan, saan aikaiseksi, tajuan) maksaa laskuja ajoissa. Mutta olisihan niistä voinut soittaa mulle ja sanoa että ne on täällä eikä vaan maksaa ja sitten huutaa mulle siitä. Aika vaikea tietää asiasta ennenko siitä kerrotaan.

Ja häät on liian suureelliset ja kalliit. Mä en haluaisi tuntea mitä tunnen nyt. Sitä ettei miulla ole oikeutta pitää sellaisia häitä kuin haluan. Tuntuu että kaikki on ideaa vastaan. Mä haluaisin vain ihanan päivän jonka muistan lopun ikäni. Mitä pahaa siinä on?

Ällä kotiutui polttareistaan, oli ollut huiman hauskaa ja oli jorannut hulluuden voimalla :D Oli hassun outoa olla kotona ilman häntä, niin että hän on liikenteessä ilman minua. Koska me ollaan tavallaan kasvettu lonkasta toisiimme, liikumme aika vähän missään erikseen. Ehkä sitä pitäisi tehdä enemmän. En tiedä.

Saatiin puhuttua asiasta joka on vaivannut neitiä nyt monta kuukautta. Miten helppoa onkaan soljahtaa takaisin vanhoihin toimintatapoihinsa, vaikka ne kuinka tietäisi aivan vääriksi ja hyvin toimimattomiksi. Ihminen on kummallinen otus. Tai neiti ainakin. Joka on kohta rouva, viimeiset kaksi neitiviikkoa alkaa olla käsillä ja jännitys katossa. Kaikenlaista säätämistä on vielä tekemättä, erityisesti juhlan suhteen mutta järjestelytoimikuntani vakuuttaa että kaikki saadaan järjestymään ja takaavat meille aivan ihanan hääpäivän.

Olen jossain kohtaa tainnut sanoakin etten ole oikein ajatellut ikinä että miusta tulisi rouva. Joskus tietenkin, joskus ajattelin että se pelastaisi miun ja eksän suhteen että mentäisiin naimisiin ja tehtäisiin lapsi. En tiedä mitä mä oikein ajattelin, se olisi ollut täysi katastrofi. Monestakin syystä. Ensinnäkään, neiti ei osaisi olla lapsen kanssa. Tykkään lapsista, kunhan ne ei ole omia. Neiti vain menee jotenkin ihan lukkoon niiden kanssa. Mutta nyt. Olen menossa vihille kahden viikon kuluttua ja ottamassa vaimon sukunimeä ja muuttamassa siten aikalailla sitä kuka minä olen.

Vai muuttuuko mikään? Muuttuuko ihminen kun menee naimisiin? Siviilisääty muuttuu tietenkin mutta muuttaako se mitään siitä ihmisen sisälmyksestä? Itse olen sitä mieltä että se suurin asia on se päätös virallistaa suhde, kaikki muu siihen liittyvä on enemmän ja vähemmän ylimääräistä. Ihanaa mutta ylimääräistä.

neiti on paha ihminen. neiti ei ansaitse lähelleen ketään koska päätyy enemmin tai myöhemmin satuttamaan niitä joita rakastaa. tietäen hyvin kuinka pahasti satuttaa mutta satuttaa silti. vihaan sitä ihmistä sisälläni. se olen minä itse, neiti joka tekee asioita joita ei pitäisi tehdä. hankaloittaa elämäänsä, sohlaa KAIKEN ja satuttaa, pettää luottamuksen niitä kohtaan joita rakastaa.

anteeksi rakas. muuta en osaa sanoa. ymmärrän jos et halua tätä paskaa. minä en haluaisi. itsestään ei voi vain erota. sinä voit.

Sormukset on tuossa vieressä rasiassaan. Vähän väliä otan kannen pois ja katselen niitä. Ne on niin kauniit. Ja sovitankin. Voin rauhassa hupsutella niiden kanssa täällä kotona ko Ällä on polttareissaan. Ostin myös omille kaasoilleni kiitoslahjat, Ällä saa huolehtia omistaan itse. Ei jaksa.

Käytiin äidin kanssa juhlapaikalla ja melkein itku silmässä lähdin sieltä. Ravintolavastaava ei tee mitään muuta kuin konsultoi astioiden käytöstä, itse pitää sekä tiskata että siivota pöydät. Pöytäliinat maksavat, tästä ei ollut aiemmin mitään puhetta. Kun kokoamme itse pöydät niin säästämme muutaman tunnin vahtimestarin työaikaa. Sillä rahalla periaatteessa saisimme ne liinat sieltä talolta. Täytyy miettiä. Hyvä uutinen on se että siellä on kunnon kahvinkeittimet ja saamme käyttää niitä, kahvit pitää viedä itse.

Kun lähdettiin sieltä niin tuli sellainen olo että ei jaksaisi mitään säätämistä enää häiden tiimoilta. Nyt se menee kamalan hankalaksi, meillä kun ei ole varaa palkata sinne ketään hoitamaan astioiden siivoamista pois pöydistä ja tiskaamista. Ei auta muu kuin laittaa talkoot pystyyn. Tuntuu vaan pahalta pyytää vieraita auttamaan.

Pee on tulossa tänne. Askarrellaan ja syödään, oli ajatus että lähdetään kaupunkiin mutta mä olen kyllä yksinkertaisesti niin loppu etten jaksa.

Sormukset tulee kotiin huomenna! Käytiin ne tänään sovittamassa ja ne on nyt käyneet kaiverruksessa ja huomenna ne saadaan kotiin <3 Ne on aivan ihanat. Miun sormuksessa on punainen kivi ja se istuu sormeen mielettömän hyvin. Kaiverruttimme myös kihlat, niihin tulee että anam cara eli sielunkumppani. Vihkisormuksiin tulee riimut ja päivämäärä roomalaisin numeroin.

Kun vaan jaksaisi paremmin niin olisi parempi olo. Huomenna on aamusta se haastattelu liittyen siihen terapiaryhmään. Toivon että pääsisin siihen. Ei ainakaan vielä ole huomattavissa että tasaava lääkitys olisi jotenkin tehnyt oloa toiseksi, tosin tässä on nyt vasta ensimmäinen viikko takana ja ensi viikon jälkeen annosta nostetaan. Miksi tämä on näin vaikeaa?

Kukat on tilattu, rintaliivit on ostettu ja lisää pahvia kanssa askarteluja varten. Vielä puuttuu mun siivet ja muutama tavara selviytymispakkauksesta joka kootaan palvelemaan koko hääväkeä. Keskiviikkona meillä on messellä konferenssi kaasojen kanssa käytännön asioista, niitä on pitkä lista mitä pitää sopia vielä. Sitten alkaa olla häät aikalailla järjestyksessä.

Eilen kävimme pitkän keskustelun Ällän kanssa kaikenlaisesta liittyen suhteeseemme, miun entiseen elämään ja vähän muustakin taisimme puhua. Saimme puhuttua kumpikin asioita joita oli tarpeenkin puhua. Neiti sai kerrottua ne asiat jotka on ehkä merkityksellisiä sitä taustaa vasten että miten miusta on tullut tämmöinen koska tottahan ne menneet tapahtumat ovat miuta muovanneet. Tuntui hyvältä kuulla Ällän sanovan että hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja että ne tapahtumat ovat tuoneet miuta päivä kerrallaan häntä lähemmäs. Mikä on totta. On kuitenkin aina vaikea kertoa suhteelleen entisistä suhteistaan, ei voi aina tietää miten toinen reagoi.

Päivä alkoi 11.12 kun ovikello soi, Ällä meni avaamaan ja tuli heti ovelta takaisin sanoen että vedä lakana tms päällesi ja mene ovelle. Menen sinne ihan unenpöpperössä ja lakanaan kääriyteenä ja siellä on polttariporukka miuta vastassa kuvia räpsien ja videota filmaten. Sitten vaan vaatetta niskaan ja ulos talosta, mukaan sain vain lääkkeet ja vesipullon ja käsilaukun.

Talon edessä peittivät mun silmät siteellä ja kaasoni lähtivät miuta kävellyttämään jonnekin, pyörittiin hetkinen ja erilaisilla alustoilla kunnes tunnistin äänestä että paikalle oli tulleet myös Ässä ja Ärrä. Johdattivat miut heikkalaatikolle jossa poistivat siteen silmiltä ja kertoivat päivän ensimmäisen tehtävän olevan sen että kaivan heikkalaatikosta sinne kaivetut vihjeet päivän kulusta. Minähän haaveilen arkeologian opinnoista ja sitä nyt sitten sain harjoitella, lusikalla ja pullasudilla :D Hiekasta tuli esiin uikkarit, pullolaiva, banaani ja eväslaatikko. Tein kartan löydöistäni ja arvuuttelin mitä ne mahtaa tarkoittaa.

Sitten taas silmät sidottiin ja taluttivat miut autolle. Kamala säätäminen että mahduttiin kaikki autoon :D Ajatettiin Caribiaan, parkkipaikalla päivän ensimmäinen haaveri kun kaason kanssa kävellessä kaaduttiin molemmat pitkin pituuttamme parkkipaikalle :D Olimme varmaan aika näky :D No, silmät sidottuina miut johdatettiin sisään kylpylään ja silmät sidottuina kävin myös vessassa, totesivat ettenköhän mä omat paikkani niin hyvin tunne että pärjään :P Istuttivat odottamaan ja ottivat siteen pois silmiltä.

Miuta tuli hakemaan naisihminen joka kysyi tiedänkö mitä on tiedossa, mihin vastasin etten tiedä. Oli vuorossa aromaterapeuttinen hieronta joka oli taivaallista! Sieltä miut vietiin allasosastolle jossa pulikoitiin kolmatta tuntia lapsenmielen innolla. Yllättävän hauskaa oli vesiliukumäessä Vaimoke oli pakannut selviytymispakkauksen joka sisälsi luomiväriä, ripsiväriä, deodoranttia, hiustenhoitoainetta ja kahdeksan huulikiiltoa :D

Caribian pihalla taas silmät sidottiin ja pakkauduttiin autoon. Väittivät että mennään meille kotiin syömään, että Ällä tekee ruokaa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä että miten voi kestää automatka Caribiasta meille näin kauan kunnes hoksasin etteivät viekään miuta kotiin syömään. Päädyttiin Ruissaloon piknikille. Kukin polttarivieras oli tuonut jotain itsetehtyä evästä ja nautimme kuohuvan parissa ihanan piknikin.

Kaasoni Yyti oli tehnyt miulle biisin joka sai kyyneleet silmiin. Että mä rakastan niitä ihmisiä, ne on miulle kaikkein tärkeimmät ystävät ja on ihanaa että he ovat tukena ja lähellä. Päivä oli aivan ihana, aivan ihana. Parempaa en olisi voinut toivoa. Nyt väsyttää mutta hyvällä tavalla. Mieli on hyvä. Ihanaa.

Oli ihana herätä aamulla yön jälkeen jolloin ei nähnyt unia sairaalasta. Katsoa gilmoren tytöt ja kömpiä sitten takaisin sänkyyn Ällän viereen rakastelemaan hänen kanssaan mikä oli valtavan ihanaa. On ollut kova ikävä iholle. Oli odottamisen arvoista;)

Tänään on lepopäivä, olin eilen illalla täysin naatti ja piipussa. On ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä viimeisen viikon aikana että voimat loppui eilen kokonaan hetkeksi. Sain kuitenkin nukuttua mikä on iso asia ja helpottaa jaksamista. Ensi viikolla aloitan askartelut häihin ja sitten hissuksiin alan jännittämään häitä. Ne tuntuu nyt paljon todellisimmilta kuin mitä ne olivat vielä muutama kuukausi sitten, ne on todellisuutta. Miusta tulee rouva. Rouva A. Hassua. Niin, otan Ällän sukunimen. Sikäli kuin maistraatti miulle antaa sen, sitä pitää hakea erikseen kun on kyseessä suhteen rekisteröinti. Mikä on täysin epäreilua.

Kaksisuuntaiseen aloitettiin oppikirjan mukainen tasaava lääkitys tänään. Lääkärisetä tuntui ottavan miun huonon olon ihan tosissaan tänään mikä tuntui hyvältä, en nimittäin jaksa taistella saadakseni apua mitä kuitenkin tarvitsen. Miulle ehdotettiin myös suljettua psykoterapiaryhmää, menen haastatteluun ensi viikolla. Se olisi hyvä juttu.

Olen ihan kamalan väsynyt. Uupunut, voimaton, tunnoton. Nautin kodin hiljaisuudesta ja siitä että olen kotona ja että vaimoke on kotona ja olemme kahden. Oli ihana käydä nokialla, oli ihanaa että appivanhemmat oli täällä ja että miun vanhemmat kävi mutta on myös ihanaa että he menivät. Tuli ihan täyteen sosiaalisuuskiintiö tässä viimeisen viikon aikana.

Hääjuttuja on ostettu ja asiat edistyy. Hiljalleen mutta ne edistyy. Kohta ne on ohi mikä on iso asia. Hyvässä mielessä.:)

Enkä mä vain voisi nukkua tämän päivän ohi kokonaan? Tai oikeammin haluaisin nukkua kunnes vointi jotenkin ihmeellisesti olisi parantunut ja olisin terve. Mutta enhän mä ole terve, en tule koskaan enää olemaan terve koska tämä vtun sairaus seuraa mua aina enkä pääse siitä koskaan eroon. Olen nyt ja aina ja lopullisesti kroonisesti sairas ja sairauden nimi on sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ja koska sairausjaksoja on ollut jo useita aiemminkin niin sairauden ennuste ei ole kovin hyvä. Odotettavissa on oireettomien jaksojen lyhentymistä ja sairausjaksojen lisääntymistä ja...häpeää, tuskaa, syyllisyyttä, pahaa oloa. Osin tarpeettomasti mutta silti niitä tunteita tunnen. Olen huono, pettymys, syyllinen, kamala, tyhmä, kärtty. Kaikkea negatiivista ja en halua olla mitään niistä. Mutta silti omakuvani on sellainen että niin minä koen itseni. Jee, kivaa. Hurraa.

Osastohoito on nyt ohitse tältä erää ja olen taas kotona. Torstaina on psykiatri, kai siellä jotain lääkitysjuttuja taas katsotaan. Toivon että tekisi jotain tälle masennuslääkitykselle joka ei tunnu auttavan. Minä en tiedä enää itse mitä tehdä koska sisäinen paha olo on niiin valtavan iso ettei omat voimat riitä sen käsittelemiseen. Enkä koe saavani mitään apua tästä nykyisestä lääkityksestä ja kai tavoitteena kuitenkin olisi se että mä voisin paremmin? Tasaisesti mutta paremmin?

Häät edistyy vähän kerrallaan. Eilen sain jonkun ihme buumin kello yksitoista illalla, mikä ei sinänsä ollut kovin kätevää koska en saanut mitään oikeasti edistymään minnekään johtuen siitä kellon ajasta.