ilmojen halki virtaavat meille aarteet.

Edelleen vaikuttaa kovin siltä että olen tulossa kipeäksi mikä ei edelleenkään ole kovin kiva skenaario ajatellen huomista tenttiä jossa pitäisi olla kohtalaisessa kunnossa jotta olisi mitään mahdollisuuksia saada se läpi. Tänään ja huomenna pitää vielä koettaa lukea ennen tenttiä, olen lukenut järkyttävän vähän mutta yritän olla armollinen itselleni, tämä on miun ensimmäinen tentti vuosiin ja kun kuitenkin olen vielä toipilas (muutenkin kuin flunssan osalta).

Aamupäiväryhmä päättyi perjantaina ja täytyy sanoa että veti Rouvan silmät vähän kosteaksi kun tajusi ettei enää näe niitä ihmisiä. Heistä kuitenkin tuli läheisiä, kahdeksan viikkoa puhuimme hyvin hyvin henkilökohtaisia asioita. Tuntuu tietyllä tapaa tyhjältä ajatella ettei enää mene sinne. No, nyt on edesssä muuta. Lääkäri oli luottavainen sen suhteen että saan kaupungin kustantamaan miulle psykoterapiaa joten ehkä tämä tästä. Hiljalleen.

Pirk riehuu taustalla. On niin ihana hieno poika. Riehakas ja energinen monsteri mutta aivan ihana. On niin suloa ko toinen yrittää hypätä soffalle mutta ponnistaa aivan liian kaukaa ja jää siihen killumaan rintakehästä. :D Halutessaan toki pääsee soffalle ihan itsestään mutta joskus pitää miuta pyytää avuksi, kai sen takia että on kiva vähän pompottaa mamia.:D