had to breake the window.

Aboa ohitti miut tuolla luetuimpien blogien listalla. :D Mistä en ole lainkaan pahoillani, annan mielelläni hänelle kakkospaikkani ja tyydyn pronssiin. :P

Olen tällä viikolla pitänyt tätä blogia vuoden. Missä ajassa on tapahtunut paljon, täällä on mennyt ja tullut blogeja muun muassa. Teistä on tullut ystäviä, läheisiä omalla tavallaan kaikista jotka tätä luette. On ollut ihana huomata että Rouvan sotkuinen elämä on sellaista josta halutaan tietää lukemalla hänen blogiaan. Olette olleet läsnä monessa mutkassa ja suorassa ja kuopassa, mistä olen kiitollinen. Tämä on ollut miulle henkireikä, sellainen paikka jossa voin olla avoimesti oma itseni, mitään salaamatta. Ja ei, en ole tähän lopettamassa. :D

Olen taas vähän tukkoinen, en halua todellakaan tulla kipeäksi taas. Ja inhoan sitä että se menee ensimmäiseksi aina poskionteloihin ja tekee niin kamalaa pahaa oloa kivun muodossa ettei mitään määrää. Yök. Minkäs sitä tekee kun on sellaiset ontelot ettei niissä ilma kierrä kuten sen pitäisi.

Viikonloppu oli hauska mutta voimia vievä. En aina muista että en saisi rehkiä, myöskään sosiaalielämän osalta. Koska se vie kovin voimia kun on ihmisten kanssa, varsinkin kun on ihmisten kanssa joita ei oikein silleen tunne vielä kuitenkaan. On raskasta kuunnella montaa ihmistä ja yrittää jotenkin pysyä kärryllä siitä mitä ihmistet milloinkin puhuu, kenelle ne milloinkin puhuu ja milloin pitäisi itse reagoida jotenkin. Näitä kivoja pikkujuttuja mitä tämä sairaus tuo mukanaan on tämä.

Laika lähtee tänään taas Helsinkiin ja jään lapsilaumani kanssa yksin. Kaikessa ihanuudessaan ne on aika rasittavia myös ajoittain. :D Pirk yrittää nimittäin nyt tuhota sumutinpulloa. Hänestä on tullut jo ihan iso poika, on niin hieno että. Sellainen vauvamaisuus on vähän ulkonäöstä jo hävinnyt. :)