rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Kukat on tilattu, rintaliivit on ostettu ja lisää pahvia kanssa askarteluja varten. Vielä puuttuu mun siivet ja muutama tavara selviytymispakkauksesta joka kootaan palvelemaan koko hääväkeä. Keskiviikkona meillä on messellä konferenssi kaasojen kanssa käytännön asioista, niitä on pitkä lista mitä pitää sopia vielä. Sitten alkaa olla häät aikalailla järjestyksessä.

Eilen kävimme pitkän keskustelun Ällän kanssa kaikenlaisesta liittyen suhteeseemme, miun entiseen elämään ja vähän muustakin taisimme puhua. Saimme puhuttua kumpikin asioita joita oli tarpeenkin puhua. Neiti sai kerrottua ne asiat jotka on ehkä merkityksellisiä sitä taustaa vasten että miten miusta on tullut tämmöinen koska tottahan ne menneet tapahtumat ovat miuta muovanneet. Tuntui hyvältä kuulla Ällän sanovan että hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja että ne tapahtumat ovat tuoneet miuta päivä kerrallaan häntä lähemmäs. Mikä on totta. On kuitenkin aina vaikea kertoa suhteelleen entisistä suhteistaan, ei voi aina tietää miten toinen reagoi.

Päivä alkoi 11.12 kun ovikello soi, Ällä meni avaamaan ja tuli heti ovelta takaisin sanoen että vedä lakana tms päällesi ja mene ovelle. Menen sinne ihan unenpöpperössä ja lakanaan kääriyteenä ja siellä on polttariporukka miuta vastassa kuvia räpsien ja videota filmaten. Sitten vaan vaatetta niskaan ja ulos talosta, mukaan sain vain lääkkeet ja vesipullon ja käsilaukun.

Talon edessä peittivät mun silmät siteellä ja kaasoni lähtivät miuta kävellyttämään jonnekin, pyörittiin hetkinen ja erilaisilla alustoilla kunnes tunnistin äänestä että paikalle oli tulleet myös Ässä ja Ärrä. Johdattivat miut heikkalaatikolle jossa poistivat siteen silmiltä ja kertoivat päivän ensimmäisen tehtävän olevan sen että kaivan heikkalaatikosta sinne kaivetut vihjeet päivän kulusta. Minähän haaveilen arkeologian opinnoista ja sitä nyt sitten sain harjoitella, lusikalla ja pullasudilla :D Hiekasta tuli esiin uikkarit, pullolaiva, banaani ja eväslaatikko. Tein kartan löydöistäni ja arvuuttelin mitä ne mahtaa tarkoittaa.

Sitten taas silmät sidottiin ja taluttivat miut autolle. Kamala säätäminen että mahduttiin kaikki autoon :D Ajatettiin Caribiaan, parkkipaikalla päivän ensimmäinen haaveri kun kaason kanssa kävellessä kaaduttiin molemmat pitkin pituuttamme parkkipaikalle :D Olimme varmaan aika näky :D No, silmät sidottuina miut johdatettiin sisään kylpylään ja silmät sidottuina kävin myös vessassa, totesivat ettenköhän mä omat paikkani niin hyvin tunne että pärjään :P Istuttivat odottamaan ja ottivat siteen pois silmiltä.

Miuta tuli hakemaan naisihminen joka kysyi tiedänkö mitä on tiedossa, mihin vastasin etten tiedä. Oli vuorossa aromaterapeuttinen hieronta joka oli taivaallista! Sieltä miut vietiin allasosastolle jossa pulikoitiin kolmatta tuntia lapsenmielen innolla. Yllättävän hauskaa oli vesiliukumäessä Vaimoke oli pakannut selviytymispakkauksen joka sisälsi luomiväriä, ripsiväriä, deodoranttia, hiustenhoitoainetta ja kahdeksan huulikiiltoa :D

Caribian pihalla taas silmät sidottiin ja pakkauduttiin autoon. Väittivät että mennään meille kotiin syömään, että Ällä tekee ruokaa. Jossain vaiheessa aloin ihmetellä että miten voi kestää automatka Caribiasta meille näin kauan kunnes hoksasin etteivät viekään miuta kotiin syömään. Päädyttiin Ruissaloon piknikille. Kukin polttarivieras oli tuonut jotain itsetehtyä evästä ja nautimme kuohuvan parissa ihanan piknikin.

Kaasoni Yyti oli tehnyt miulle biisin joka sai kyyneleet silmiin. Että mä rakastan niitä ihmisiä, ne on miulle kaikkein tärkeimmät ystävät ja on ihanaa että he ovat tukena ja lähellä. Päivä oli aivan ihana, aivan ihana. Parempaa en olisi voinut toivoa. Nyt väsyttää mutta hyvällä tavalla. Mieli on hyvä. Ihanaa.

Oli ihana herätä aamulla yön jälkeen jolloin ei nähnyt unia sairaalasta. Katsoa gilmoren tytöt ja kömpiä sitten takaisin sänkyyn Ällän viereen rakastelemaan hänen kanssaan mikä oli valtavan ihanaa. On ollut kova ikävä iholle. Oli odottamisen arvoista;)

Tänään on lepopäivä, olin eilen illalla täysin naatti ja piipussa. On ollut niin paljon ohjelmaa ja tekemistä viimeisen viikon aikana että voimat loppui eilen kokonaan hetkeksi. Sain kuitenkin nukuttua mikä on iso asia ja helpottaa jaksamista. Ensi viikolla aloitan askartelut häihin ja sitten hissuksiin alan jännittämään häitä. Ne tuntuu nyt paljon todellisimmilta kuin mitä ne olivat vielä muutama kuukausi sitten, ne on todellisuutta. Miusta tulee rouva. Rouva A. Hassua. Niin, otan Ällän sukunimen. Sikäli kuin maistraatti miulle antaa sen, sitä pitää hakea erikseen kun on kyseessä suhteen rekisteröinti. Mikä on täysin epäreilua.

Kaksisuuntaiseen aloitettiin oppikirjan mukainen tasaava lääkitys tänään. Lääkärisetä tuntui ottavan miun huonon olon ihan tosissaan tänään mikä tuntui hyvältä, en nimittäin jaksa taistella saadakseni apua mitä kuitenkin tarvitsen. Miulle ehdotettiin myös suljettua psykoterapiaryhmää, menen haastatteluun ensi viikolla. Se olisi hyvä juttu.

Olen ihan kamalan väsynyt. Uupunut, voimaton, tunnoton. Nautin kodin hiljaisuudesta ja siitä että olen kotona ja että vaimoke on kotona ja olemme kahden. Oli ihana käydä nokialla, oli ihanaa että appivanhemmat oli täällä ja että miun vanhemmat kävi mutta on myös ihanaa että he menivät. Tuli ihan täyteen sosiaalisuuskiintiö tässä viimeisen viikon aikana.

Hääjuttuja on ostettu ja asiat edistyy. Hiljalleen mutta ne edistyy. Kohta ne on ohi mikä on iso asia. Hyvässä mielessä.:)

Enkä mä vain voisi nukkua tämän päivän ohi kokonaan? Tai oikeammin haluaisin nukkua kunnes vointi jotenkin ihmeellisesti olisi parantunut ja olisin terve. Mutta enhän mä ole terve, en tule koskaan enää olemaan terve koska tämä vtun sairaus seuraa mua aina enkä pääse siitä koskaan eroon. Olen nyt ja aina ja lopullisesti kroonisesti sairas ja sairauden nimi on sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ja koska sairausjaksoja on ollut jo useita aiemminkin niin sairauden ennuste ei ole kovin hyvä. Odotettavissa on oireettomien jaksojen lyhentymistä ja sairausjaksojen lisääntymistä ja...häpeää, tuskaa, syyllisyyttä, pahaa oloa. Osin tarpeettomasti mutta silti niitä tunteita tunnen. Olen huono, pettymys, syyllinen, kamala, tyhmä, kärtty. Kaikkea negatiivista ja en halua olla mitään niistä. Mutta silti omakuvani on sellainen että niin minä koen itseni. Jee, kivaa. Hurraa.

Osastohoito on nyt ohitse tältä erää ja olen taas kotona. Torstaina on psykiatri, kai siellä jotain lääkitysjuttuja taas katsotaan. Toivon että tekisi jotain tälle masennuslääkitykselle joka ei tunnu auttavan. Minä en tiedä enää itse mitä tehdä koska sisäinen paha olo on niiin valtavan iso ettei omat voimat riitä sen käsittelemiseen. Enkä koe saavani mitään apua tästä nykyisestä lääkityksestä ja kai tavoitteena kuitenkin olisi se että mä voisin paremmin? Tasaisesti mutta paremmin?

Häät edistyy vähän kerrallaan. Eilen sain jonkun ihme buumin kello yksitoista illalla, mikä ei sinänsä ollut kovin kätevää koska en saanut mitään oikeasti edistymään minnekään johtuen siitä kellon ajasta.

Olen kotilomalla, pääsin lomille tiistaina ja huomenna on hoitokokous jossa päätetään kirjaavatko ulos osastolta. Näin tehdään jos kaikki menee tänään hyvin ja ensi yö menisi yhtä hyvin kuin kaksi ensimmäistä. On hämmentävää olla kotona. Tuntuu kuin mikään ei olisi muuttunut ja samalla tuntuu siltä kuin kaikki olisi muuttunut. Olen tietyiltä osin risteyksessä jossa moni asia tulee muuttumaan, konkreettisesti ja pään sisällä. Uusi diagnoosi, häät, nimenmuutos, mahdolliset opiskelut. Johan sitä siinä on mielelle käsiteltävää.

Neidin blogi on sairauslomalla. Neiti itse on hoidossa osastolla A2 aikuispsykiatialla. Ainakin toistaiseksi, kunnes saadaan nukkumarytmiä kohdalleen ja yhtäjaksoista unta enemmän kuin kolme tuntia kerrallaan. Vointi on paska mutta hyvässä turvassa olen osastolla. Päivttelen kunhan palaan siviilielämään. Voikaa hyvin <3

On avun saaminen sitten vaikeaa. Olen ollut aikaansaava ja soitellut osastolle heti aamusta, sinne tosin ei vaan pääse noin vain ja virka-aikaan. Pitäisi mennä virka-ajan jälkeen päivystykseen ja sitten kriisihaastatteluun ja sitten EHKÄ pääsee osastolle. Voin kuvitella että tuosta kriisihaastattelusta ei pääse osastolle jos ei ole vetänyt tai ole vetämässä ranteita auki. Käskivät soittaa hoitavalla taholle, miina-täti on vaan tänään vapaalla mutta jätin soittopyynnön. Jotain tälle lääkitykselle on tehtävä, mä en jaksa enää. Olo on niin kulunut.

Lojusin sohvalla. Kuunnellen Sigur Rosia mikä on yllättävän hyvä. Tai siis en mä ajattelut että se olisi huono, en vain osannut ajatella että islantilainen musiikki voisi olla näin minuun vetoavaa. Mutta son. Eragonia olen lueskellut. Iltapäivämmellä Pee tulee viemään mut kävelylle.

Olisin halunnut asentaa jumalanleikkimispelin koneelleni mutta ei se suostunut asentumaan:/ Täytyy kokeilla jossain vaiheessa vielä uusiksi, jotain ajankäyttöviihdettä olisi kiva olla ko tässä koneella istuu eikä jaksa oikein nettiä selata. Tukiasema tuntuu juuri nyt turvalliselta paikalta, samoin vastoin kaikkia ennakko-odotuksia hääfoorumi. Ovat ottaneet siellä mainiosti vastaan morsiammen jonka sulhanen on nainen. Samoinhan mä hössötän ku kuka tahansa muu morsian:D

Juhannus meni tosi kivasti. Äiti yllätti positiivisesti ja käyttäytyi Ällän kanssa kuin ihmiset yleensä käyttäytyy toistensa kanssa. Tiedän että se on hänelle vaikeaa, sen hän sanoikin mutta sanoi myös yrittävänsä hyväksyä asian koska me olemme onnellisia keskenämme ja son tärkeintä. En osaa sanoin kuvailla kuinka paljon se miulle merkitsee. Ja tietty myös Ällälle. Hänellä oli ollut tosi kivaa ja miulla oli tosi kivaa. Mölkkyä, ristiseiskaa, energiajuomaa ja vodkaa, ruokaa ja hassuja juttuja. Hulluja sukulaisia, paljon suvun paparazina toimimista kameran kanssa ja hevosten rapsuttelua. Parasta oli serkun miehen aito pettymys ko selvisi että hän on ko päivän lahjonut väärää hevosta eiliseen ratsastusyritykseen :D

Vähän on taas äidin kanssa suunnniteltu hääjuttujakin, pöytäkoristeluja ja ruokatarjoilua lähinnä. Äiti ostaa töistä (mikäli niillä vaan on vielä mynnissä) kultaisia ja kirkkaita lasikiviä, niitä laitetaan murattiköynnöksen kanssa pöytiin. Itse päätin etten halua kimppua vaan rannekukkasen, sellaisen johon tulee murattia ja vaaleanpunaisia ruusuja. Ällän kimppuun tulee murattia ja peikonpähkinää. Hiljalleen asiat edistyy vaikka tuntuukin ettei mitään tapahdu, että to do-lista vaan kasvaa mutta kyllä me saadaan jatkuvasti asioita siltä poiskin. Ollaan esimerkiksi ostettu mulle kengät. En tarvitse rannekorua koska tulee se kukka, miulla on jo tiara ja kaulakoru. Ällän korut on valittu.

Huomenna soitto miinatädille ja osastolle. Ahdistaa.

Olen pystyssä. Hädin tuskin. Keskityn hengittämiseen. En oikein muuta jaksakaan. Kerään voimia juhannuksen viettoon, mennään Pappalaan kuten muukin suku. Toivon että ne ymmärtää mun voinnin olevan kehno ja etten jaksa kovinkaan paljoa. Otan kirjan mukaan, toivon todella että antavat mun välillä evakoitua sen parissa välillä jonnekin rauhaisaan nurkkaan.

Käytiin tänään taas Teemulla, Ällä auttoi sitä asentamaan jotain peliä ja mä poltin levyjä. Sigur ros, artic monkeys ja Alicia Keys on mun uusin soittolista. Jostain on löydettävä jotain vähäistä iloa. Vaikka vähäistäkin mutta jotain.

Hukkis oli tänään täällä. Ihana nähdä ihmistä joka on Ällälle kovin tärkeä. Ja voi, hän on niin suloinen ja ihana.