• Olli Stålström

Historiallinen paranemispäivä 15.12.

[Turtle Box Bulletin, 15.12.2015]

Sateenkaariväen historiaa dokumentoiva aikakausjulkaisu Turtle Box Bulletin kertoo miten tänä päivänä 42 vuotta sitten tapahtui laajamittainen, miljoonia lesboja ja homoja käsittävä äkillinen "joukkoparantuminen" sairaudesta nimeltä "homoseksuaalisuus".

Yhdysvaltain Psykiatriyhdistys APA tiedotti 15.12.1973 tehneensä päätöksen poistaa diagnoosi 302.00 (homoseksuaalisuus) vuonna 1952 käyttöön ottamastaan sairausluokituksesta DSM-III.
Päätöksen taustalla oli sekä ruohonjuuritason sosiaalinen like että vertaileva empiirinen tutkimus.

Psykologi Evelyn Hooker teki vuonna 1956 ratkaisevan empiirisen tutkimussarjan sen selvittämiseksi voidaanko homomiehet löytää psykometrisin mittauksin. Hänen tutkimuksensa tulos oli selvä: ei pystytä erottamaan mittaustuloksin. Hooker muotoili tutkimustuloksensa toteamalla, että havaintojen perusteella homoutta ei voida pitää mielenhäiriönä.

Sen sijaan hän totesi, että syrjityille ryhmille ominaisia “stigmamerkkejä” löytyy eli itsetunnon heikkoutta, masennusta, toivottomuutta ja itsetuhoisuutta. Nämä stigmamerkit olivat tunnettuja yhteiskuntatieteissä reaktioina esim. rotusyrjinnän ja antisemitismin mieltä murskaaviin vaikutuksiin.

Yhdysvaltalainen yhteiskunta oli äärimmäisen kielteinen homoja kohtaan 1950-luvulla. Epäamerikkalaisen käyttäytymisen komitean puheenjohtaja Eugene McCarthy käynnisti suoranaisen vainon homoja kohtaan. Alkoi massiivinen homojen erottaminen valtionhallinnosta.

Yksi varhaisen ruohonjuuritason aktivisti oli afroamerikkalainen W. Dorr Legg (kuvassa), joka liittyi 1950-luvulla alkaneeseen ns. homofiililiikkeeseen Mattachine Society. Dorr Legg perusti vuonna 1953 ONE-nimisen aikakauslehden edistämään tieteellistä tiedottamista ja etnistä ja seksuaalista yhdenvertaisuutta. Lopputuloksena APA:n luokittelukomitea totesi, ettei ole perusteita pitää seksuaalista suuntautumista sinänsä häiriönä tai oireena.

Itse tulin kuvioon mukaan siten, että olin aloittanut niin sanotun eheytysterapian vuonna 1970, koska silloisten oppien mukaan psykoanalyysillä voidaan potilas eheyttää heteroksi. Olin jo ehtinyt maata kolmen vuoden ajan eheytyspsykoanalyysissä (neljä kertaa viikossa) ilman mitään myönteistä vaikutusta. Vaikka psykoanalyysissä ollessa ei olisi saanut tutustua siihen kriittisesti suhtautuvaan kirjallisuuteen, tämä uutinen kylvi mieleeni epäilyn siitä, että olisin ehkä joutunut kristillis-psykoanalyyttisen aivopesun kohteeksi. Vuoden 1974 aikana päätin lopettaa psykoanalyyttisen käsittelyn ja lähdin aktivistiksi Setaan.

(Kuva: ONE-julkaisun toimittaja Dorr Legg)