MikaMikaMaa

Edellinen

153 bloggausta myöhemmin.

Tämähän sai alkunsa silloin joskus keväisenä viikonloppuyönä puolitoista vuotta sitten.

Ja saa loppua nyt tähän tänä syksyisenä viikonloppuyönä.

Blogini.

Alussa tiesin tarkalleen, miksi kirjoitan.

Enää en tiedä. Itse asiassa en ole tiennyt enää pitkään aikaan.

Niinpä on aika sulkea julkinen elämäni ja jäädä nauttimaan syksyn etenemisestä.

Ihan itsekseni. Tai siis kaksistamme.

Kiitos kaikille.

Ja kiitos kaikille, joiden blogeista olen saanut nauttia.

Jatkan lukemista.

Kirjoittaminen saa tältä erää jäädä.

Mika.

***

Blogin jäähyväisbiisi: Gloria Gaynor: Never Can Say Goodbye


Sanaton.

Englannin Amnesty on aloittanut t o d e l l a rankan kampanjan, jossa vastustetaan ”terorrisminvastaisen sodan” nimissä harjoitettuja ihmisoikeusloukkauksia. Taloussanomien mukaan globaalit, Suomessakin merkittävät ulkomainosyhtiöt JCDecaux ja Clear Channel kieltäytyivät esittämästä kampanjan julisteita.

Isoilla yrityksillä kun tahtoo olla hyvät välit isoon veljeen.

Ei, minusta ei ole tullut vainoharhainen.

Minusta on tullut realisti.

http://www.unsubscribe-me.org/


Sama vanha aika, sama vanha paikka.

Maailmankirjat ovat sekaisin.

Minä juoksin!

Juoksin ehtiäkseni ensimmäisenä Paul Smith –mallikappaleiden kimppuun.

Minä!

Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Arvokkuuteni on mennyt. Tai siis sehän meni jo silloin yksissä kesätyöpaikkani pikkujouluissa, mutta nyt on kyse Hulluista Päivistä.

Kilpailu on totta viekööt kiristynyt ja Paul Smithin mallikappaleet vetivät kaupungin homoja puoleensa kuin silakkamarkkinat lokkeja. Itse ehdin kerätä kotiin kassillisen kuteita ja nyt odottelen vain perjantaita ja miestä kotiin. Hän kertoo sitten, mitkä vaatteista palautan ja mitkä omii itselleen.

Heteroilla on niin paljon helpompaa.

Omat vaatteet pysyvät omina.

Ellei mies sitten satu olemaan transvestiitti.

***

Blogin päivän biisi: Shirley Bassey: I (Who Have Nothing)


Päivän pamaus!

Santahaminassa leikittiin taas sotaa. Vihreät valoraketit nousivat aika ajoin taivaalle ja rynnäkkökiväärien papatus raikasi meren yli. Mutta meidän kylä pisti paremmaksi; yhtäkkiä alkoi Susisaarella paukkua ja minä ryntäsin juoksujalkaa ikkunaan äimistelemään hienoja ilotulituksia. Olivatkohan jonkun firman juhlat vai mikä lie syynä moiseen räiskintään.

Mutta komeita olivat!

Mistä tulivatkin mieleen naapurikoulun kadetit.

Kiinnostaisikohan ketään kuumat löylyt Merisotakoulun legendaarisessa saunassa? Tai sunnuntainen shampanjabrunssi Upseerikerholla? Vai haluaako joku kenties katsella merivartijoita tositoimissa ja kadetteja asuntolaivassaan?

Arvasin.

Kuka homo nyt moisesta olisi kiinnostunut.

Tiedoksi nyt kuitenkin, että Slinnassa järjestetään saaren ensimmäiset kaupunginosajuhlat ikinä! Väkevä Viapori –tapahtuma on avoin kaikille ja ilmaisia tapahtumia on koko viikonlopun 19.-21.10. Lisää voi lukea osoitteesta www.vakevaviapori.net. Tässä lainaus sivuilta:

”Slinnalainen saunaseura Vihtahousut saunottaa miehiä Merisotakoulun saunassa. Rajoitettu määrä lippuja jaetaan klo 13.00 – 14.00 infopisteessä Rantakasarmin aulassa.

Omat saunavehkeet mukaan!”

Heh.

Alkuasukkaat ovat ilmiselviä huumorimiehiä.

***

Blogin päivän biisi: Frankie Goes To Hollywood: Welcome To the Pleasuredome (Escape Act Video Mix)


Historiallinen kirjastopäivä

Pidin jo kouluaikanani historiasta. Varsinkin uudemmasta 1900-luvun – silloin ei vielä ollut 2000-lukua – historiasta. Nyt olen löytänyt historian uudelleen.

Nimittäin pornoelokuvan historian!

Sivukirjastoomme oli saapunut tilamaani ”Alaston Hollywood – pornoelokuvateollisuuden sensuroimaton historia”. Ja kyllä! Siinä on kuviakin! Kirmasin heti kotiimme ja avasin kuvasivut.

Mikä pettymys!

Kuvat olivatkin siistejä ja lapsille sallittuja.

Samalla harmittaa, ettei vanha kondomin ostotemppuviritelmä toiminut. Siis se, että ostetaan kaikkea muuta ja sitten lopuksi köhäistään mukaan vielä se kondomipaketti. Olin nimittäin varannut kirjastoomme toisenkin kirjan – kuolemantuomiosta – viemään huomiota pois pornokirjaltani, mutta eihän tämä ”hämäyskirjani” ollutkaan ehtinyt lähetykseen. Varaushyllyssä oli nimelläni vain pornoa! Onneksi kirja oli luokiteltu Helsingin kirjaston 770-sarjaan, eli näyttämötaide ja elokuvataide.

On muuten mielenkiintoista, kuinka kova porno muuttuu yhtäkkiä salonkikelpoiseksi, kun se – siis porno – puetaan hyväksyttävämpään kaapuun, kuten historiankirjaksi tai vaikkapa taidekirjaksi. Kovissa kansissa kovinkin erektio on yhtäkkiä taidetta ja jokakodin kirjahyllyyn sopivaa.

Tästä oivana esimerkkinä muutaman vuoden takaiset Hullut Päivät. Akateeminen Kirjakauppa myi hullun halpaan hintaan lavallisen Taschen-kustantamon koostamaa ja uudelleenpakkaamaa settiä 50-90-lukujen Physique Pictorial -homolehdistä. Jep, sama lehti jossa Tom of Finlandkin teki läpimurtonsa. Kyllähän komeita uroksia aina katsoo, mutta muutamassa kuvassa alastonta itseään esittelee myös pari kovasti alaikäisen näköistä poikaa.

Muuttuivatko nekin kuvat hyväksyttäväksi, kun asia pakattiin söpöön vaalenpunaiseen ja ToF-kuvilla ryyditettyyn taideboxiin?

Minä ainakin pitäisin boxia piilossa dekkareiden takana.

Kuten nukkuessani pidän aina käsiä peiton päällä.

***

Blogin päivän pornobiisi: Louie Austen & Peaches: Grab My Shaft


Pääkaupunkiseudun kuumin kundi

Vuosien häpeä on ohitse.

En ole enää paarialuokkaa.

Olen jälleen kirjastokelpoinen!

Kun edellisen kerran kävin kirjastossa – joskus neljä, viisi vuotta sitten – ilmoitti kirjastotäti korttini olevan kuuma. Eikä vain Helsingissä vaan myös Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa.

Ja jo vuodesta 1992.

Kiva.

Siinä sitten naama punaisena aloin ihmetellä, miten tämä oli mahdollista. Olinhan paitsi entinen sivarikirjastovirkailija myös käyttänyt korttiani vuoden 1992 jälkeen useankin kerran. Kuulemma järjestelmiä oli vaihdettu tms. ja tässä yhteydessä vanhat olivat merkinnät palanneet henkilötietoihini. Tosin näin vanhat merkinnät pyyhittäisiin pois, jos vain soittaisin kaikkien neljän kaupungin pääkirjastoihin ja pyytäisin poistamista.

En muista tarkalleen soitinko kaikkiin kaupunkeihin, mutta nyt merkinnät ovat poistuneet. Voin lopettaa liki viikoittaisen kirjashoppailun ja alkaa jälleen käyttää kirjastoa!

Olen jo päättänyt mitkä kaksi kirjaa tilaan piskuiseen sivukirjastoomme. Kunhan vain muistaisin niiden nimet! Toinen oli Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijan (?) tekemä kirja kuolemantuomiosta ja toinen käsitteli pornoteollisuutta, tämä jälkimmäinen taisi olla Like-kustantamon julkaisema.

Joo, joo, KVG – mutta kun edes Google ei tällä kertaa auttanut.

Apua!

Sen sijaan mieheni ehti jo tilata ja hakea kirjastostamme luettavaa. Hän lainasi Sateenkaari-Suomi –näyttelyn innoittamana Usko Kempin ”Sissinä lainavaatteissa” -tyttökirjan.

Suosittelin hänelle myös muita tyttöjen suosikkeja; Anni Swanin ikivihreitä sekä Neiti Etsiviä.

Minä sen sijaan luen uusinta Ilkka Remestä ja kuuntelen Nightwishin tuoreinta.

On niin äijä olo, että täytyy varmaan pieraista.

Kohta varmaan ainoan rintakarvani rinnalle on kasvanut toinenkin karva?

Sitä odotellessa.

***

Blogin illan biisi: Nightwish: The Poet And The Pendulum


It´s a live(r)!

Tiedäthän nuo esikoistaan odottavien perheiden jääkaapinovet. IKEAn magneeteilla on oveen kiinnitetty niin ostoslista, lähipizzerian menu kuin Hesburgerin tarjouskupongit. Niin, ja tietenkin ultraäänessä otettu kuvasarja SIITÄ. Sentin mittaisesta toukasta, jota ei totta viekööt kannata vielä tuossa vaiheessa kehua äidin tai isän näköiseksi.

No nyt meilläkin on sellainen.

Siis ultraäänikuva jääkaapinovessa.

Ei, emme ole leikkineet muumimukilla lesbojen kanssa vaan käytin mahdollisuuteni päästä ilmaiseen ultraan lääkäriasemalla. Olo kyllä oli kuin odottavalla äidillä; maha pömpöllä, liukkaria pitkin poikin vatsaa - niin, sitä voi käyttää myös vatsalla - ja koko ultran ajan armoton pissahätä. Hätä siksi, että täydellä rakolla saa kuulemma paremmat kuvat. Mutta kaikesta selvittiin ja jääkaapin ovessa on nyt muisto täydellisestä munuaisestani ja lievästi rasvoittuneesta maksastani.

Toivottavasti jälkimmäinen kasvaa hitaammin kuin ne esikoistaan odottavien toukat.

***

Blogin vuoden viimeisen kesäpäivän kappale: Kwamey & Frank Boissy: Everybody Wants To Rule The World (Main Mix)


Saaristolaispäivä

Vietin tänään etätyöpäivää.

Virhe!

Yritä siinä nyt keskittyä työasioihin vierasvenesataman terassilla, kun aurinko lämmittää, syksy tuoksuu ja merivartijat korjailevat kovaäänisesti venettänsä. Nyt ilta on jo pitkällä, työt vaiheessa ja deadlinet kiusallisen lähellä.

Perhana.

Etätyöpäivästä tuli epätyöpäivä.

Mutta ei hätää. Jos palkkatulot tyrehtyvät laiskuuteeni voin aina alkaa nauttia pääomatuloista! Minusta tuli nimittäin eilen virallisesti vuokranantaja, kun vuokralaiset muuttivat sisään ja ensimmäinen vuokra ilmestyi tililleni. Yöllä, noin kolmanteen painajaiseen herättyäni, en voinut kuin todeta KOM-teatterin olleen oikeassa.

Porvari nukkuu huonosti.

***

Blogin päivän biisi: Kaj Chydenius: Sinua, sinua rakastan


Men at work

Eilisen päivän opetus.

Ei kannata joutua merihätään Helsingin edustalla.

Suomenlahden Merivartiosto jäi vasta sijalle 16 eilen Helsingin Merisatamassa järjestetyissä meripelastustaitokilpailuissa. Kotisaarihengessä kannustin myös Merisotakoulua (jäi sijalle 18) sekä Merikadettikurssi 74:ää (jäi sijalle 14). Pärjäsivät siis aika kehnosti.

Minä taas pärjäsin oikein mainiosti. Löysin Uunisaaren terassilta aurinkoisen pöydän, hain GT:n ja nautin ohijuoksevista maisemista.

Tämä on paras syksy ikinä.

***

Blogin päivän biisi: Miquel Brown: So Many Men, So Little Time (12" mix)


MikaMikaSaari

Olen miettinyt, miten tämän kertoisin.

Sanoisinko suoraan?

Kiertelisinkö?

Kaartelisinko?

Päätin nyt kuitenkin nostaa kissan pöydälle ja sanoa ruman sanan niin kuin se on.

SLINNASSA ON MIELETTÖMÄN, USKOMATTOMAN, MAHTAVAN IHANAA ASUA!

Ei siitä sen enempää. Tulipahan nyt sitten sanottua.

Muutto meni hyvin. Siitä kiitos Niemen pojille, jotka hellepäivänä kantoivat toista sataa laatikkoa ensin kolme kerrosta alas ja sitten kolme kerrosta ylös. Onneksi otimme muuttofirman. Muuten olisimme kylläkin muuttaneet – mutta varmaan erillemme.

Kaikki muukin on mennyt hyvin. Kotiuduimme saarelle – ja saaren ravintoloihin – saman tien. Siwa on jo tuttu, lauttamatkat menevät rutiinilla ja naapureistakin tunnemme jo suurimman osan. Mutta yksi on, johon en ole vielä tottunut. Se on tämä luonto ja kaikki ympärillämme näkyvä! Jaksan innostua jokaisesta ohimenevästä laivasta, illalla loimottavasta kuutamosta, saarten päällä jyskyvästä ukkosesta, merelle nousevasta sateenkaaresta, Santahaminan sotaharjoituksista, valtavista pääskysparvista, hillittömän kokoisista hämähäkeistä, hämärässä loikkivista sammakoista, syysillassa loistavasta Helsingin siluetista.

Olen kuin pikkupoika, joka kirmaa ikkunasta toiseen hämmästelemään maailman ihmeitä.

Niitä on muuten paljon enemmän kuin seitsemän.

***

Blogin päivän biisi: Primal Scream: Higher Than The Sun (The Orb Extended Remix)

Edellinen