Sähköpostissa odotti 81 uutta viestiä, joiden sisältö oli yksitoikkoinen: ”teetkö heti ensitöiksesi…”, ”asiakas toivoi heti maanantaina…”, ”vielä tämän päivän aikana…”, ”ehtisitkö saman tien…”
Lähdin lounaalle.
Tavallinen työposti oli paljon kiinnostavampi: Seiska, OHO, Katso!, City-lehti, Suomen Lääkärilehti, Aku Ankka, Talo & Koti, läjä mainoksia ja kutsu kuun loppupuolella järjestettäviin jonninjoutaviin kekkerihin.
Kutsu oli kyllä kaunis, ruokatarjoilu lupasi hyvää ja illan pääesiintyjä tavallista nimekkäämpi.
Siitä, että pakkaamiseen menee kohtuuttomasti aikaa ja kaikkea on mukana ihan liikaa. Varsinkin vaatteita.
Mistä tietää, että keski-ikäiset homot ovat lähdössä reissuun?
Ensimmäiseksi pakataan mukaan lääkkeet.
Näin siis pääsimme matkaan. Mukana liikaa vaatteita ja kassillinen lääkkeitä. Nyt suuntasimme pohjoiseen, Lahden taakse Asikkalaan. Vääksyn kanavan varrelle.
Perillä odottivat kutsut, jossa tuntui olevan enemmän lapsia kuin aikuisia. Mielenkiintoinen huomio; isät kantoivat koko ajan lapsia mukanaan - eivät äidit. Ei siinä mitään, lapsi pukee hyvin useimpia heteromiehiä.
Illan aikana tulin kuunnelleeksi lääkäreiden jutustelua. Pari huomiota:
1. Onneksi leikkaussalissa on nukutettuna. Et nimittäin halua kuulla, mistä lääkärit puhuvat.
2. Kannattaa hankkia vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus.
Hotellissamme (”Näköalahotelli” Tallukka, kts. maisemakuva huoneemme ikkunasta) oli disco, jonne mekin eksyimme. Aulassa parveili paikallisia heteronuorukaisia lauantai-iltaa viettämässä. Riemastuin, kun tajusin heidän uivan kesäisin Päijänteessä – siis siinä samassa järvessä, josta juomavetemme tulee. Samalla oivalsin, minne Helsingin Veden olisi pitänyt yrittää myydä pullotettua juomavettämme. Ei saudeille, vaan San Franciscon homoille! ”Salskeitten heteronuorukaisten polskuttelemaa juomavettä Suomesta”. ”Always drink your water straight” vai miten sen nyt englanniksi oikein sanotaan.
Tuo muuten kuulosti paljon paremmalta idealta parin promillen nousussa.
Säätiedotuksessa luvattiin lännestä lähestyvää saderintamaa. Lähdimme siis itään, Porvooseen.
Aurinko helotti, räystäät tippuivat ja paikalliset juopot olivat ryhmittyneet torinlaidalle päivää paistattelemaan.
On kevät!
Olimme kuin pahaisetkin turistit. Kiersimme antiikkikauppoja, äimistelimme vanhan kaupungin taloja ja kävimme turisti-infossa. Lopulta päädyimme syömään S-ryhmän ketjuravintolaan. Mitäs olivat lomalla El Alban porukat!
Olimme myös kuin mitkäkin homot. Ostimme käsintehtyjä tryffeleitä ja kahvittelimme vaaleanpunaisen leivoksen ääressä vaaleanpunertavassa salongissa Cafe Fannyssa. Kahvilan täti oli mukava; antoi automaattisesti kaksi jälkiruokahaarukkaa yhden Aleksanterinleivoksen mukaan.
Muutenkin tänään on ollut hyvän palvelun päivä. Niin videovuokraamossa, pizzapaikassa kuin S-ryhmän ketjuravintolassakin. Onko palvelu oikeasti parantunut vai onko syynä talvilomalla löystynyt piponi. Niin metsä vastaa jne?
Porvoo on kuuluisa monestakin historiallisesta asiasta, mutta minulle se on aina ollut synonyymi Brunbergin tehtaanmyymälälle. Sieltä lähti nytkin mukaan karkkia ja kakkoslaadun neekerinpusuja.
Tai eiväthän ne enää neekerinpusuja ole vaan kuorrutettuja vaahtomakeisia.
Oikeasti, onko neekerinpusu-sana loukkaava?
Jaahas, ukkeli taitaa tulla kohta kuntosalilta. Uhkasi syödä neljänneksen pizzastani. Hah, senkus syö – tilasin perhepizzan. Ja hain videovuokraamosta uusimman Harry Potterin.
