• Mika

153 bloggausta myöhemmin.

Tämähän sai alkunsa silloin joskus keväisenä viikonloppuyönä puolitoista vuotta sitten.

Ja saa loppua nyt tähän tänä syksyisenä viikonloppuyönä.

Blogini.

Alussa tiesin tarkalleen, miksi kirjoitan.

Enää en tiedä. Itse asiassa en ole tiennyt enää pitkään aikaan.

Niinpä on aika sulkea julkinen elämäni ja jäädä nauttimaan syksyn etenemisestä.

Ihan itsekseni. Tai siis kaksistamme.

Kiitos kaikille.

Ja kiitos kaikille, joiden blogeista olen saanut nauttia.

Jatkan lukemista.

Kirjoittaminen saa tältä erää jäädä.

Mika.

***

Blogin jäähyväisbiisi: Gloria Gaynor: Never Can Say Goodbye

5 kommenttia

Kalvinter

4.11.2007 21:06

Oli kiva lukea blogiasi! Tämä on itseasiassa niitä harvoja blogeja joita olen käynyt lukemassa. Harmi siis sinänsä, mutta ymmärrän, että aikansa kutakin. Toivotan kaikkea hyvää saarellenne! Vierailen siellä toisinaan, kun haluan pikaisesti "ulkomaan" matkalle.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

martin

4.11.2007 23:09

(martin)

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

Juksteri

4.11.2007 23:14

Voi hitsi. Hitsin hitsi. Taas yksi omaperäinen blogi vähemmän. Kaunis kuva. Se on kuin Mikä-Mikä-Maasta. Siis siitä paikasta, jossa asuu keiju ja kadonneita poikia, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi. Menit vielä valitsemaan yhden lempibiiseistäni. Hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi. Toivottavasti suhteenne edelleen tiivistyy. Vihkipaikkanahan voisi olla tuo talo tuossa kuvassa.

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

sleepygay

5.11.2007 00:49

Voi vitsin vitsi. Miten surullista. Pidän tavastasi kirjoittaa ja muutenkin tämä blogi on kärkikastissa. :(

Hyvää elämäää teille molemmille... :)

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi

cloudberry

5.11.2007 13:15

Harmi kuulla, koska mäkin olen tykänny etenkin sun hauskoista teksteistäs. Kiitos kuitenkin niistä(=

Onnellista ja täyttä elämää sulle ja teille!

Vastaa kommenttiin

Jätä tyhjäksi