MikaMikaMaa

Markkinointi & Mainonta -lehti piti jonkun aikaa palstaa ”Tämän saitin olisin halunnut tehdä”. Jos olisivat ikinä kysyneet minulta, olisin tiennyt vastauksen heti.

Ranneliike.net.

Että hyvää viisivee-syntymäpäivää!

Juhlapäivänä aloin miettiä asian kääntöpuolta. Ranneliike on harrastuspohjalta syntynyt ja vapaaehtoisvoimin ylläpidetty saitti. Miten käy, kun into pikku hiljaa hiipuu? Jäljelle jää enää pari velvollisuudentunnosta saittia ylläpitävää, jotka hekin päivittävät sivustoa entistä harvemmin ja harvemmin.

Pitäisikö Ranneliike myydä pois?

Olisiko ostajia?

Suuressa maailmassa näinkin aktiivisella homosaitilla olisi paljon ottajia, mutta viiden miljoonan kuluttajan Suomessa kaikki on toisin.

Valitettavasti.

Täytyy vain toivoa, että parhaillaan DTM:ssä bilettävät Ranneliikkeen aktiivit jaksavat vielä ainakin toiset viisi vuotta.

Minä ainakin lupaan pysyä mukana.

On tästä kuitenkin tullut vähän kuin toinen koti.

Kiitos.

***

Blogin päivän biisi: Abba: Happy New Year

Olen niin homo.

Aina vaan.

Nyt se kävi ilmi tv:n ohjelmavalinnoistani. Katson MTV3:n tylsänhuonoa Pakoa vain pääosamiehen, Wentworth Millerin, takia. Ihana ja namu ja hot!

Yllätyksekseni mieheni näyttää olevan miehestä samaa mieltä. Sain nimittäin hänet kiinni itse teossa keittiöstä. Oli lukemassa salaa Cosmopolitania ja artikkelia Wentworthista!

En tiedä kumpi on huolestuttavampaa. Se, että pidämme molemmat samasta miehestä, vai se, että luemme molemmat Cosmopolitania.

Onneksi emme sentään ole draamakuningattaria.

Ainakaan Cosmotestin mukaan.

Tekniikan Maailman testit ovat vielä lukematta.

Hmmm…kuinka homoksi tässä voi enää vajota?

***

Blogin päivän biisi: The Boys Town Gang: Cruisin' The Streets (12" version)

Olen niin homo.

Käytin yli 300 euroa musikaalilippuihin.

Musikaalilippuihin!

Nyt meillä ja tuttavapariskunnallamme on liput Mamma Mian ensimmäisen näytöksen ensimmäiselle riville. Että kun kerran mennään, niin mennään sitten parhaille mahdollisille paikoille.

Kaiken tuhlailuni keskellä mieheni alkaa tuoda tuohta talouteen; hän on vihdoinkin hankkinut itselleen kunnollisen työpaikan. Hänelle ei useasta tarjouksesta huolimatta kelvannut tuo toisella puolella katua oleva työpaikka, vaan hän päätti lähteä 150 kilometrin päähän Kotkaan.

Niinpä minusta tulee poikamies joka toiseksi viikoksi.

Suhtaudun asiaan kaksijakoisesti. Toisaalta on ihanaa olla ihan itsekseen – toisaalta on ikävää olla ihan itsekseen.

Ystävämme kiteytti asian kylläkin hauskasti: ”Nyt sinulla on kaksi ruusua; Kotkan ruusu ja Keltainen ruusu”.

Taidan kuitenkin jättää toisen ruusuista poimimatta.

Kummankohan?

***

Blogin päivän biisi: Scissor Sisters: I Don't Feel Like Dancin'

Olen niin homo.

Onneksi.

Minulla ei olisi heteromiehenä minkäänlaista saumaa deittimarkkinoilla.

Lueskelin huvikseni City-lehden deittipalstaa netistä. Heittäydyin heteroksi, jonka kiikarissa olisi about ikäiseni – okei, vähän nuorempikin – tavallinen suomalainen nainen. Hakuehdoiksi laitoin vielä tositarkoituksella.

Ja mitä sieltä tuli!

”Olethan itsevarma, keskustelutaitoinen, älykäs, kivannäköinen, sympaattinen, sivistynyt ja mielellään akateeminen” tai ”olethan erittäin komea, miehekäs, söötti, pitkä, atleettisen sporttinen, trendikäs shoppausfriikki, tyylitajua pitää olla ja paljon”. Tämä olisi voinut olla oma ilmoitukseni: ”ja aivan ihanaa, jos mies olisi hyvä sängyssä ja ammatiltaan poliisi tai palomies.”

Mutta hei. Missä Harlekin-maailmassa nämä naiset oikein elävät? Vaatimuksia on enemmän kuin adjektiiveja sanakirjassa!

Kun hain samoilla hakukriteereillä miestä, niin vastaukseksi tuli muun muassa tämä: ”Terve!! 16.9 lauantaina stadiin, hotelliin saapuvalle miehekkäälle, 28v paksukyrpäselle sänkipäälle seuraa ensin vaik oluelle, ja loppuyöks hotelliin susta, nuorempi, kiimanen poju, joka annat estoitta peppuas, ja tykkäät imee ja nuolla.”

Kyllä homona on niin paljon helpompaa.

***

Blogin päivän biisi: One Dove: White Love (Radio Mix)

Olen niin homo.

Tiistaina se taas huomattiin.

Olen vihdoinkin, yli 10 vuoden empimisen ja liki 20 vuoden tauon jälkeen, aloittanut englannin opiskelun. Kun muut kurssimme keski-ikäiset puhuivat opettajan kanssa kiltisti perheistä ja perheenjäsenistä, niin mistä minä jutustelin.

Tietenkin Gin Tonicista!

Aiheutin myös jonkinlaisen hämmennystilan, kun tuli puhe sanojen ”partner” ja ”wife” eroista.

Ei tainnut jäädä kenellekään epäselväksi, että jos kurssimme muilla miehillä on kotona wife, niin minulla on partner.

Tulipahan koko kurssille selväksi, mikä ero on sanoilla ”partner” ja ”wife”.

Opiskelujen ohessa olen siirtynyt syksymoodiin.

Sen huomaa kotiin rahdatuista punkkupulloista, iltaisin syttyvistä tuikkukynttilöistä ja muuttuneesta musiikkimaustani; alan syksyisin kuunnella ”masennusmusiikkia”. Istun sohvalla, drinksuttelen juomia ja fiilistelen rockimman musiikin parissa. Viisi ehdotonta syksybiisiäni on lueteltu tuossa alempana.

Onneksi partner on tänään poissa kotoa.

Voin kuunnella syksybiisejäni rauhassa.

Ja juoda koko punaviinipullon yksin.

***

Blogin päivän biisit: U2: The Unforgettable Fire, Echo & The Bunnymen: The Killing Moon (Up All Night Mix), The Police: Tea In The Sahara, Simple Minds: Theme For Great Cities, Led Zeppelin: Dazed And Confused

- Hei, lentokone on törmännyt pilvenpiirtäjään New Yorkissa.

- Se on varmaan joku pikkukone, joku Cessna.

(kuluu muutama minuutti)

- Täällä sanotaan, että se olisi matkustajakone.

- Miten matkustajakone voi törmätä pilvenpiirtäjään?

- Hei, nyt sinne törmäsi toinen lentokone!

Tämän jälkeen lähdin töistä kotiin ja katsoin koko illan suoraa lähetystä CNN:ltä.

Tänään CNN Pipeline, kanavan nettitelevisio, lähettää tuon päivän ohjelmansa alkaen klo 15.30 Suomen aikaa.

En tiedä, haluanko nähdä sitä kaikkea kauheutta uudestaan.

***

Blogin päivän biisi: Sting: Fragile

Suomi poliisivaltioksi!

Silmänruoka alkaa heti tuosta kotikadultamme. Siellä nämä maakunnista tuodut nuoret konstaapelit ohjailevat liikennettä ja saattelevat Hyundai-maan presidenttiä eestaas kaupunkia.

Ihanaa!

Poliiseja ei voi koskaan olla liikaa.

Paitsi naispoliiseja.

Muutenkin viikkoni on ollut univormupainotteinen. Olin torstaina Hämeen rykmentissä vai mikä se siinä Lahden kupeessa nyt olikaan. Päivä oli menestys. Löysin kolme herkkutattia!

Mutta nyt pitää vaihtaa metsäsienet sohvaperunaksi.

Sieltä se taas tulee. Big Brother! Ja sieltä se kohta lähtee. Ari.

Katsotaan, meneekö ennustukseni nappiin.

***

Blogin päivän biisi: Village People: Hot Cop

Torstaina ne tulivat.

Tilaamani kasarilevyt. Ne maxi-single -versioita sisältävät kokoelmalevyt.

Viikonloppuna mökillä jo sivistinkin siskonlapsiani (12- ja 9-vuotiaat) maxi-singlen synnystä sekä tähän syntyprosessiin oleellisesti liittyvästä discon alkuajoista.

Hyvä, että oppivat tärkeitäkin asioita.

Sunnuntaina palasimme kotiin, 2000-luvulle ja Big Brother -taloon.

Edellistä BB.tä en katsonut, mutta tällä kertaa päätin antaa pirulle pikkusormen.

Ja koko käsihän sinne läks.

Nyt tiedän, että Ari on seurustellut miehen kanssa ja Mika on jäänyt kiinni rattijuoppoudesta ja Kaarlo on tuonut taloon kondomeja ja Kaki kerää pornoleffoja ja ja ja.

Hyvä, että opin tärkeitäkin asioita.

***

Blogin päivän biisi: A-Ha: Take On Me (Extended Mix)