Sama vanha aika, sama vanha paikka.

Maailmankirjat ovat sekaisin.

Minä juoksin!

Juoksin ehtiäkseni ensimmäisenä Paul Smith –mallikappaleiden kimppuun.

Minä!

Tällaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. Arvokkuuteni on mennyt. Tai siis sehän meni jo silloin yksissä kesätyöpaikkani pikkujouluissa, mutta nyt on kyse Hulluista Päivistä.

Kilpailu on totta viekööt kiristynyt ja Paul Smithin mallikappaleet vetivät kaupungin homoja puoleensa kuin silakkamarkkinat lokkeja. Itse ehdin kerätä kotiin kassillisen kuteita ja nyt odottelen vain perjantaita ja miestä kotiin. Hän kertoo sitten, mitkä vaatteista palautan ja mitkä omii itselleen.

Heteroilla on niin paljon helpompaa.

Omat vaatteet pysyvät omina.

Ellei mies sitten satu olemaan transvestiitti.

***

Blogin päivän biisi: Shirley Bassey: I (Who Have Nothing)