Hävettää.
Tällä lailla olen jättänyt blogini ihan oman onnensa nojaan.
Mutta on ollut parempaa tekemistä.
Olen löytänyt suomalaisen heteromiehen sielunmaiseman.
Olen löytänyt kuvake.netin. Nettisaitin, johon ihmiset voivat laittaa omia kuviaan, kommentoida kuvia, kirjoittaa blogeja ja lähettää viestejä toisilleen.
Olen yllättynyt. En ole aikaisemmin ymmärtänyt, kuinka oikeasti tärkeää parikymppiselle miehenalulle on oma auto. Siellä ne pojat pönöttävät pellon laidalla Bemarinsa vieressä. Kuva toisensa jälkeen; poika ja Bemari, poika ja Bemari, poika ja Bemari.
En ole myöskään ymmärtänyt armeijan merkitystä parikymppiselle miehenalulle. Siellä ne pojat pönöttävät univormuissansa; poika ja univormu, poika ja univormu, poika ja univormu.
Mutta on minullakin armeijakuvia! Maailma on ihmeellinen paikka ja Suomen puolustusvoimat yllättävän suvaitsevainen yhteisö. Niinpä tällainen vasenkätinen homosivarikin voi onnistua livahtamaan varuskunta-alueelle ampumaan rynkyllä, ramboilemaan konepistoolilla ja huristelemaan kaikenlaisilla ajoneuvoilla.
Kuvassa ammuskelen 100 panoksen vyötä (onkohan ollenkaan oikea ilmaisu), mutta keskeytin jossain 80:n korvilla.
Armeija ja ammuskelu eivät vain ole minun juttuni.
Mutta tutustuttuani lähemmin puolustusvoimiin on arvostukseni puolustusvoimia ja siellä työskenteleviä ihmisiä kohtaan vain kasvanut.
Näinhän se on.
Kun oppii tuntemaan erilaisia ihmisiä, oppii myös ymmärtämään ja arvostamaan heitä.
Ehkä siksi olisi tärkeä tulla ulos kaapista ja kulkea pieni matka Kampista Kaivopuistoon.
Kenties joku tuttusi näkee sinut ja oivaltaa, etteivät homot ole ”niitä” vaan ihan tavallisia työkavereita, ystäviä ja ihmisiä.
Pieni matka ihmiselle, mutta suuri suvaitsevaisuudelle.
Nähdään 1.7?
***
Blogin päivän biisi: Madonna: Holiday
