MikaMikaMaa

Mieheni tuli tänään hakemaan minut töistä.

Hänellä oli taka-ajatus.

Hän raahasi minut Oureille.

En ollut koskaan kuullut Oureista enkä varsinkaan käynyt, vaikka ohi olen mennyt varmasti satoja kertoja. Ympärillä tuoksui meri, vastapäätä katselivat autoletkan alle jääneet Morsian ja Sulhanen ja vieressä heilui miehiä isoine meloineen.

Nyt voi jokainen sitten katsoa kartasta http://kartta.hel.fi/opas/main/?lang=fi missä taivalsimme. Vai tiedätkö muka, missä Helsingissä sijaitsevat Ourit?

Niinpä. Kannattaa tehdä löytöretki omaan kotikaupunkiinsa.

Reissusta jäi muuten paha maku suuhun. Siitä oli uutisissakin. Helsingissä on ollut pidemmän aikaa erittäin huono ilmanlaatu. Kotiamme lähimpänä oleva ilmanlaadun mittauspiste on mennyt tänäänkin punaiselle – jo 28. kerran tänä vuonna. EU:n mukaan raja-arvot saavat ylittyä vuodessa korkeintaan 35 kertaa.

Seitsemän jäljellä.

Mitä sitten?

Järjestetään komitea?

Helsinki on kaunis kaupunki. Saa nähdä kuinka kauan.

Kyllähän vappuaaton näinkin voi viettää; makaamalla sängyssä miehensä kanssa ja laulamalla Kraftwerkia suomeksi:

”Sähkösydänkäyrä.
Minimi.
Maksimi.
Lyöntiä per minuutti.

Sähkösydänkäyrä.
Minimi.
Maksimi.
Lyöntiä per minuutti.”

Kaiken lisäksi olimme selvin päin!

Onneksi tämä tilanne korjaantui eilen vappupäivänä. Ensimmäinen kuohujuoma avattiin ystävien luona klo 13 ja viimeinen kolpakko siemaistiin baarissa joskus klo 21. Tuli kierrettyä niin heteroterasseja kuin homokapakoita, sekä nepalilaisia ruokapaikkoja että amerikkalaisia pikaruokaketjuja.

Ja hauskaa oli!

Tässä yhteydessä pitää muistaa antaa pitkä miinus helsinkiläisille homokapakoille. Yhdessäkään ei ole siedettävää terassia. DTM:n pötkö paistattelee auringonpaisteessa vain hetken, Roomin noin neljä tuolia on liian vähän ja Stuff kärsii molemmista em. ongelmista; pieni ja pimeä.

Eivät kaikki homot pidä paikoista, jonne aurinko ei koskaan paista.

Taas tässä kävi näin.

Yksinkertainen mieli tuottaa kaksimielisiä tekstejä.

Huomasin tuossa viikon postipinoa setviessäni, että meille on tullut uusi lehti.

Miesten maailma.

Kyllä olivat yksissä kansissa kaikki heteromieskliseet; Ferrarit, oluet, metsästys, Harrikat, armeija jne. Aidosti itseäni kiinnostavia juttuja oli tasan yksi. Siinä esiteltiin Wally, sellainen jokamiehelle sopiva pikku venhe. Ihastuin veneen drinksukanteen (heteromiesten kielellä ”aurinkotaso”), joka nappia painamalla muuttuu 10 hengen ruokailutilaksi. Ihanaa! Ja vain 3,1 miljoonaa euroa!

Itse asiassa lehti sai minut miettimään hetero- ja homomiesten eroja. Jos sama Miesten maailma olisi tehty homomiehille, niin olisiko mukana samalla lailla homokliseitä. Kylie? Madonna? Euroviisut? Ooppera? No, ensiksi mainittu uppoaisi myös heteromiehiin tai heteromiehet uppoaisivat ensiksi mainittuun, hih hih.

Euroviisuista tulikin mieleeni tämäniltainen esikatselu. Raadissa kappaleita ruotivat mm. Thomas Lundin ja Jarkko Valtee. Siinä on kyllä kaksi ääripään ihmistä; toinen arvosteli kappaleita valloittavan positiivisella vireellä ja toinen istui naama happamana haukkuen kaikki ja kaiken. Se ei ollut edes hauskaa.

Veikkaan muuten Latvialle menestystä.

No nih. Tässä se taas nähtiin. Heti innostuin Euroviisuista mutta en Ferrareista, metsästyksestä, Harrikoista sun muista. Ja voi ihanaa!!! Uusimmassa Cosmossa on shoppailun extrasivut!!!!

Olenkohan minä… voi ei… neitihomo?

Olin menossa Stockmannille, mutta sitten huomasin poliisisaattueen. En minä tiedä, kuka siinä Mersussa istui, sillä katsoin niitä miehekkäitä moottoripyöräpoliiseja. Että olivat komeita!

Kävelin ohi Stockmannin.

Menin Akateemiseen Kirjakauppaan. Tarkoituksenani oli vain kävellä kirjakaupan kautta nopeasti takaisin Stockmannille, mutta sitten näin uutuuskirjojen luona tummahipiäisen miehen. Että oli komea!

Lähdin Akateemisesta yhtä uutuuskirjaa rikkaampana ja 22,50 € köyhempänä.

Siirryin Stockan Herkkuun. Tarkoituksenani oli vain ostaa välttämättömät ja poistua nopeasti, mutta sitten huomasin kassoilla nuoren miesmyyjän. Että oli komea!

Jäin jonoon, vaikka muille kassoille olisi päässyt jonottamatta.

Kevät. Saakohan se muutkin tekemään yhtä tyhmiä?

Ruotsalaisilla on IKEA, heillä on Hästens, heillä on lihapullat.

Ja sitten heillä on se kaikkein merkittävin.

Heillä on Abba.

Kaikki alkoi 31 vuotta sitten. Alakerran Marinke kuunteli sen verran lujaa C-kasettejaan, että kerrostalon pattereita pitkin levisi muutakin kuin kaukolämpöä.

Sieltä levisi Bennyn ja Björnin sulosäveliä Agnethan ja Fridan jumalaisesti laulamana.

Se oli rakkautta ensi kuulemalta! Sen jälkeen huoneeni oli tapetoitu Suosikin, Intron ja Helpin Abba-julisteilla, koulukirjani oli päällystetty Abba-paperilla ja kinastelin – suorastaan tappelin – koulun vääräuskoisten BCR-fanien kanssa. Hah, olin oikeassa. Kuka enää muistaa Ericiä tai Leslietä tai Stuartia tai Alania tai Derekiä?

Sen sijaan Abba soi edelleen ja kaikkialla.

Jos stereotypioihin on uskomista, niin useimmat miespuoliset Abba-fanit ovat homoja. Minä ainakin olen. Mutta kumpi teki kumman? Abba minusta homon vai homous minusta Abba-fanin.

Hällä väliä. Sanotaan vaikka niin, että homoilla on harvinaisen hyvä musiikkimaku.

Ja miksi tämä vuodatus? Siksi, että tänään, juuri parhaillaan, on Radio Suomessa suuri Abba-ilta ja siksi, että Björnillä on tänään 61-vuotissyntymäpäivä.

Ovatkohan nuo kaikki Radio Suomen lähetykseen soittavat miehet meikäläisiä?

Ainakin heillä on harvinaisen hyvä musiikkimaku.

Luin lehden. Siellä oli artikkeli, jossa jonkun mainostoimiston digipomo totesi; ”mietimme paljon sitä, miten yhteisöjä ja blogeja hyödynnetään markkinoinnissa”.

Lopettakaa miettiminen. Minulla on ratkaisu!

Sovitaan summasta jolla voin mainita haluamanne tuotenimet blogini merkinnöissä. Olen sen verran materialisti ja höveli rahankäytössä, että suurin osa kulutustuotteista menee ihan luontevasti merkintöihini. Tänäänkin olen juonut kahvia®, käynyt kioskilla®, pelannut rahapeliä®, käynyt hampurilaisravintolassa®, syönyt karkkeja®, katsonut televisiota®, puhunut puhelimessa®, käyttänyt tietokonetta - itse asiassa kahta®® jne.

”Käyttäkää Tekin tuotettamme®! Niin tekee myös lievästi ylipainoinen, keski-ikään ehtinyt vasenkätinen homosivarikin.”

Näen jo, kuinka megabrändit taistelevat pääsystä blogiini!

Aika mainio työviikko takana. Olen totaalisen naatti, mutta edelleen kaikesta töissäni saamastani hyvästä palautteesta äimänkäkenä ja kohta ihan vaan käkenä.

Se on tuo punaviini.

Tänään se on jälleen halpaa italialaista, mutta tämä sai Kauppalehti Optiossa mainiot pisteet. Ja hyväähän tuo on. Mitään en etiketistä ymmärrä paitsi tuon 13,5 %, mutta se riittää. Onpahan pari prosenttia enemmän kuin edelliskertaisessa!

Käyn ihan ylikierroksilla. Sillä lailla positiivisessa mielessä.

En tiedä mistä aloittaa ja mistä kaikesta kertoa. Olin ajatellut kertoa eilisestä kauhuleffasta ja siihen liittyvistä muistoista. Sitten päätin tilittää eilisen paavidokumentin tuntoja. Jossain vaiheessa keksin höpöttää harrastuksista – tai niiden puuttumisesta – kun mieheni on koko viikonlopun omissa harrasteriennoissaan ja minulla taas ei ole ainuttakaan kelpoa harrastusta. Ainakaan sellaista, jonka voisi mainita ceeveessään.

Äh.

Voiko laiskottelu olla harrastus? Blogin pitäminen ei ainakaan. Työstähän tämä käy! Näilläkin höpötyksillä on kohta jo melkein 1000 lukukertaa.

Jos minä olen lukenut omiani 998 kertaa, niin keitä ne kaksi ovat? Miten ihmeessä tekisin heihin vaikutuksen… no nyt muistin!

Näin tänään Anssi Kukkosen.

Meitä on nyt todistettavasti kaksi.

Likaista, keski-ikäistä homoseksuellia.

Mieheni nimittäin jätti tippiä – näkemäni mukaan ensimmäistä kertaa ikinä – meille tarjoilleelle nuorukaiselle.

Kas, kun ei jättänyt puhelinnumeroaan ;)

Illallisen jälkeen kävelimme kotiimme. Samalla mieheni näytti lapsuuden kotinsa, ala-asteensa ja lukionsa. Olivat kaikki matkan varrella. Mikään ei ollut muuttunut 70-luvusta. Koululaisesta on vain kasvanut pidempi, komeampi – ja vähähiuksisempi.

Kuulumme ”homoystäväpiirissämme” niihin harvalukuisiin, jotka ovat eläneet koko elämänsä pääkaupunkiseudulla. Hän on paljasjalkainen stadilainen, minä tuosta naapurista Espoosta. Suurin osa homoystävistämme on muuttanut ihan muualta.

Eron huomaa yhdestä asiasta.

Muuttajaystävämme ovat tulleet kaapista jo nuoruusvuosinaan. Me paljon myöhemmin. Joillekin emme vieläkään.

Typerää, tiedän. Mutta ilmiselvästi on helpompi tulla ulos kaapista, kun ”entinen elämä” ei tule heterokavereiden ja puolituttujen muodossa vastaan joka kadunkulmassa, kaupassa ja kapakassa.

Miksi en asunut lapsuuttani esimerkiksi Turussa? Kaupunki on kaunis, Aurajoki upea ja todistettavasti internettikin näkyy!

Olisi voinut kaappi avautua paljon, paljon aikaisemmin.

Ja paljon, paljon useammille.

Tästä alkaa tulla tapa.

Hyvästä työpäivästä.

Vielä eilen illalla olin erittäin epäilevä. Jos aamun hommat menisivät munilleen, niin kuin mitä suurimmassa määrin voisi tapahtua, olisi meillä kädet täynnä pashaa.

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Ihan hemmetin hyvin!

Vähän harmittaa, etten julkisessa blogissa ja vallankin näin nerokkaan salanimen suojista voi valottaa enempää omia työkuvioitani. Se ei todennäköisesti olisi työnantajani eikä asiakkaitteni mieleen. Että täällä se vaan höpöttää ummet ja lammet ja toitottaa kaiken töistään turuille ja toreille.

Eikös tämä Turussakin näy?

Työ on kuitenkin varsin merkittävä osa elämääni, joten nyt jää varsin merkittävä osa elämästäni sinnepäin olevien huomautusten varaan.

Harmi.

Kun kerrankin menee hyvin ja kun kerrankin olisi paljon kerrottavaa! Täytyy muistaa tämä hetki sinä päivänä, kun kaikki menee päin mäntyä.

Se päivä voi tulla jo huomenna.

Meni sitten tämä ylösnousemusjuhla työpaikan ylimpään kerrokseen kivutessa.

Piti valmistautua ylihuomiseen asiakastapaamiseen.

Nyt on PowerPoint tehtynä ja hämmästyttävä esitys viittä vaille valmiina. Tosin tällä kertaa en laula Maamme-laulua enkä esitä Paula Koivuniemeä. Sitäkin on nimittäin tullut tehdyksi, mitäpä ei asiakkaittensa eteen.

Mutta nyt iski ahdistus.

Blogista.

Minulla ei ole yhtään enempää kirjoitettavaa. Ei yhtään mielenkiintoista tapahtumaa tai sattumusta, josta kertoa jännittävin sanakääntein.

On vain pirun tylsä päivä.

Tätä et näe televisiosta: Tylsiä homoja tylsistyneinä tylsissä kodeissaan.

Onneksi tänään tulee leffoja töllöstä. Kuten se Pappa ja Hai – niin oikeasti kuulin ja yhdistin sen jotenkin Vanhus ja meri -teokseen.

Kyseessä olikin Tappajahai.