Törmäsin männä päivänä hyvään ystävääni, joka on töissä tässä rakennuksessa. Itse "pääsin pois" sieltä viime syksynä (ei, en ollut pakkohoidossa, vaan hoitsuna, niille jotka miettivät päissään tätä asiaa). Kämppisparat. Joutuvat kärsimään sitä, kun koetan selkeyttää asiaa itselleni. Olen jo tullut siihen tulokseen, että itse työtä en ikävöi, mutta en edelleenkään usko, että tulen koskaan löytämään yhtä mahtavia työkavereita mistään. Heitä on ikävä. Pitääkin käydä tervehtimässä ja tarjota pullaa.
