Haastattelustressi!

Oikeasti!
Miten voi olla yhteen työhaastatteluun pääseminen näin vaikeaa:

Eilen piti käydä kotiin unohtuneet (eihän unohdeta, että asun vielä kesäevakossa!) koulutustodistukset hakemassa. Eli täältä Vantaalta ensin paikallisjunalla Helsinkiin ja siellä edestakas julkisilla välineillä hakemaan todistukset.

tänään aamupäivästä tuskailin, saanko jostain soveliaan terveystarkastusajan ja paljonko se maksaa.
No, onneksi sellainen löytyi - vieläpä suhteellisen kivuttomasti.

Pääsin isin kyydillä kotiin, murehtien koko ajan, mitä ihmettä teen olemattoman kravatin kanssa. Jopa minun esteettinen värisilmäni huutaa kivusta ajatukselle vaaleansininen paita, viininpunainen kravatti ja musta puku. :P

"Ihanaa, nyt pääsen tekemään ruokaa", ajattelin helpottuneena kävellessäni ovesta sisään. Laittaessani kenkiäni kenkätelineeseen tajusin jotain - mustat kenkäni ovat kotona. Eivät suinkaan mukanani täällä.
Arvatkaa kuka taitaa tänään mennä hakemaan julkisten kulkuvälineiden tukemana kenkiään toiselta puolelta Helsinkiä?

Noh, ehkä huominen on tämän kaiken väärti. Toisaalta... minä en oikeasti vielä kunnolla edes tiedä, missä päin taloa se haastattelu edes on!

Mielestäni tämä koko tilanne on absurdi? :D