Lymfoomahan se sitten on. Diagnoosi varmistui männä päivänä.
Ja maanantaina sitten alkaa X kuukauden mittainen hoitojakso, joka tulee kustantamaan X euroa. Kuluerä, joka ei ole mieluisa, mutta johon minä tulen tekemään töitä osallistuakseni.
Eilen kun kämppikseni soitti ja kertoi uutisen, onnistuin taas pakenemaan valkoisen työvaatteistoni sisälle, olemaan sairaanhoitaja - en ihminen. Vasta kotiin päästyäni paruin.
Minusta on aivan hirmuista ajatella mahdollisuutta, ettei Harmia olisi enää jossain vaiheessa loppuvuotta. Ja juuri tällainen ajattelu on sitä, mitä pitää koettaa välttää.
Kyllä se siitä selviää! Olen oikeastaan aika varma siitä.
Mutta pahinta tässä on, että elokuun loppuun saakka olen eri paikassa, kuin ne ihanan raivostuttavat veljekset ja en voi pitää Harmia sylissä istuessani vaikka koneella. Tiedän, että se pitää siitä, kun saa löhötä sylissä ja kuunnella, kun hyräilen jotain kappaletta. Olen tehnyt sitä sille siitä saakka, kun se tuli meille.
Mutta... kyllä se siitä selviää. :) Harmi on vielä nuori katti! :)
(edit: kuva)
2 kommenttia
audinkopoika
13.7.2007 22:11
Hyvä et tauti selvisi ja hoito löytyi.
Druusi
15.7.2007 11:06
Olen aivan samaa mieltä :) se hieman huojensi oloa kieltämättä.