Epäselvä tilanne

Kymmenen uutisissa Tiina Oksala Erikoiskaupan liitosta synkisteli sunnuntaikaupan vapautumista. Uudistuksessa ei ollut kuulemma mitään positiivista. Oksalalla on ilmeisesti hallussaan kristallipallo, kun hän näin kirkkaasti näkee tulevaisuuteen. Kun kerran kauppojen pitäminen kiinni sunnuntaisin on erikoiskauppojen mielestä niin myönteinen asia, pitäisikö niiden mahdollisesti olla auki nykyistäkin harvemmin?

En ymmärrä, miksi kaupan sunnuntaiaukiolon vapauttamista piti jahkailla näin monta vuotta. Aina löytyy kaikkiin uudistuksiin vastustajia. Kuitenkaan kauppojen vapaa aukiolo ei näytä vieneen Ruotsia turmiolle. Siellähän kaupat ovat saaneet itse päättää aukiolostaan jo vuodesta 1972.

Torstaina aurinko siirtyi Kaksosten tähtikuvioon. Olen horoskoopissa Kaksonen, joten johtuneeko siitä, että tämä aika vuodesta tuntuu vuoden parhaimmalta ajalta. Iltaisin on valoisaa yömyöhään, jolloin kivikaupunki näyttää paljon upeammalta kuin päivisin. Kaksosten kautta pohjustaa Euroviisut ja päätösjuhlana on - ei sen vähempää kuin - juhannus.

Viihdytin itseäni lukemalla www.homostrology.com -saittia. Kaksosten kuvaus kuulostaa tutulta. Kaksoset ovat vilkkaita, eloisia, flirttailevia, huvittelunhaluisia, älykkäitä ja puheliaita. Yksi ihminen ei oikein tahdo riittää kumppaniksi. Kaksosille parhaiten sopivia kumppaneita ovat Vaaka tai Vesimies, koska kaikki kolme ovat ilmamerkkejä. En muista, että olisin koskaan lähemmin tutustunut Vaakaan tai Vesimieheen. Ehkäpä he ovat myös opiskelleet astrologiaa ja ymmärtävät siksi pysyä etäällä melko vaativasta Kaksosesta.

Niin vain toistui sama äänivyöry Alexander Rybakille Moskovassa viikonloppuna kuin Oslossa kaksi kuukautta sitten. Lordin ääniennätys 292 pistettä kolme vuotta sitten jäi toiseksi Alexanderin 387 pisteelle.

Pidin Alexanderista mutta ihastuin myös Islannin ihanaan Yohannaan. Yohannan toinen sija oli siten miellyttävä yllätys. Luulen, että suosion syynä oli paitsi lahjakkuus myös se, että nuoret olivat aidon oloisia, suorastaan kirkasotsaisia. Olisi ainakin mukava ajatus, että ihmiset kaipaavat muutosta kaikkeen siihen itsekeskeisyyteen ja häikäilemättömyyteen, jonka talouslama on maailmalle paljastanut.

Lehdistötilaisuudessa Alexander sai vastattavakseen tukun vaikeita kysymyksiä. Mitä mieltä hän on siitä, että homoja pidätetään Moskovan kaduilla? Miksi Alexander olisi parempi säveltäjä kuin Andrew Lloyd Webber, parempi laulaja kuin Patricia Kaas ja paremman näköinen kuin Sakis Rouvas? Eihän 23-vuotiaan tarvitse osata vastata noihin kysymyksiin. Esitys tuntui kelpaavan ja siinä se.

Kauppakeskus pelmahti tänään täyteen 007-faneja, kun Roger More puolisoineen tuli edistämään kirjansa myyntiä.

Olen nähnyt kaikki Bond-leffat, kuten on varmasti moni muukin. Jokaisella Bond-fanilla on omat syynsä seurata Bondeja. Kauniit naiset ja nopeat autot eivät ole niin vetäneet minua puoleensa, eivätkä edes ihmeelliset apuvälineet, vaikka periaatteessa sellaisista pidänkin. Monet Q:n ihmevempaimista ovat vain vaikuttaneet kertakaikkisen mahdottomilta, kuten auton tekeminen näkymättömäksi tai luodin lentorataan vaikuttaminen voimakkaalla, rannekelloon kätketyllä magneetilla.

Bond-seikkailuissa pääosassa ovat minulle aina olleet matkakohteet. Mitä kaukaisempi paikka, sitä jännittävämpi tunnelma. Ja aika monessa paikassa olen myöhemmin myös itse vieraillut. Erään kerran kävin saman vuoden aikana kahdessa Bondeista tutussa paikassa: Bond-saarella Thaimaassa (kultainen ase) ja Hotel Belvederessä Sveitsissä (kultasormi). Tavoitteena ei ole tarkoituksella koluta Bond-kohteita. Mutta jos sellainen sattuu olemaan lähistöllä, niin mikä ettei.

Aiheesta näyttäisi olevan myös Wikipedia-sivu ( http://en.wikipedia.org/wiki/James_Bond_locations ). Kartasta päätellen salaisen palvelun tehtäviä tuntuisi riittävän lähinnä seuduilla, joissa on suosittuja turistikohteita. Afrikka on kokoonsa nähden alikäytetty mahdollisuus. Ikään kuin Q:n näkymättömyyslaite olisi onnistunut taikomaan paitsi Bondin auton myös kokonaisen maanosan lähes kokonaan näkymättömäksi. UNICEFin hyvän tahdon lähettiläälle Roger Morelle Afrikka näyttäisi olevan toimintaympäristönä vain hiukkasen tutumpi kuin Bondille. More on vieraillut Afrikassa hyvän tahdon lähettiläänä ainakin Egyptissä, Ghanassa ja Sambiassa.

Luonnon herääminen kevääseen on aina yhtä hätkähdyttävää. Tunne on täsmälleen päinvastainen kuin marraskuussa. Kuvia päiväkävelyltä.

Olen koukussa Ruotsin TV4:n esittämään Lie to me -sarjaan. Siinä valehteluun tieteellisesti perehtyneet asiantuntijat auttavat asiakkaitaan pääsemään perille, puhuuko joku totta vai palturia. Vaikka periaatteessa koskaan ei voikaan tietää, milloin joku valehtelee, ihminen kuitenkin tahtomattaan kertoo totuuden kasvon- ja kehonelein. Näin ainakin sarjassa väitetään. Samaa havaintoa olen nähnyt esitettävän myös muualla kuin tv-näytelmässä. Joillain yksilöillä vain on luontainen tai opittu kyky lukea toisia ihmisiä kuin avointa kirjaa. Selvästi hyödyllinen taito, jos harrastaa pokeria.

Tämä tuli mieleen, kun katsoin torstaina A-talkia, jonne oli kutsuttu kilpaoikeudet takaisin saanut Kaisa Varis.

http://areena.yle.fi/toista?id=2070865

Kun ohjelmaa oli kulunut kymmenen minuuttia, toimittaja kysyy Varikselta, oliko tämä käyttänyt epoa, johon urheilija vastaa: "Een, en ole syyllistynyt mihinkään doping-sääntöjen rikkomukseen." Samaan aikaan Varis selvästi nyökkää, ikään kuin keho vastaisi kyllä.

Olisipa oikeasti olemassa Lie to me:n toimisto. En pyytäisi heitä paljastamaan urheilumaailman rötöksiä. Sen sijaan toivoisin heidän keskustelevan Kai Telanteen kanssa ja selvittämään, oliko Johanna Korhosen erottamisen syynä tämän rekisteröity parisuhteensa naisen kanssa vai Korhosen puolison poliittinen aktiivisuus.

Lopetin niiden maksukanavien tilauksen, joita harvoin tai ei koskaan tule katsottua. Selailin jäljelle jääneitä kanavia löytääkseni korvikkeen CNN:lle. BBC World välittää myös uutisia englanniksi, kelpaa. Deutsche Welleäkin voisi toisinaan vilkaista. Heidän raporttinsa suomalaisesta tangosta åkeblunqvisteineen oli kelvollinen.

Mutta kun käänsin France 24:lle ja François Picard luki hyvin vakavana uutisia katsoen jäänsinisillä silmillään suoraan kameraan, tiesin löytäneeni etsimäni. François parle-moi...

Saan Helsingin Sanomien Teema-lehden onnellisuustestissä 32 pistettä 35:stä. Sen mukaan olen elämääni erittäin tyytyväinen. Ja niinhän minä olen. Vaikka tietenkin asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Mutta se ei ole ristiriidassa onnellisuuden kanssa. Minulle ja uskoakseni myös monelle muulle on luonnollista haluta parantaa sellaisiakin asioita, jotka jo ennestään ovat melko hyvällä tolalla. Se että tekee jotakin parempaan tähtäävää tuottaa samalla itselle ja parhaassa tapauksessa myös muille mielihyvää.

Lehdessä kerrotaan myös positiivisesta psykologiasta. Tutkimusten mukaan hyvinvoivat ihmiset liioittelevat omaa osuuttaan hyvissä jutuissa ja vähättelevät vastoinkäymisissä. Myönteinen ajattelu voi siis hyvinkin olla tehokasta mutta myös valheellista. Oma filosofiani tähtää ensisijaisesti rehellisyyteen ja vasta sitten myönteiseen ajatteluun. Toki on tärkeää päästä pois negatiivisuuden kierteestä. Mutta eikö ulospääsyyn voisi auttaa rehellisyys? Ovatko asiat todella niin huonosti, kuin miltä ne sillä hetkellä tuntuvat, vai onko mukana vähän liioittelua?

Aina silloin tällöin blogeissa valitellaan, ettei kirjoituksesta tullut riittävän positiivista. Ehkä se on epäonnistunutta positiivista psykologiaa. Mutta miksi kirjoituksen pitäisi olla positiivinen, jos siihen ei sillä kertaa ollut syytä? Tai jos asiat oikeasti ovat fantastisen hienosti, miksei senkin voisi sanoa ääneen. Jää lukijan harkittavaksi, uskoako vai ei.

Aloin leipoa itse leipää ensin jonkinlaisena vastareaktiona ruoan ja erityisesti leivän hinnan kallistumiselle. Tulokset olivat ihan hyviä, mutta ihan hyvä ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä. Kaupan parhaimmat leivät ovat oikein hyviä. Halusin selvittää, miten sama hyvä maku ja tekstuuri saadaan aikaiseksi kotikeittiössä. Aloin pikku hiljaa päästä jyvälle (ehe), miten jauhon valinta, taikinan vaivaaminen ja nostatus, uunin lämpötila ja niin edelleen vaikuttavat lopputulokseen kuten pinnan rapeuteen ja leivän säilymiseen.

Tämän viikon oivallus oli leivontalisä. Se on vilja- ja siemenseosta ynnä sekalaista karkeaa ainesta, joka sekoitetaan taikinaan ja joka saa leivän maistumaan paremmalta ja lisää siihen mielenkiintoista epätasaisuutta. Ainoa ongelma on, että seos ei ole ihan halpaa ja sitä menee kerralla aika paljon. Alkuperäinen tavoite säästää ruokakuluissa jää osittain saavuttamatta. Taitaa kauppa sittenkin vetää pitemmän korren.

Sederholmin talossa Helsingin turistikeskustan ytimessä on jo jonkin aikaa ollut Yhtä juhlaa -näyttely, jossa valotetaan helsinkiläisten juhlamenoja 500 viime vuoden ajalta. Tuoreempaa juhlintaa edustaa erään parisuhteen rekisteröinti Helsingin maistraatissa vuonna 2002.