Lopetin niiden maksukanavien tilauksen, joita harvoin tai ei koskaan tule katsottua. Selailin jäljelle jääneitä kanavia löytääkseni korvikkeen CNN:lle. BBC World välittää myös uutisia englanniksi, kelpaa. Deutsche Welleäkin voisi toisinaan vilkaista. Heidän raporttinsa suomalaisesta tangosta åkeblunqvisteineen oli kelvollinen.
Mutta kun käänsin France 24:lle ja François Picard luki hyvin vakavana uutisia katsoen jäänsinisillä silmillään suoraan kameraan, tiesin löytäneeni etsimäni. François parle-moi...
Saan Helsingin Sanomien Teema-lehden onnellisuustestissä 32 pistettä 35:stä. Sen mukaan olen elämääni erittäin tyytyväinen. Ja niinhän minä olen. Vaikka tietenkin asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Mutta se ei ole ristiriidassa onnellisuuden kanssa. Minulle ja uskoakseni myös monelle muulle on luonnollista haluta parantaa sellaisiakin asioita, jotka jo ennestään ovat melko hyvällä tolalla. Se että tekee jotakin parempaan tähtäävää tuottaa samalla itselle ja parhaassa tapauksessa myös muille mielihyvää.
Lehdessä kerrotaan myös positiivisesta psykologiasta. Tutkimusten mukaan hyvinvoivat ihmiset liioittelevat omaa osuuttaan hyvissä jutuissa ja vähättelevät vastoinkäymisissä. Myönteinen ajattelu voi siis hyvinkin olla tehokasta mutta myös valheellista. Oma filosofiani tähtää ensisijaisesti rehellisyyteen ja vasta sitten myönteiseen ajatteluun. Toki on tärkeää päästä pois negatiivisuuden kierteestä. Mutta eikö ulospääsyyn voisi auttaa rehellisyys? Ovatko asiat todella niin huonosti, kuin miltä ne sillä hetkellä tuntuvat, vai onko mukana vähän liioittelua?
Aina silloin tällöin blogeissa valitellaan, ettei kirjoituksesta tullut riittävän positiivista. Ehkä se on epäonnistunutta positiivista psykologiaa. Mutta miksi kirjoituksen pitäisi olla positiivinen, jos siihen ei sillä kertaa ollut syytä? Tai jos asiat oikeasti ovat fantastisen hienosti, miksei senkin voisi sanoa ääneen. Jää lukijan harkittavaksi, uskoako vai ei.
Aloin leipoa itse leipää ensin jonkinlaisena vastareaktiona ruoan ja erityisesti leivän hinnan kallistumiselle. Tulokset olivat ihan hyviä, mutta ihan hyvä ei ole mielestäni tarpeeksi hyvä. Kaupan parhaimmat leivät ovat oikein hyviä. Halusin selvittää, miten sama hyvä maku ja tekstuuri saadaan aikaiseksi kotikeittiössä. Aloin pikku hiljaa päästä jyvälle (ehe), miten jauhon valinta, taikinan vaivaaminen ja nostatus, uunin lämpötila ja niin edelleen vaikuttavat lopputulokseen kuten pinnan rapeuteen ja leivän säilymiseen.
Tämän viikon oivallus oli leivontalisä. Se on vilja- ja siemenseosta ynnä sekalaista karkeaa ainesta, joka sekoitetaan taikinaan ja joka saa leivän maistumaan paremmalta ja lisää siihen mielenkiintoista epätasaisuutta. Ainoa ongelma on, että seos ei ole ihan halpaa ja sitä menee kerralla aika paljon. Alkuperäinen tavoite säästää ruokakuluissa jää osittain saavuttamatta. Taitaa kauppa sittenkin vetää pitemmän korren.
Sederholmin talossa Helsingin turistikeskustan ytimessä on jo jonkin aikaa ollut Yhtä juhlaa -näyttely, jossa valotetaan helsinkiläisten juhlamenoja 500 viime vuoden ajalta. Tuoreempaa juhlintaa edustaa erään parisuhteen rekisteröinti Helsingin maistraatissa vuonna 2002.
Päässäni on muutaman päivän pyörinyt Norjan euroviisukarsintojen tämän vuoden voittajakappale, 22-vuotiaan Alexander Rybakin säveltämä ja itse esittämä Fairytale. En ole aiemmin niin välittänyt kansanmusiikkigenrestä, mutta Alexanderin kohdalla olen valmis tekemään poikkeuksen. Kaveri on niin iloinen ja moni-ilmeinen, että tästä tulee pakostakin hyvälle mielelle.
Taas kuoli homo, kun Uutishuone-sarjan työlleen omistautunut uutispäällikkö Martti kuoli tämän päivän jaksossa. Martti oli huolellisesti salannut yksityiselämänsä eli suhteensa säämies-Aarneen. Tuoreen lesken suurin huoli oli löytää Martin ja Aarnen yhteiskuva Martin työhuoneesta. "Menee vain maine." Elettiin vuotta 1978.
Tuntuu, että homot kokevat helposti fiktiossa traagisen kuoleman. Torch Song Trilogy, Hamam, Philadelphia, Brokeback Mountain, Milk. Tosin Milkin kuolema ei valitettavasti ollut fiktiota.
