Epäselvä tilanne

Obaman takeltelu virkavalansa kanssa oli helpotus. Hän ei siis olekaan täydellinen vaan erehtyväinen ja unohtavainen siinä missä me muutkin. Welcome to the club. Herrasmiesmäistä kiittää George W. Bushia hänen palveluksistaan USA:lle, mitä ne sitten olivatkaan. Pääasia että poistui eikä enää komenna muita kuin Barney- ja Beazley-terriereitään.

Korjaus: Taisikin olla tuomari John Robertsin moka Obaman takeltelu. Roberts meni omin päin vaihtamaan yhden sanan paikkaa valassa, ja ilmeisesti Obama huomasi sen. Obama onkin täydellinen?

Matkamessuilla Tallink Siljan osastolla juontaja Klaus Thomasson mainosti Silja Europan kerran kuukaudessa järjestettävää Ladies' Night risteilyiltaa, jossa esiintyy mm. Scandinavian Hunks. Hunksit oli tuotu myös messuille. Thomasson teki selväksi, että Hunksit ovat paikalla naisten iloksi. Siispä jatkoin matkaa. Hunksit itse tuskin näin tarkkaan rajaavat yleisöään. Ovathan he esiintyneet useampaan kertaan homoyleisölle ja räätälöineet ohjelmanumeronsa kohdeyleisön mukaan.

Kun kerran erikoisristeilyjä järjestetään, niin miten olisi LGBT-risteily kerran kuukaudessa? Gay Cruising!

Intian osasto tarjosi vauhdikkaan Bollywood-elämyksen.

Jouluaika ja vuoden vaihtuminen aiheuttaa samantapaisia tunteita kuin mainio leffa Päiväni murmelina, engl. Groundhog Day. Päähenkilö joutuu elämään saman päivän uudestaan ja uudestaan, kunnes saa elettyä päivän oikein ja voi siirtyä elämässään eteenpäin.

Joulu oli joskus lapsena ihan kiva, mutta se on vuosien mittaan saanut turhaa kuollutta painoa. Vierailevien sukulaisten määrä on lisääntynyt, lapsia tulee lisää, ja näiden poika- ja tyttöystäviä ja uusia sukupolvia. Vieraiden lähdettyä iäkäs äitini tunnusti olevansa väsynyt ja ihmetteli, miten tähän tilanteeseen on oikein jouduttu, ja eikö kukaan huomaa, miten hullua on, että pienen asunnon pieneen olohuoneeseen tunkee noin paljon väkeä, vaikka vierailla itsellään on paljon suuremmat tilat kotonaan. Katsoimme uutisia, jossa Heikki Hursti kertoi, että hänen vanhempansa aloitti vähäosaisten joulujuhlan aluksi pienimuotoisesti. Kuvissa ihmisiä tulvi juhliin valtavia määriä ja kansoitti koko Kisahallin. Sanoin äidille, että noin meillekin käy, ja kohta pitää vuokrata isompi tila.

Mukavia asioita kuten joulua haluaa kokea uudestaan. Mutta onko sellainen enää mukavaa, jos sen toistaminen on velvollisuus, koska niin on aina ennenkin tehty, ja vielä paisutetuin menoin. Mitä jos kaikki haluaisivatkin muutosta, mutta kukaan ei uskalla ehdottaa sitä, koska kuvittelevat, että muut pettyisivät, jos traditiota ei enää jatketa? Mitä siitä seuraisi, jos kaikki viettäisivätkin vapaansa niin kuin itse haluavat? Mitä jos kenenkään ei tarvitsisikaan venyä äärimmilleen, vaan kaikki saisivat juuri omanlaisensa rauhallisen joulun.

Työkaverin vaimo viittoili ja hymyili minulle. Olin niin ajatuksissani, että olin kävellä hänen ohitseen. Aloimme vilkkaasti vaihtaa kuulumisia. Naisella oli lapsenhoidosta vapaa ilta, jonka hän oli käyttänyt hyödykseen käymällä kielikurssilla. Kun kerroin lähestyvästä lomastani, puhe kääntyi Suomen koleaan ja pimeään marraskuuhun. Ja siihen, miten ihmiset tuskin ovat elossa. Kukaan ei hymyile, eikä vieraille puhuta.

Ulkomailta kotoisin olevalle sosiaaliselle ihmiselle kuten työkaverini vaimolle puhumattomuus on ehkä kaikkein pahinta. Hän ei ymmärrä, mistä syystä ihmiset vaikenevat hänelle. Kielitaidon ei luulisi olevan ongelma, koska hän osaa täydellisesti englantia ja puhuu sitä selkeästi. Hän ei tiedä, johtuuko vaikeneminen hänen suomalaisia tummemmista hiuksistaan ja ihostaan. Eristyneisyyttä lisää se, että hän on äitiyslomalla. Pihan hiekkalaatikon äärellä muut äidit ovat jättäneet hänet yksin.

Kylmyys ei ole vain säässä ja ihmisten käyttäytymisessä. Myös ruoka on usein kylmää. Mistä syystä täytetty patonki myydään kylmänä? Leipä maistuisi lämpimänä paljon paremmalta.

Pimeä marraskuu on sopiva syntipukki. Tosin Ruotsissa ja Norjassa helsinkiläis-espoolais-vantaalaista kylmyyttä pidettäisiin epäkohteliaana. Kun ruotsalainen kuulee, että suomalaiset pitävät heitä vilkkaina ja sosiaalisina, tämä lämmittää ruotsalaisen mieltä. Koska jos suomalaisia ei olisi, ruotsalaiset olisivat maailman hiljaisin kansa.

Kuluttajapakkausten koot ovat olleet kasvamaan päin. Mutta miten joku voi tarvita kanisterillista hiustenhoitotuotteita? Paljon hiuksia? Valtava talineritys? Useita hoitokertoja päivässä?

Kumpaa tuulilasin pesunestettä ostaisi? Miellyttävän tuoksuista Lasol Ladyä vai perus-Lasolia? Sama ongelma deodoranttihyllyllä. Miellyttävän tuoksuista naisten Niveaa vai hyönteismyrkylle haisevaa miesten mallia?

Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo ruotsalaisesta Prisma Teknik -perheyrityksestä, joka valmistaa liikennevaloihin jalankulkijaa avustavaa ohjauslaitetta. Siis sitä tolppaan kiinnitettyä laatikkoa, joka piipittää tai nakuttaa ja jonka nappia painamalla voi anoa itselleen vihreää valoa. Laitetta on toimitettu myös Suomeen.

Jutussa kerrotaan, että ohjauslaitetta tekevän firman kaikki työntekijät ovat uskovaisia. Helluntalainen toimitusjohtaja ja omistaja Jan Lund kertoo, että ylöspäin, nappia kohti osoittava sormi sisältää myös toisen viestin: "Se kertoo, että Jumalan luo on vain yksi tie, ja se kulkee Jeesuksen kautta. Yritämme saada ihmiset tietoisiksi siitä."

Kävin katsomassa, millaisia laatikoita Espoossa käytetään. Ei tainnut olla Prisma Teknikin laitteita, koska sormi ei osoittanutkaan ylöspäin vaan oikealle. Niinpä tietysti. Oikea suunta kaupungissa, jossa kokoomus on ylivoimaisesti suurin puolue.

Blogien asetuksista voi joko sallia tai estää kommentoinnin. Aika harvassa Ranneliikkeen blogissa kommentointiesto on käytössä. Se tuntuukin vähän liioitellulta, kun kommentteja joka tapauksessa tulee melko vähän. Jos Greta Garbo vielä eläisi ja pitäisi Ranneliikkeessä blogia, hän todennäköisesti saisi olla rauhassa. I want to be alone... therefore I blog.

Vähissä kommenteissa ei ole mitään kummallista. On suomalaista sietää seurassa hiljaisuutta. Jorma Etto tiivisti hyvin tämän jurouden runossaan Suomalainen: "Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään." Runo on vuodelta 1964, mutta hämmästyttävän hyvin se pitää edelleen paikkansa.

Lisäys: Tarkistin vielä, voiko espoolaisen kokoomuspoliitikon Hanna-Leena Hemmingin blogiin antaa julkisia kommentteja. Eipä voi. Sitä olisikin saattanut tulla paljon viime torstain A-Talkin jälkeen. Hemming oli ohjelmassa vieraana ja joutui vastaamaan bloginsa väitteeseen, että kuka tahansa voi tienata kuin Jorma Ollila (9,8 miljoonaa v. 2007).

Huoneen valot on himmennetty. Ympärillä intensiivisen keskittyneitä ihmisiä työpäivän jälkeen irrottelemassa ja siinä sivussa kulauttamassa kurkusta alas juotavaa ja vaivihkaa tsekkaamassa muitten liikkeitä. Enemmistö paikallaolijoista on naisia, mutta miehetkään eivät ole harvinaisia. Kaiuttimista soi Boney M:ää, Abbaa ja muuta nostalgista disco-poppia. Musiikin rytmi puree, vaikka suurin osa paikallesaapuneista ei ollut edes syntynyt, kun kappaleet ensi kertaa levytettiin. Musiikki saa ihmiset unohtamaan luontaisen mukavuudenhalunsa ja tavoittelemaan liikkuessaan äärisuoritusta.

45 minuuttia on nopeasti ohi ja päättyy slovariin. Liike lakkaa ja hyvänolon tunne valtaa kehon. Sisäpyöräilytunnin vetäjä kiittää ja ottaa vastaan musiikkitoiveita seuraavaa kertaa varten.

Ennen viime viikkoa en ollut kuullutkaan Suomen Sisusta. Yhdistyksen tavoitteena on kotisivujen mukaan kansallismielisyys. Sivuja on ilmeisesti viime aikoina siistitty, nyt kun yhdistyksen jäseniä on päässyt kunnanvaltuustoihin. Siistittynäkin versiona kotisivujen faq herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Puhutaan etnisistä ryhmistä, jotka on vapautettu yhteisistä pelisäännöistä ja jotka eivät elätä itseään. Epäonnistuneena esimerkkinä mainitaan Afrikka, joka kuulemma ei toimi, koska maiden rajat eivät noudata kansojen rajoja.

Yhdistyksessä siis katsotaan, että paras yhteiskunta saavutetaan, jos rajoja jossain määrin suljetaan. Kuitenkin USA on päinvastainen esimerkki siitä, miten jo pari vuosisataa avoinna pidetyt rajat ja runsas maahanmuutto on kehittänyt yhteiskuntaa. Vastaavasti pitkään suljettuna ollut Kiina oli pitkään kehityksestä jäljessä. On ilmeistä, että Suomen Sisun piirissä erityisesti Afrikan maista peräisin olevien maahanmuuttajien ei koeta soveltuvan työperäiseen maahanmuuttoon. Kuitenkin Somaliasta maahan saapuneet ovat tulleet pakolaisina eikä heitä voi käyttää esimerkkeinä epäonnistuneesta työperäisestä maahanmuutosta.

Ehkä kuuluisin Suomen Sisun jäsen on Helsingissä valtuustoon äänivyöryllä päässyt Halla-aho, jonka maahanmuuttokriittinen blogi epäilemättä siivitti vaalivoittoon. Samaa blogia on Ranneliikkeenkin palstalla mainostettu. Kun olen blogia lukenut, olo jää jotenkin tunkkaiseksi. Näinköhän Halla-ahoa kiinnostaa ratkaista vaikeita ongelmia, vai onko vain halu kerätä todistusaineistoa tiettyjä ryhmiä kohtaan. Tuntuu surkuhupaisalta, miten valkoinen, keski-ikää lähentelevä mies voikaan kokea itsensä marttyyriksi ja suvaitsemattomuuden uhriksi sekä tulee toistuvasti tarkoitushakuisen väärin lainatuksi ja ymmärretyksi. Jos Halla-aho todella haluaa lisätä maahanmuuttajien työllistymistä, hänen pitäisi paneutua suomalaiseen latenttiin rasismiin.

Tätä samaa "kuka tässä oikein on rasisti/suvaitsematon" -tyyliä on kesän jälkeen viljelty myös Ranneliikkeen foorumin puolella. Musta muuttuu valkoiseksi ja päivä yöksi, kun valkoihoisia heteromiehiä tai mitä lie nuorukaisia parveilee foorumilla ja kertoo olevansa homojen suvaitsemattomuuden kohde.

Asioiden järjestys näyttää olevan tämä:

1. Koe epäluuloa valitsemaasi vähemmistöryhmää kohtaan.
2. Kerää yksipuolista aineistoa, joka todistaa ennakkoluulosi oikeaksi.
3. Julista faktapohjaista kritiikkiä inhokkiryhmääsi kohtaan blogeissa ja keskustelufoorumeissa.
4. Käännä vastausten kritiikki osoitukseksi ryhmän suvaitsemattomuudesta.

Ja jos intoa riittää:

5. Perusta yhdistys.