Maailma on kaoottinen paikka. Onneksi sen tajuaminen kesti melko kauan, tai muuten en olisi ehkä motivoitunut käymään kouluja 19 vuotta. 'Onneksi' sen tähden, koska olen tyytyväinen siihen, että olen oppinut edes jotakin. Olen myös tyytyväinen, että hyppäsin ajoissa pois. Olisin varmaan silloinkin tyytyväinen, jos olisin aloittanut jatko-opinnot. Ehkä joskus alankin.
Koko elinikä ei riitä kaiken ymmärtämiseen. Miksi meille sitten sanotaan, että oppimisen pitäisi kestää läpi koko työelämän? Taasko yksi utopia, jonka saavuttaminen ei ole yhtä tärkeää kuin sen tavoittelu? Miksei se riitä, että kiinnostuu jostakin asiasta ja opettelee sen niin hyvin, että sillä vaikka ansaitsee elantonsa? Siksi ei riitä, koska 'minua' kiinnostavat asiat eivät ehkä kiinnosta riittävän monta muuta ihmistä.
Pitää siis kiinnostua sellaisistakin asioista, joiden osaamisesta on vain hyötyä. Elokuvassa Matrix on kone, joka lataa muutamassa sekunnissa suoraan aivoihin mitkä tahansa taidot, taistelulajeista helikopterin lentämiseen. Vaikka konetta ei keksittäisikään, ainakin se on selviäjän tavoite. Learn by demand.
Jos on luonteeltaan vähääkään opportunistinen, niin unohtaa suoralta kädeltä omat kiinnostuksensa ja keskittyy tekemään itsestään arvokkaan. Hankkii sellaiset tiedot ja taidot, joille on kysyntää. Mitä epävarmempaa kysyntä tulevaisuudessa on, sitä isommat rahat osaamisestaan pitää kääriä saman tien. Nyt voi ansaita pienen omaisuuden tekemällä Facebookin tai iPhoneen sovelluksia eli appseja. Mitä turhempi sovellus, sitä suurempi menestys. Tähän tulovirtaan ei kuitenkaan kannata laskea koko loppu-uraansa.
Maailma siis on kaoottinen. Sen tähden maailmassa eivät menesty vain opportunistit. Laulukilpailussa tai lottoarvonnassa voi tulla ennalta-arvaamaton menestys. Tai varma työ voi päättyä. Tai mitä tahansa varman ja mahdottoman välissä voi tapahtua.
Menestyskaavaa ei ole. On vain hetkiä, jolloin luulee näkevänsä terävästi.
