Epäselvä tilanne

Näytetään bloggaukset lokakuulta 2008.

Ryhmäkäyttäytymistä

Vielä muutama tunti aikaa löytää hyvä mies tai nainen 619 ehdokkaan joukosta tekemään parempia päätöksiä kunnanvaltuustossa kuin mitä itse osaisin tehdä.

Tässä sitä taas ollaan. Vaalikoneet vertaavat epävarmoja vastauksiani ehdokkaiden vastauksiin, ja antavat yhtä tarkan tuloksen kuin deittipalvelut. Jotkut tarjoavat ohjeeksi sitä, että pitäisi valita oikea puolue, vaan kun mikään puolue ei tunnu oikealta. Toiset ehdottavat, että ehdokas kannattaisi valita läheltä omaa asuinpaikkaa, koska puolueesta riippumatta ehdokkaat vetävät kotiseutuunsa päin, mutta mitä jos ehdokas ei tulekaan valituksi? Myös ehdokkaan ikä on joidenkin mielestä syytä olla lähellä omaa ikää, koska elämäntilanne on silloin todennäköisesti lähempänä omaani. Todennäköisesti ikäiseni ehdokas on kuitenkin perheellinen kahden-pilkku-kolmen lapsen vanhempi, jonka arjen yhtymäkohdat ovat melko kaukana omistani. Hauskannäköinen ehdokas voisi myös olla yksi kriteeri, eräänlainen missi-/misterkilpailuhan kunnallisvaalikin on.

Luulen kuitenkin löytäneeni itselleni ehdokkaan omalla menetelmälläni. Hänellä tuntuisi olevan järki päässä ja sydän paikallaan. En ole jutellut hänen kanssaan, mutta muistan joskus istuneeni myöhäisjunassa häntä vastapäätä, kun molemmat ovat palanneet kotiin iltaa viettämästä. Ehkä hän ajaa myös kaltaisteni ristiriitaisten ihmisten etua ja sallii ryhmäkäyttäytymistä sekä siitä poikkeamista.

Kuvassa eilistä kampanjointia itäisen naapurikaupungin puolelta. Kuvan henkilö ja puolue eivät edusta poliittista ideologiaani, koska sellaista minulla ei ole. Oli vain hauska saada samaan kuvaan kolme alastonta seppää ja punaisia palloja.


Pareja ja parittomia

Madonna ja Guy Ritchie eroavat. Erikoista, että uutinen piti lukea ensimmäisenä Hesarista eikä Ranneliikkeestä. :-)

Aiemmin illalla katselin Ruotsin TV4:lta Bonde söker fruta, ruotsalaista versiota Maajussille morsian -sarjasta. Ruotsalaisten ohjelma poikkeaa jonkin verran suomalaisesta. Suomessa kaikki viisi maajussia ovat miehiä, jotka etsivät naisseuraa. Ruotsissa maajusseja on neljä, joista yksi on nainen, Hanna, ja yksi homo, Peter.

Tämän päivän jaksossa ruotsalaiset maajussit tapasivat ensimmäistä kertaa ehdokkaat speed-deittaamalla viisi minuuttia per ehdokas. Oli jännittävää nähdä, miten eri tavalla ihmiset käyttäytyvät eri ihmisten seurassa. Joidenkin ihmisten kanssa väreilee heti ja joidenkin kanssa taas hyvää-päivää-ja-näkemiin. Peterin tapaamiset eivät oikeastaan olleet kovin kiinnostavia. Sen sijaan Hannan ja Tobiaksen tapaaminen oli sympaattisin, koska siinä jännitettiin, ujosteltiin, oltiin vaivautuneita, ja korvattiin hymyllä ja mikroilmeillä turhaa puhetta ja lyhyitä vastauksia. Mikä sen vastustamatonta kuin aito ihminen.

http://www.tv4.se/1.283438?videoId=1.649709


Ansionsa mukaan

Martti Ahtisaari sai perjantaina Nobelin rauhanpalkinnon. Venäjän Nato-suurlähettiläs Dmitri Rogozin sanoi, että Ahtisaaren palkitseminen on häpeä Nobel-komitealle. Rauhanpalkinto ei voi koskaan miellyttää kaikkia, tällä kertaa Venäjää ja venäjämielisiä. Ahtisaari sai kuitenkin ansionsa mukaan. Hyvä rauhantyö palkittiin.

Myöhään lauantai-iltana kaksi mustaan nahka-asuun pukeutunutta homoa jonottaa edelläni yöbussiin. Jonossa on sekalainen joukko hyväntuulisia ihmisiä palaamassa kotiin. Jonon vieressä penkillä rötköttää humalainen, noin 35-vuotias mies inhon vääristämä ilme naamallaan. Hän höpisee katkeamatonta vihaa. Lauseita ei erota, vain yksittäisiä sanoja. Nahkahousut, homoseksuaalit, perse, tapan teidät.

Samalla penkillä istuu huvittunut parikymppinen mies ja sanoo , että taidat olla kova kaveri. Mies ärsyyntyy entisestään ja sanoo, ettei nuorempi kaveri voi olla hetero ja kysyy haluaako tämä tapella. Nuorempi kaveri on entistä huvittuneempi kliseisestä näytelmästä. Ärsyyntynyt mies nousee penkiltä ja alkaa läpsiä nuorempaa kaveria joka lyönnillä lujempaa. Lopulta nuorempi kaveri ei ole enää huvittunut vaan nousee ja lyö takaisin. Vihainen mies silmänräpäyksessä pelästyy ja juoksee kovaa vauhtia pakoon nuorempi kaveri perässään. Mies sai ansionsa mukaan. Paha sai palkkansa.

Saihan?


Tuutulaulu

Makeasti oravainen
makaa sammalhuoneessansa;
sinnepä ei Hallin hammas
eikä metsämiehen ansa
ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
katselee hän mailman piirii,
taisteloa allans' monta;
havu-oksan rauhan-viiri
päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
keinuvassa kehtolinnas!
Siellä kiikkuu oravainen
armaan kuusen äitinrinnas:
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
akkunalla pienoisella,
linnut laulain taivaan alla
saattaa hänen iltasella
unien Kultalaan.

- Aleksis Kivi: Oravan laulu, Seitsemän veljestä

http://www.youtube.com/watch?v=7rMxsLok_h4

Totta puhuen

Muistan ensimmäisen kerran joutuneeni salaamaan seksuaalisen suuntautumiseni joskus päälle 10-vuotiaana. Sain tädiltä syntymäpäiväkortin, jossa oli poika, jonka silmät katsoivat välillä vasemmalle ja välillä oikealla katselukulmasta riippuen. Täti selitti, että alan olla siinä iässä, että tytöt alkavat kiinnostaa ja sen tähden pojan silmät liikkuvat noin vilkkaasti. Täti oli lempisukulaiseni enkä vastannut mitään. Ehkä hymyilinkin. Silti juuri silloin tädin teoria ei tuntunut pitävän yhtä tuntemusteni kanssa. Mutta ehkä täti antoi onnittelukortin liian aikaisin, ja vielä joskus kortin selitys pitäisikin paikkansa?

Sitä syntymäpäivää ei ole vieläkään tullut ja tuskin koskaan tuleekaan.

Ihmiset eivät spontaanissa keskustelussa aina mieti loppuun asti kysymyksiään. Jos vaikka tapaisin vanhan luokkakaverin vuosien tauon jälkeen ja hän kysyisi minulta, onko minulla perhettä, tunnistan kysymyksessä ainakin kolme eri ulottuvuutta. Ensimmäinen ulottuvuus on se, olenko hetero vai homo, toinen on, onko minulla parisuhdetta, ja kolmas, onko minulla lapsia. Täydellinen vastaus olisi antaa erikseen selvitys kysymyksen jokaiseen kolmeen ulottuvuuteen. Mutta keskustelu ei yleensä etene niin. Tilanteen mukaan pitäisi ymmärtää, mitä kysyjä on ehkä ajamassa takaa ja mitä ei, ja antaa sen mukainen vastaus. Se että on käyttänyt harkintaa, ei ole välttämättä epärehellisyyttä. Mutta voi se sitäkin olla.

Entä mikä velvollisuus minulla on tehdä tiliä itsestäni ihan kenelle tahansa? Onko tarpeellista vastata yön juoppobussissa, mistä ravintolasta olen palaamassa kotiin? Tai työhaastattelussa vastata perhekysymyksiin? Silti valehtelusta tai edes vaikenemisesta tulee epämukava ja vähän ärsyyntynyt olo. Olisiko niin, että kun on vuosia vältellyt puhumasta joistakin asioista, ärsyyntyneisyydestä alkaa pikku hiljaa tulla osa persoonaa? Tunnistan jonkin verran ystäväpiirissä iän myötä lisääntynyttä särmikkyyttä. Tosin särmikkäin ystäväni on parisuhteessa elävä hetero. Hänen kipupisteensä voi olla lapsettomuus.

Työkaverini äidinkieli on ruotsi, vaikka hän puhuukin täydellistä suomea. Vieras ihminen voi olettaa hänen olevan suomenkielinen ja saattaa ihmetellä, miten hän ymmärtää niin hyvin ruotsia, kunnes työkaverini korjaa väärän olettamuksen. Suomenkielisyyden olettaminen on ymmärrettävää eikä se välttämättä ole pahantahtoista. Paitsi tietenkin silloin, kun joidenkin suomenkielisten on käsittämätön pakko laukoa kummallisia mielipiteitään suomenruotsalaisista.

En ole ihan varma, onko hetero-olettamuskaan loppujen lopuksi aina niin paha asia. Kaikki me teemme jatkuvasti olettamuksia. Osa niistä pitää paikkansa ja osa ei. Kun joku osuu harhaan eikä henkilö vaikuttaisi olevan homofobinen, väärän olettamuksen voi korjata. Tiedä vaikka joku pikkupoika tai -tyttö olisikin korjannut väärän hetero-olettamuksen tädilleen.


Grande finale

Syksy etenee liian nopeasti. Ikään kuin pimeässä vuodenajassa ei olisi tarpeeksi kestämistä. Pitääkö värienkin kadota luonnosta? Ihmisetkin pukeutuvat tummiin vaatteisiin. Ja juuri ennen kuin luonto jää talvilomalle, se pistää pystyyn värishown. Grande finale ja näytös on ohi.



Kansallispuistossa

Suomessa on 35 kansallispuistoa, ja yksi niistä sijaitsee kätevästi kotikaupungissani. Nuuksioon kävi tänään tutustumassa myös ryhmä kiinalaisturisteja. He kävelivät vastaan innokkaasti pulisten. Moni kävijä oli saapunut bussilla mutta enin osa henkilöautoilla. Jos sisääntulopoluilla ei olisi ajoesteitä, varmaan aika moni yrittäisi ajaa patikkareitinkin autolla.

Nuuksiossa korkeuserot ovat melko suuria. Mitenköhän liikuntaesteiset pääsevät tutustumaan alueeseen?


Väittelyt

En halua osallistua väittelyihin.

Väittelyissä ei yleensä pyritäkään oppimaan uutta vaan yritetään korjata toisen ihmisen väitetty väärinkäsitys tai peräti rikkinäinen maailmankatsomus oikeaksi. Kun televisiosta tulee parin tunnin väittelymaratoni, sen tulokset voitaisiin yhtä hyvin kertoa urheiluosastolla. Väittelyssä otetaan matsia, ja parhaiten nuijinut on voittaja.

Aivan kuten urheilussa, myös keskustelutaitoa voi parantaa treenaamalla. Sitä voi parantaa opettelemalla retoriikkaa eli puhetaitoa. Puhetaidon opiskelu on ihan suositeltavaa, kun sillä halutaan parantaa viestin perillemenoa. Halveksittavaa sen sijaan on yrittää voittaa keskustelu kepulikonstein. Tästä Stalla (missä stellagrrrl?) on jonkin verran blogissaan kirjoittanut. Mm. olkinukkeargumentointi tuntuu olevan melko yleistä, tosin usein myös tahatonta. Wikipediasta voi näistä lukea tarkemmin kohdasta Argumentointivirhe.

Kun keskusteluun tulee mukaan kepulikonstit, herää kysymys motiivista. Se voi olla oman tai ryhmän edun tavoittelu (esimerkiksi myyntityö tai vaalit) tai narsistinen halu olla aina oikeassa ja äänessä. Jos motiivina on edun tavoittelu, venkoilua voi katsoa läpi sormien tai lähteä tilanteesta pois. Narsistin kohdalla ei auta muu kuin sulkea korvat. Miksi palkita häirikköä antamalla hänelle se, mitä hän eniten kaipaa: huomiota.