Työkaverin vaimo viittoili ja hymyili minulle. Olin niin ajatuksissani, että olin kävellä hänen ohitseen. Aloimme vilkkaasti vaihtaa kuulumisia. Naisella oli lapsenhoidosta vapaa ilta, jonka hän oli käyttänyt hyödykseen käymällä kielikurssilla. Kun kerroin lähestyvästä lomastani, puhe kääntyi Suomen koleaan ja pimeään marraskuuhun. Ja siihen, miten ihmiset tuskin ovat elossa. Kukaan ei hymyile, eikä vieraille puhuta.
Ulkomailta kotoisin olevalle sosiaaliselle ihmiselle kuten työkaverini vaimolle puhumattomuus on ehkä kaikkein pahinta. Hän ei ymmärrä, mistä syystä ihmiset vaikenevat hänelle. Kielitaidon ei luulisi olevan ongelma, koska hän osaa täydellisesti englantia ja puhuu sitä selkeästi. Hän ei tiedä, johtuuko vaikeneminen hänen suomalaisia tummemmista hiuksistaan ja ihostaan. Eristyneisyyttä lisää se, että hän on äitiyslomalla. Pihan hiekkalaatikon äärellä muut äidit ovat jättäneet hänet yksin.
Kylmyys ei ole vain säässä ja ihmisten käyttäytymisessä. Myös ruoka on usein kylmää. Mistä syystä täytetty patonki myydään kylmänä? Leipä maistuisi lämpimänä paljon paremmalta.
Pimeä marraskuu on sopiva syntipukki. Tosin Ruotsissa ja Norjassa helsinkiläis-espoolais-vantaalaista kylmyyttä pidettäisiin epäkohteliaana. Kun ruotsalainen kuulee, että suomalaiset pitävät heitä vilkkaina ja sosiaalisina, tämä lämmittää ruotsalaisen mieltä. Koska jos suomalaisia ei olisi, ruotsalaiset olisivat maailman hiljaisin kansa.