oon huomannu et mä en ajattele ihan hirveesti mitään ennen ku toimin. mones asias, seuraan johtajaa, teen mitä sanotaa, oon vaan pihal ja seuraan. nyt oon alkanu herään, moniin asioihin. ja tajuun et vittu, mä oon .. en tiiä mitä. jonkun pitäs varmaan sanoo mulle mitä mä oon.
olin baarissa ehken hiukan kärkäs yhdelle kaverille, mut tavallaan tuntu et se ei menny ihan väärään osotteeseen. mut silti, sori, en halunnu olla vittumainen. mua hämää se et feissaris ku jengi arvioi toisiaan nii joo joo kovat pistet saanu monis coolei asiois mut (asteikol 1-10) mua ei pidetä kovin ystävällisenä, oon saanu arvosanaks 5. miks? must mä oon jännä ja mieluisa jamppa mihin tahansa seurueesee? tai sit en. en tiiä. mun pitäs siis nyt just tehdä sitä koulu-projektii ja sen sit tietää mikä meisinki, feissari ja blogit. okei oon saanu kyl tehtyy myös, et 3 sivuu asiaa jo kasas, ja looginen jatkumo olemas päässä.
mieles kaikki hullui ajatuksii, pako tilittä ystäväl tänää, se tajuu mua. ja se ei koskaa sano mul mitä pitää tehdä, se on hyvä. sen seuras mä ajatelen ihan ite (kai).
mul oli niin ikävä mun nomi-dokkarii ja nyt se pyörii taustal, ihanaa.
1 kommentti
stellagrrrl
29.10.2007 11:01
älä välitä. mäkin sain ystävällisyydestä ja kivuudesta molemmista 4. mutta arvioijat olikin mun vanhoja lukiokavereita (juu, ei se anonyymiys ole ihan aukoton noissa...) ja mä saatoin olla silloin lukioaikana hiukan kärkäs. tai en edes hiukan... ja ekat vaikutelmat on monelle se säilyvin, vaikka mä muistan kuulleeni enemmän kuin usein arvion "mutta kun suhun tutustuu, niin sähän olet tosi mukava..." whatever. kunhan itse tietää, mitä touhuaa ja ajattelee eli ainakin mun kohdalla yrittää parhaansa mukaan olla kiva ja mukava.