kirjotin sikapitkän bloggauksen tänne just, täynnään nokkelaa kommentointia ja älyllisesti stimuloivaa keskustelua liittyen painooon ulkonäköön ja muuhun mitä tääl sivuttiin muissa blogeissa. mut jotain tapahtu ja se katos. se la vii. ehkä mun kone ja nettiyhteys koittaa kertoo mul jotain. hmm..
mä koitin just mun jumppahyrrää ja nyt sattuu paikat. kai se sit toimii ku lihakset tomppii. ja viel pitäs tänään polkea kastuun ja puhuu hääpuvusta. mä olin niin kovaa poikaa et ei mikää ongelma tehä kolttuu, ens kesänä häät. haloo, mä oon toises maassa. miten oon kuvitellu et sovitukset ym hoituu on mysteeriin kätketty salaisuus täl hetkel. kai se jotenki hoituu.
omenat kuivu nätisti, ne on sillee.. kuivii. ja ruskei. ei ehkä ihan houkuttelevimman olosii mut maistaa ihan kliffal. luulen kyl et mun kuivaajan ura tyssäs tähän. jätän banaanien kohtalon perikunnal. tää kaikki vaan sen kunniaks et tää oli mun sadas bloggaus tänne. pitäs lähtee aamukahvil kaiffan kaa pian. voin juoda hyvät lattet asian kunniaks.
poijjaat ja tyttäret, loistavaa keskiviikkoa kaikille.
2 kommenttia
pietari
22.8.2007 10:11
sympatiat sulle. tiedän miltä tuntuu. mulla kävi samoin tässä maanantaina. taisin miettiä liian pitkään ja mut viskattiin ulos..
ja onnea! sata blogia on hieno juttu. toivottavasti ehdit jatkaa kirjoittelua utrechtistakin käsin. näitä sun juttuja on kiva lukea!
pelsepuuppi
22.8.2007 18:03
pietari kulta, danke schön. kyl kyl juttu jatkuu. puukkarit jalassa.