alko soimaan päässä. pakko oli alkaa kuuntelemaa. ipodi maailman nerokkain keksintö. oikeesti. mul vaik mitä kliffuut mukan ja niin pienes ja mukankannettavas muodos..
sain vihdoin purettuu (slow..) viimesen laukun. sielt tuli vastaan mun lempikuva. hiuka ei nyt ikävä mut sillee.. kaverei. tai et olis kliffaa jossa välis hengata. mut ei siis viel voi sanoo et olis sillee ikävä. (sorry..)
(paskat mul sitä kuvaa oo enää koneel. mut se mul hyllys nyt et tiiätte sit ees sen. tää vaan komppaa kivaa visuaalist maailmaa.)
