menneisyys

mula on tapana aika ajoin eksyy miettii menneitä. asioi tulee mielee ku.. no, tulee mielee. oon nyt muuton aikana tietty käyny kamojani läpi ja kamoi mitkä pakkasin kaks vuotta sitten ja osast kamaa tulee riehakkaat muistot mielee, hyväs ja pahas. joku viisas on sanonu (charlotte sinkkuelämäst) et erosta toipuminen kestää puolet yhdessäoloajasta (ei mitää hajuu onk noi kaikki yhtee) ja mulla alkaa olee mittaris pian se puolet kasassa. mähän jopa laitoin exälle tekstarin hetken aikaa sit, eli aika vahvoil mennää vissii. sit tuee näitä et sen eron jälkee ku karkasin turkuu en paljoo muuta halunnu ku tietyl alueel täs kaupungis asuun. no, siellä asuin sen kesän. nyt asun siin nurkilla, mulon homma hallus ja samaa aikaa huomaan et olen alkanu miettii kotini sisustust hiuka samaa henkee ku kotini hesas. en tiiä onk se hyvä tai huono meisinki. tai kertook se jostain tai miten sen tulkitsen ja analysoin. ja tarviik mun vittujakaa välittää siit lopulta? söin ekaa kertaa lautaselt ku ostin yli vuos sit. mulla oli sillon hiukan tiukka paikka elämäs, stressi ja depis ja kaikki se paska minkä läpi kahlasin aikasemmin iski fyysisesti kimppuu. tulin takas suomee ja aloin melkee hysteerisesti rankkaamaan elämääni uusiks ja kerään kamaa ja säätämään.

ekaa kertaa eron jälkee eksyin pojan matkaa muutama viikko eron jälkee. mikään ei tuntunu missää ja ku aamul menin himaa mul oli sangen vittumainen ja saastanen olo. mehän asuttii exän kaa kämppiksinä ja nukuttii samas sängys. ihan niinku olisin pettäny sitä. mut mehän oltii erottu. emmä pettäny sitä. asiast ei puhuttu mitään, jamppa ei kysyny missä olin ollu tai muuta. ei kuitenkaa oltu kavereita eikä pystytty lopulta puhumaan kaikest. mones mieles me eron jälkee puhuttii enemmä ja fiksummin ku kertaakaa suhteen aikana. käytiin baareissa yhdes ja mamas oli outoi tilanteita ku toista tultii pokaamaa. mun suuri ihastukseni kenen takia melkee dumppasin exäni ennen eroo tuli kans kuvioihi ja mistään ei vaan tullu mitää. jossain välis aloin sekoilemaan liikaa ja tajusin et mun on pakko lähteä pois. oikeestaan tajusin sen vasta ku parhaat ystävät turussa aitto mulle viestiä et lähde. ja mä lähdin. toinen ystävä eli samaa aikaa ja meil oli toisistamme (tai ainaki mulle oli mun ystävästä) ihan mieletön tuki ja turva. kesällä käytiin hesassa ja istuttii terasilla hetki ennen paluuta himaan. sillon oli tosi kuuma päivä ja turussa mentii illalla baariin. se oli hiukan ennen elämäni hauskinta tukholman matkaa.

kävin treffeillä ja pussailin ihmisiä, tapasin yhden jannun kuka tykkäs panna mua. sekään ei tuntunu mulla missään. annoin ku se tykkäs siitä. olin hetken aikaa hiukan ihastunu varattuun mieheen. kaikki oli kuitenki periaattees hyvin, mulla oli kämppä ja duuni, koira ja ystävät.

ku mä lähdin hollantiin ystävä tuli mukaa saattamaa mua ja jeesaamaa kamojen kanssa. vedettii hirveet naamat edellisenä iltana ja lähdettiin kohti damia aamulla hiukan ennen seitsemää. maattiin damissa viiden tähden hotlassa, sviitissä, juotii ja tilattii ruokaa huonepalvelusta. ja parin päivän päästä kaveri lähti takas suomee. halattii ja mul tuli vedet silmii.

mula on vahvasti sellanen tunne et ihmiset ei aina ihan osa tulkita mua. ei sillä et olisinniin uniikki ja spesu et olisin mysteeriin kätketty arvoitus kiedottuna salaisuuteen mut.. ja sit aina mietin et haittaak se? oikeesti haittaak mua et ihmiset kuvittelee must turhia? eipä se tavallaa ja samaa aikaa joo. niinku kaikkia lopulta kiinnostaa mitä muut niist ajattelee. hetkellisesti jopa ajattelin et olisin kertonu itestäni enemmän mut emmä haluu enkä jaksa. se alkas kuulostaa liikaa selittelylt ja todistelult. eikä mulla lopulta o tarvetta sellaseen, siinä mielessä mua ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelee. mut jos taas ihmiset pitää liian sinnikkäästi kiinni omist ennakkoluulosista ajatuksistaan vaik mun suhteen ni seki on hiukan turhauttavaa. loppupeleis mä oon kuitenki hyin avoin kaikille, lähtökohtasesti en pidä koskaa kenestäkää mut hyvin monista olen alkanu pitämään suuresti. mulla ei o ennakkoluuloi.. toi oli tyhmää, on mulla. tietyt ihmiset. niinku mun kaverilla on arkkivihollisena keski-ikänen ja -luokkainen mies. mä tajuan hyvin mitä pysähtyneisyyttä siinä vihataa ja halveksutaan. mut samaan aikaa mulla ei o vastaavaa, ainakaa niin tiukkaa mitä mun kamulla. mulle on kasvanu seinät vastaan vuosien saatos. viel sillon ku muutin hesaa olin vilpittömän kiinnostunu kaikista ja kaikesta ja pikkuhiljaa huomasin et se ei o kakssuuntanen katu. moni asia mussa oli lähtökohtasesti.. jotain mikä sai ihmiset dumaama mut suoraan, ilman mitään saumaa koskaa saada "uutta mahista" ja mä olin sillon vielä niin naiivi et mulla oli tarve tai usko et kandee kokeilla. ei o enää. nyt mulla on hiukan sillee et jos on ihmisii ketkä vaan jaksaa.. olla pitämättä musta ni so be it, ei mua jaksa kiinnostaa. enkä mä mun menneisyyttäni kadu tai haluis mitää muuttaa. elettyä elämää, mennyttä aikaa. enkä mä vieläkää niin kyyninen oo ettei mulla olis omat heikkouteni ja salaisuuteni ja etteikö vedet nousis silmii herkästi. mut koitan olla enemmä näyttämätä kaikkee kaikille.

yks asia mitä oon miettiny et olis voinu tehdä toisin oli se jääminen kämppiksiks. siin ei ollu vitun vertaa järkee. moni asia on edellee täysin usvaa tietylt periodilt, eikä siinä mitää, kai mieli toimii kans niin et se sulkee jotku tuskat pois ettei ne turhaa raavi vereslihalle. tähän voisin lainata marlenen omaelämäkerran viimisii rivei jos mulla olis en nyt käden ulottuvilla. mut ne ei oo. tähän voisin laittaa linkin stinan versioon cohenin kappaleesta bird on a wire jos sellanen olis. mut ei oo. mut tähän vois kans laittaa linkin stinan kappaleeseen so this is goodbye. josko puolet on jo kulunu. omaa elämääni ja menneisyyttäni olen setviny paljon päässäni. ihmisiä on joutunu tulilinjalle ja osa on joutunu tukemaan. osa on osannu auttaa pyytämättä ja osa on aina ollu mukana. niille kaikille kenelle en o osannu itestäni parhaita puolia näyttää aikojen saatossa voin kans laittaa lainauksen stinan/cohenin kappaleesta.

"If I have been unkind,
Please just let it go by.
If I have been untrue
It was never to you."