pakko oli taas ottaa breikki ja ihan jopa syödä. hain voimapaperii. mul muodostunu tavaks aina tauol kattoo beverly hilssii ja omg vast nyt sen ihan kunnol tajuu miten ahdistavat opit täs on teininä annettu. ei ihme et sillon vihasin kaikkii noit hahmoi ja silti olin niin koukus..
mun kämppiksel on ollu daami seurana viime yönä, niin tehtiin aamiaist yhdes ja kikatettii.. lucky bitch.
nyt odotan et loppuis tää ajatusten kirjo ja ihmetys ja sais ihan lopulta sen oikeen, lopullisen ja täysin varman ratkasun kaikkee. miks ei o helppo tehdä isoi päätöksii?
