jaa..

ok, hommat etenee ja elämä rullaa hitaasti kohti huomista ja vakinaisia ja pysyvämpiä ratkasuja. hassuu, tavalaa pitäs tuntuu hyvält mut ei tunnu sen kumemmmalt ja samaa aikaa luulis et olis joptenki pelko sydämes ja kuristais mut ei tee sitäkää. toisaalta mä en o koskaa osannu elää sillain et.. pitäs olla jotain, enemmän sillai mitä on ite halunnu ja kokenu parhaaks. yleenä loppupeleis huomannu et vituille menny mut ainaki on ollu yrityst. mitä nyt? en tiiä. aik anäyttää. luultavasti olen kuses taas parin vuoden pääst.