mula on siis kelan paperei ja lekurin lappui, kuten myös palkkakuittei ja muuta sellast shittii kateis jossai. tai ei kateis, ne on melko varmaa samas laatikos mis on kirjoi ladattuna iso nippu ku pakkasin kirjoi ja lehtii toisest huoneest ja nyt mua kummastuttaa ja julmetusti ihmetyttää et mihi perseesee oon ne tuikannu. ja nyt pelkään et eihän ne o jääny yhden muuttoapurin auton takaloosterrii. no se on mun isoveli et ei se o mysteeriin kätketty salaisuus sekää mut juilii tällanen ku kamat kulkeee jossai piilos ja mula ei hajuu mis tärkeet paperit.
mula oli samantapanen pakokauhu päällä ku luulin hetken et on arena homme+ numero 26 kadonnu johonki mut fit fiu, se oliki ajautunu vaa väärään paikkaa ja nyt taas kaikki hurjan okei eikä jää rasittavii koloi lehtipinoihin.
mun taideseinä alkaa näyttää jo aika kliffalt. nyt täytyy vaan kaivaa framil kaikkee kultaraamist upeet tauluu ku mul haaveis et saisin tuon yhden seinän kokonaa kultasten taulujen alle piiloo. ja yhdes antiikkiliikkees nyt hurjat tyhjennyset ja siel olis niit hienoja isoja jeesus-patsaita mist niin kovin tykkään et pitäs mennä vaklaan onk niis kans halvat hinnat. ku sellanen mun kotiini kuuluis saada. ja joku iso kasvi, sellain.. onk se sitruunapuu tai appelsiinipuu mut se olis nätti. ja haluisin juorun keittiöö ja sit sen.. mikä fan se onkaa nimeltää ku puhdistaa ilmaa ja kaikkee ja rönsyilee runsaasti. en tiä mikä vigerpeukalo mus on nostanu päätää. ja itui pitäs alkaa laittaa.
---------------------------
lääkäri oli kiva ja mukava. puhuttiin asioista ohi varsinaisen aiheen, ei paljoa mut sillai lyhyen ytimekkäästi. se aukas mun silmii jos ne nyt niin kiinni on ollukkaa missää välis mut se on jotenki hulluutta et pelsekin tarvii aina aika ajoin ulkopuolisen vahvistaan omia ajatuksiaan. mulla on itäny jo kauan ajatuksii ja ideoita ja haluisin työllistää ite itteni. se ei ees tarvis ihan hyppyä tyhjyyteen, hiukan vaan soukempaa elämää. ku lopulta ku asiaa oikeen oon kelannu ni tajusin et mullahan on kaikki verkostot olemas jo ja ei tarvis muuta ku alkaa touhuumaa. nyt ku uus kämppä ja kaikkee ni moi.
ja luin mopsin maito ruotsi jutun kommentit ja aloin ajattelamaa. sangen harvinaista mut näin kävi. ja omat ajatukset ja .. ajatukset vahvistu ja sai pontta. mähän en tykkää neuvostoliitost tai kommunismist. en tykkää mistää ismist. enkä haluis olla mikää isti.
urbaani sanakirja tarjoo yhen vaihtiksen mun ismiks http://www.urbandictionary.com/define.php?term=anti-ism
mut mun täytyy sanoo et en ollenkaa allekirjota ja hyväksy tota ekan merkityksen kaikkii kohtii. miks sen pitäs olla pelkkää vihaa ja katkeruutta ku laittaa ihmisen oleen vastaan ismei? en tajuu. those motherfuckers don't have a clue. ku mul sit taas anti-ism olis enemmä freedom ku hatred. ihan hyvin voin hyväksyy ja sulattaa t mun anti-ismini on ismi siinä ku muutki mut se ei o mulle se issue.
google antaa anti-ism kuvahaun tuloksena esim tällasen kuvan. en ihan ymmärrä..
mula lekuri tänää ja mul ei mitää hajuu mis mun kaikki reseptit ja laput. ne on jossai mut misä? ne on sellases muovitaskus, nippuu paperii ja lappuu, jossai ihan otettavis. täytyy käydä kyttääs josko löytyis. ja kaikkee muutaki säätöö, pitää olla yhteydes virastoihin. tylsä päivä edes mut kliffa on et saan alkaa lampunvarjostinta laittaa. ikeast löyty 5 martinilasii 4 eurol. diili. siis kuuden paketti mis yks oli rikki. viel yks paketti ja mul just oikeen 11 kpl lasei.
oon nyt jumittani zeppelinis ja stairwayssa muutaman päivän. tykkään kovasti ja mietin mitä mietin. sit aloin just googlaan kappaletta ja siitähä löyty hirveesti dataa ja ihan hirveesti matskuu ku jengii vääntää eri foorumeilla kappaleen sanomasta j amerkityksest ja mikä on se hidden meaning ja symboliikka ja raamattu, jumala, tolkien ja mä oon vaan sillee et moi. mua tavallaan aina sylettäny ihmisten tarve olla niin bloody tietäväisi ja tiedostavii ja tajuavii, mulla ainakin kappaleet toimii tasan ja ainoastaan henkilökohtasella tasolla, tulkitsen ne aina silai ku mulle sopii, tai siis tarkotan et ei niille koskaan oo tietenkään vaan yhtä merkitystä. se on loputon vuuhti ja suo mitä kappaleet ja musiikki meinaa. ja mulle musiikki on hirmu tärkee asia. ja mun musiikkimaku on aika laaja. itseasiassa melkee yhtä laaja ku mun kavereitten. mulla rajautuu slayer ja muut pois mut niille toimii nekin.
keskimäärin oon ollu huomaavinani et.. tai ei, meinasin päästää tosi tyhmän läpän suustani. meinasin sano et tykkään naisartisteist mut ku se ei lopulta oo niin. tykkään artisteist. monet on naisii, ehken jopa valtaosa, mut se ei o mulle mikään arvo tai syy. tykkään musiikist jos se on hyvää ja se puhuttelee mua jotenkin. mähän oon ollu madonna-fani like a virginist saakka (you do the math), sit on nina hagen ja stina ketkä mulla donkkaa tykimmin. cure oli (the cure, i guess..) mulle raamattu ja aapinen joskus ja edelleen kaikki julkasut wishiin saakka toimii (paitsi the top koska se on vaan paska levy) ja sen jälkeen tulleista ainoostaan wild mood swingsin olen kuunnellu ja/tai kuullu. suomalaista musiikkii kuuntelen vähemmän vaik ne muutamat mitä kuuntelen on kyl tosi kliffoi. samaan aikaan imuroin youtubest röyhkeit määrii kamaa ja poppii ja kaikkee mikä vois olla kiinnostavaa. kaveri laittaa mul podil välil uutta kamaa mist se ajattelee mun ehken pitävän ja se tuntee mut sen verran hyvin et harvoin menny vikaan. kävin damis kamun kaa sanasotaa musast ku se ei voinu hyväksyy et tykkään klaus nomista, et pidän siitä vaan koska se on friikki. et jos nomi olis ollu oikesti hyvä se olis ollu suositumpi. sen enempää menemät siihen et nomi heitti henkensä parin levyn jälkee mut kamu siis tykkää.. hitto en ees saa nimii päähäni.. alicia keys mm. toimii sil ja ku sanoin vaan et mua ei taas tollaset kiinnosta ja etten tykkää ni siitähän se alko se peitsenvääntö et hyvämusa myy bla bla ja se on must tyhmää. tottakai jos haluaa saa kuunnella mitä haluaa jos tykkää. mut emmä esim tykkää judas priestistä vaan koska laulaja on homo, tykkään koska se on must pelittävää musaa. emmä tykkää madonnasta koska olen ite homo, tykkään koska se musa vaan musta toimii ja koska madonna ite on musta ihan sairaan kiinnostava hahmo. en voi sietää elvistä, mut graceland oli mahtava paikka ja elvis taas on must muuten kiinnostava hahmo.
mulla oli kaveri aikoinaa ku oli kovasti jimi hendrixin perään. ja beach boysien (ja siin on yks bändi ku saa mut oksentamaa) ja ku hagen oli tehny coverin good vibrations kappaleest siit tuli hänel paha mieli et raiskattu ja bla bla. mulla ei coveritkaa o mitenkää tabu. esim stinan versio muutamast cohenin kappaleest on must parempi ku alkuperänen. sit taas mamma mian soundtrack on silkkaa tuskaa (and i know, mein pomo on pärähtäny siihe leffaa ja levy soi repeatil töis) koska sit taas mua sylettää se et jos tehään coveri ni miks siit koitetaa tehä sillai sama versio ku originaali, et miksei sit tehä niinku omaa versioo. mulle abba toimii, blancmange on tylsä, steve wilsonis hiuka enemmä potkuu (kunha sivuuttaa ton slideshown..).
mä ratkasin mun kattolamppu-kriisin. ku ei varaa sputnikii ja muuten taas ei o ollu yhtä ku pöyhäsis missää kaupois ni teen sen itte. mulla on vanha ranka ja tänää töitte jälkee vaapun eurokankaasee hakee kangast ja alan laittelemaan huppua rangalle. oon miettiny hiuka et pitsi olis jeessi ratkasu, ja/tai sairaan pitkät hapsut, sillee överit. sit mietin et mustaa satiinii ja rusettii ja kaikkee krääsää mut krääsän oon oikeestaa diilannu jo keittiön kattoo siin kruunus.
täytyy laittaa lisää kahvii. et saa elintoiminnot polkastuu taas käyntii. suihkuki pitäs mennä hoitamaa viel ennenku meen töihi. mun täytyy sanoo et olen sen suhte aika välinpitämätön et tuntei vähennettii, varsinki ku täl viikol kuitenki sit 6 päivää töitä. et en tiiä mikä mättää ja msi ja koska. kattellaa.
mula on tapana aika ajoin eksyy miettii menneitä. asioi tulee mielee ku.. no, tulee mielee. oon nyt muuton aikana tietty käyny kamojani läpi ja kamoi mitkä pakkasin kaks vuotta sitten ja osast kamaa tulee riehakkaat muistot mielee, hyväs ja pahas. joku viisas on sanonu (charlotte sinkkuelämäst) et erosta toipuminen kestää puolet yhdessäoloajasta (ei mitää hajuu onk noi kaikki yhtee) ja mulla alkaa olee mittaris pian se puolet kasassa. mähän jopa laitoin exälle tekstarin hetken aikaa sit, eli aika vahvoil mennää vissii. sit tuee näitä et sen eron jälkee ku karkasin turkuu en paljoo muuta halunnu ku tietyl alueel täs kaupungis asuun. no, siellä asuin sen kesän. nyt asun siin nurkilla, mulon homma hallus ja samaa aikaa huomaan et olen alkanu miettii kotini sisustust hiuka samaa henkee ku kotini hesas. en tiiä onk se hyvä tai huono meisinki. tai kertook se jostain tai miten sen tulkitsen ja analysoin. ja tarviik mun vittujakaa välittää siit lopulta? söin ekaa kertaa lautaselt ku ostin yli vuos sit. mulla oli sillon hiukan tiukka paikka elämäs, stressi ja depis ja kaikki se paska minkä läpi kahlasin aikasemmin iski fyysisesti kimppuu. tulin takas suomee ja aloin melkee hysteerisesti rankkaamaan elämääni uusiks ja kerään kamaa ja säätämään.
ekaa kertaa eron jälkee eksyin pojan matkaa muutama viikko eron jälkee. mikään ei tuntunu missää ja ku aamul menin himaa mul oli sangen vittumainen ja saastanen olo. mehän asuttii exän kaa kämppiksinä ja nukuttii samas sängys. ihan niinku olisin pettäny sitä. mut mehän oltii erottu. emmä pettäny sitä. asiast ei puhuttu mitään, jamppa ei kysyny missä olin ollu tai muuta. ei kuitenkaa oltu kavereita eikä pystytty lopulta puhumaan kaikest. mones mieles me eron jälkee puhuttii enemmä ja fiksummin ku kertaakaa suhteen aikana. käytiin baareissa yhdes ja mamas oli outoi tilanteita ku toista tultii pokaamaa. mun suuri ihastukseni kenen takia melkee dumppasin exäni ennen eroo tuli kans kuvioihi ja mistään ei vaan tullu mitää. jossain välis aloin sekoilemaan liikaa ja tajusin et mun on pakko lähteä pois. oikeestaan tajusin sen vasta ku parhaat ystävät turussa aitto mulle viestiä et lähde. ja mä lähdin. toinen ystävä eli samaa aikaa ja meil oli toisistamme (tai ainaki mulle oli mun ystävästä) ihan mieletön tuki ja turva. kesällä käytiin hesassa ja istuttii terasilla hetki ennen paluuta himaan. sillon oli tosi kuuma päivä ja turussa mentii illalla baariin. se oli hiukan ennen elämäni hauskinta tukholman matkaa.
kävin treffeillä ja pussailin ihmisiä, tapasin yhden jannun kuka tykkäs panna mua. sekään ei tuntunu mulla missään. annoin ku se tykkäs siitä. olin hetken aikaa hiukan ihastunu varattuun mieheen. kaikki oli kuitenki periaattees hyvin, mulla oli kämppä ja duuni, koira ja ystävät.
ku mä lähdin hollantiin ystävä tuli mukaa saattamaa mua ja jeesaamaa kamojen kanssa. vedettii hirveet naamat edellisenä iltana ja lähdettiin kohti damia aamulla hiukan ennen seitsemää. maattiin damissa viiden tähden hotlassa, sviitissä, juotii ja tilattii ruokaa huonepalvelusta. ja parin päivän päästä kaveri lähti takas suomee. halattii ja mul tuli vedet silmii.
mula on vahvasti sellanen tunne et ihmiset ei aina ihan osa tulkita mua. ei sillä et olisinniin uniikki ja spesu et olisin mysteeriin kätketty arvoitus kiedottuna salaisuuteen mut.. ja sit aina mietin et haittaak se? oikeesti haittaak mua et ihmiset kuvittelee must turhia? eipä se tavallaa ja samaa aikaa joo. niinku kaikkia lopulta kiinnostaa mitä muut niist ajattelee. hetkellisesti jopa ajattelin et olisin kertonu itestäni enemmän mut emmä haluu enkä jaksa. se alkas kuulostaa liikaa selittelylt ja todistelult. eikä mulla lopulta o tarvetta sellaseen, siinä mielessä mua ei kiinnosta yhtään mitä muut ajattelee. mut jos taas ihmiset pitää liian sinnikkäästi kiinni omist ennakkoluulosista ajatuksistaan vaik mun suhteen ni seki on hiukan turhauttavaa. loppupeleis mä oon kuitenki hyin avoin kaikille, lähtökohtasesti en pidä koskaa kenestäkää mut hyvin monista olen alkanu pitämään suuresti. mulla ei o ennakkoluuloi.. toi oli tyhmää, on mulla. tietyt ihmiset. niinku mun kaverilla on arkkivihollisena keski-ikänen ja -luokkainen mies. mä tajuan hyvin mitä pysähtyneisyyttä siinä vihataa ja halveksutaan. mut samaan aikaa mulla ei o vastaavaa, ainakaa niin tiukkaa mitä mun kamulla. mulle on kasvanu seinät vastaan vuosien saatos. viel sillon ku muutin hesaa olin vilpittömän kiinnostunu kaikista ja kaikesta ja pikkuhiljaa huomasin et se ei o kakssuuntanen katu. moni asia mussa oli lähtökohtasesti.. jotain mikä sai ihmiset dumaama mut suoraan, ilman mitään saumaa koskaa saada "uutta mahista" ja mä olin sillon vielä niin naiivi et mulla oli tarve tai usko et kandee kokeilla. ei o enää. nyt mulla on hiukan sillee et jos on ihmisii ketkä vaan jaksaa.. olla pitämättä musta ni so be it, ei mua jaksa kiinnostaa. enkä mä mun menneisyyttäni kadu tai haluis mitää muuttaa. elettyä elämää, mennyttä aikaa. enkä mä vieläkää niin kyyninen oo ettei mulla olis omat heikkouteni ja salaisuuteni ja etteikö vedet nousis silmii herkästi. mut koitan olla enemmä näyttämätä kaikkee kaikille.
yks asia mitä oon miettiny et olis voinu tehdä toisin oli se jääminen kämppiksiks. siin ei ollu vitun vertaa järkee. moni asia on edellee täysin usvaa tietylt periodilt, eikä siinä mitää, kai mieli toimii kans niin et se sulkee jotku tuskat pois ettei ne turhaa raavi vereslihalle. tähän voisin lainata marlenen omaelämäkerran viimisii rivei jos mulla olis en nyt käden ulottuvilla. mut ne ei oo. tähän voisin laittaa linkin stinan versioon cohenin kappaleesta bird on a wire jos sellanen olis. mut ei oo. mut tähän vois kans laittaa linkin stinan kappaleeseen so this is goodbye. josko puolet on jo kulunu. omaa elämääni ja menneisyyttäni olen setviny paljon päässäni. ihmisiä on joutunu tulilinjalle ja osa on joutunu tukemaan. osa on osannu auttaa pyytämättä ja osa on aina ollu mukana. niille kaikille kenelle en o osannu itestäni parhaita puolia näyttää aikojen saatossa voin kans laittaa lainauksen stinan/cohenin kappaleesta.
odotelles. me just puhuttii kamun kaa et tää 2009 tuntuu nyt jo jotenki iha vitu upelt vuodelt. kaikkee siistii tulos ja elämäs menee sillai et moi, mikä pössis ja onk kreisi bilemeisinki. joo, duunis meni hiuka vituillee hommat mut sekion vaan uus ikkuna ku aukee ku ovi sulkeutuu jos se ovi ees koskaa aiúki o ollukkaa. juttelin eilen kovasti kamujen kaa iltasis "bileis" (ja miks waldo voitti is beyond me) ja voi vitsi mul on kliffoi kaverei. eikä pelkästää siks et ne on nättei ku kans ku ne on fiksuu possee ja äärest kivoi. ja oikesti siks ku ne on mun ystävii. emmä niitten kans muute jaksais hirveest hengaa.
kuuntelen pitkäst aikaa taas marc almondii, fantastic starii. itunes kertoo et viimeks mun soitin on pyrötittäny näit kipaleit 25.8.2008 ja kuulostaa ihan menevält popilt. varsinki childstar kolisee mul kovasti. ja eilen pieni suomen-ruotsalainen ystävä opasti mua uusil bändeil ja artisteil, et kreisii meininkii ja outoi biisei. täytyy ottaa uuteen kuunteluu jossa välis. nyt led zeppelin toimii kans ihan mkavasti "uutena" artsuna. ja yöl ku vaapuin takas (uuteen) kotii kuuntein stairway to heavenii aj mul tuli fläsäri lukiost ku enkunope kuuntelutti meil sitä ja piti kirjottaa analyysi biisist. en oikee sen enempää ajatellu asiaa sillo mut tajusin et sehän on ollu nuori mimmi sillo aikoinaa, ku zeppelinit laittanu levyy ulos ja se on varmaa kolissu muijal kovasti. mul tuli siit jotenki hyvä ja haikee fiilis. samal opel piti kirjottaa ihailemastaan ihmsiest tutkielma (mikä siis lukiolaisena oli iso asia mut hello, nehän nyt ei ollu mtää kummosii tekelei sillo, tiettykä, lukios) ja mä kirjotin nina hagenist ja sain täydet pojot ja ope oli kirjottanu alle viel plussana et kiitos ku ei tarvinnu lukee sadatta tekstii john lennonist. mähä en sillee yhtää voi sietää beatlesei. yliarvostettu posse.
liää kahvii ja sit alan laittaa vaattei kaappii värijärjestyksee. loput kengät haen tänää.
"Theres a feeling I get
When I look to the west,
And my spirit is crying for leaving.
In my thoughts I have seen
Rings of smoke through the trees,
And the voices of those who standing looking.
Ooh, it makes me wonder,
Ooh, it really makes me wonder."
