Der junge Herr Kliffa

sain ystävänpäiväkortin. mun vanhaan hesan osotteesee. ihmisilt ketä en ees sinällää tiiä. nimel mitä en itestäni tunnista. kuka olen? mikä on kohtaloni?

blanche käy ottaa häppää baaris nimelta the rusty anchor ja on kerran heitetty ulos sielt sekotettuaan margaritan seilorin suussa. miten toi kuulostaa niin kovin pelsen unelmabaarilt..?

oon nyt maannu kipeenä koton pari päivää ja kattonu tyttökultii netist. kaudet 1-3 hallus ja nyt meen seiskas. oon niin pal nukahdellu kans välil ettei ihan selkeet kuvaa kaikist jaksoist. mut sit taas ku olen kattellu tätä ni olen jääny pohtimaan muutamii asioi. ihan ekaks, jos dorothy ja stan oli naimisissa 38 vuotta ja aviolitto pykättii sen takia et dorothy oli raskaana eiks olis aika loogist laskee et michael olis näin ollen sen 38 vuotta (plus ne vaihteleveat vuodet mitä avioerost kulunu)? keittön takaovest pääsee autotalliin mikä on aika iso mut ihan konkretian kautta autotalli on samas kohtaa fyysisesti ku on muutama huone eli se käytävä ku lähtee diagonaalisti olohuoneest. eri riitatilanteis kukin tytöist on vuoronperään syöksyny omaan huoneeseen mikä on ovi käytävän perällä. eli herää kysymys et kenen huone se loppupeleis on..?

mun tekee kipeenä aina ihan sikana mieli tulist ruokaa ja coca-colaa. mun suu on vaan tottunu jo niin hyvin aspartaamin makuu et ehta aito cokis maistaa mun suuhu pahalt. googlasin tänää coca-colaa ja hirveen upee historia. otan lisää nappii ja nukahdan taas pian.

mulon kuumet taas. ei mitää muuta tautii ku kuumet. ärsyttää. mun kämppä on sikakylma, sika. aattelin et otan niin tiukat lääkitykset et pää humisee ja lähden vaappuu kamujen kans kahvii ja lunssii.
------------------
mopsi kurjotti onnellisuudest ja mä aloin kelailee et mikä tekee mut onnelliseks. en o viel saanu ajatuksiani koottuu mut onha niit asioi, ystävät ja sillee, skumppa ja marenki.

talvi on musta aivan perseestä, en malttas odottaa et on kesä ja lämmin ja hienoo ja loppuu tää vitun ankeus. pimeyskää ei haittaa mua niin paljoo ku kylmyys. helmikuu hyi fan.

mulla on tavoitteet. heinäkuussa vapaalla ja ei enää tuossa firmassa töissä, elokuussa saanu kroppani kondiksee ja sama lekuri ku oli viimeks. ("tulevaisuus kuuluu niille jotka uskaltavat unelmoida") ei mul o aikasemmi lekurit puhunu motenkää inhimillisesti, enemmänki sillai sangen kliinisesti ja steriilisti ja tsekattu asioia ja moi, pia uusiks taas ja kuse kuppii ennen ku tuut.

yö meni sekavasti. olin merillä ku alko ihan mieletön myrsky. olin yksin ison paatin ohjaimis ja koitin päästä mökille (mikä oli yllättäen ihan meren rannassa) ja bussi ajoi siihen pihaan samaan aikaan, koitin väistää sitä ja pelastaa sitä kuskii ja jotai matkustajaa mut ne ei halunnu tulla sisää ne lähti karkuu. mökil oli sisäl hirveest possee, sukulaisii ja ihmisii ketä en ees tunne. huomennaki on vapaapäivä, ajattelin käyttää sen hyödyllisesti kaikkee.. järkevään. meilii ja pläänii, suunnitelmaa ja sillai.

poikkis kävi kulmil. oli kliffaa, ei oltu nähty aikoihi ja nyt oli muutama päivä yhteist aikaa. torstaina kaiffa lähti sit taas meril ja mula oli illal kamun valmistujaiset. otettii naamat ja oli kliffaa. perjantaina mulla oli vapaapäivä ja mentuu kamun kaa aamukahvil. tavallaa huomaamattame oltii lounaal pia ja tyhjennettii pari skumppapulloo ja pari mansikkamargaritaa ennenku mentii kumoomaa maailman parast biodynaamist skumppaa lempikapakkaa. varmaa turha sen enempää kertoo et ilta jatku siit sit samaa rataa. lähdin ajois kotii ku oli aamul yks hääpuvun sovitus sovittu ja ajattelin et olis korrektii ettei ihan hirveest dunkkais vanhala viinal, et silai antas itestää rehdimmä ja jotenki.. avioliittoo komppaavamman fiilarin. mut mimmi oliki kipeenä ja siirrettii häppeningii.

nyt mul taas kurkku hiukan kipeenä ja olen kovin kriiseilees et oh no, oh no mite diilaan illan, ku ei malttas olla himas yksin ku olis ystävänpäivän juustofestarit (not to mention getting shitfaced with vodka and cointreau with splashes of cranberry juice. you do the math..) mut sit taas, viina tappaa pöpöi ja huome vapaapäivä, mitä nyt wanha isäntä juntunen tulee taas hoitoo mut jusuu ei hirveest haittaa wanhan wiinan haju. jusu on kliffa.

mul kriisi et ku tuparit tulos et olisko mul parempi et olis valkovenäläisbooli tai et duunaisin ihmisil lemon droppei. eile äänestettii ja oikeestaa vaan yks kaiffari oli et valk.ven.booli. mut se on must paras kaiffa ni mun täytyy varmaan tehä sil iha oma booli vaik kaik muut joisko lemon droppei. poikkis toi mulle kans vodkaa, cointreauta ja shakerin et saan duunattuu kaikkii drinksui ja coctailei.
------
ja nii mun sideharsolamppu on mieltsin upee. aloin repelemää ja fiksaamaa sitä sideharsoo ja laittaa kerroksii. ompelin leveen pitsinauhan lampun yläreunaan ja koko systeemi alkaa muistuttaa suurta sukkanauhaa. tai siis oikeestaan isoo stay uppii. mun kämppä on sairaan kylmä, ikkunat falskaa. ja viemärit haisee ja oon tehny kaikkeni et saisin ne fiksattuu, irrottanu ja tiskannu hajulukot ja pistäny domestost ja kloritee ja putkimiestä viemäreihi. ei tepsi. hiuka dunkkaa edellee viemärit.

ku ihminen on luova ja fiksu se oivaltaa joskus hiuka jälkijättösesti miten voi olla simplicity and utility. oon tuota mun kattolamppuu funssannu ja tuskaillu ja tänää se aukes mul ku purin kamoi et tokihan sen koko höskän päälystän sideharsol. leave the mummy and come to granny. valaisee pehmeesti on kevyt ja simpplei ja näyttää sairaan mageelt. nyt funssaan et olisko tarve kuitenki ommella reunaan röyhkee määrä hapsuu ja kamaa. tai ei kamaa ku oikeestaan haluun vaan paljon pitkää hapsuu. tai siis pitkää hapsuu. sillai.. 30-40 cm pitkää, valkost tai oikeemmi luonnonvalkost. sillai et olis hiukan tsehovilainen fiilis muttei liikaa, hiukan retee asenne mut ei liian, hiukan poverty deluxe mut ei liian (there's nothing luxurious in poverty i can assure you) ja olis passelis ristiriidas mun taideseinän kans mut ei ei niin pahas ristiriidas etteikö ne samas komppais toisiin kybäl.

mä oon hiukan boheemi porvari ja vasemmistolainen, hepsankeikka ja huitukka ja tiukasti krusifiksin alla nukun yöni. hiukan teknokraatti, hiukan perinne-martta.

mulle ei maistunu aamulla kahvi. oon juonu nyt pari pannullist vihreetä teetä ja voi tätä vessassa ramppaamisen riemua. kahvi ollu mulle pitkää elinehto ja elämän tarkotus ja nyt yht'äkkii se ei maista.. hmm.. i must be growing.

mun ikkunasta näkyy pitkä katu mikä viel kaartaa kohti merta. edes ei o taloi ja näkymä on hieno. aamulla on ollu tosi sumusta ja katu oli tänään ihan tyhjä. must oli hirmu liikuttavaa et siel tyhjäl kadul, sumun keskel oli liikennevalot päällä ja toiminnassa. öisin mun ikkunasta paistaa ratapihan isot keltaset valot sisää ja mä tykkään niistä. mulla on vaan mustat kaihtimet tai siis bambuset rullat ja niitte läpi paistaa koko maailma. huomaan et voin jämähtää tuijottaan katuu pitkiks ajoiks ilan et kyllästyn.

olin yöllä jenkeis yhen poikaparin tai oikeemmi miesparin vieraana ku olivat amputoineet kätensä sillee hoitona adhd:ta vastaa. ne oli adoptoinu lapsen ja käsien amputointi oli tapa diilata se muksu ja toisen siskon ja seurakunnan asenne, et homoil laps ja sillee, kädet poikki ni hyvitetää hiuka. sekaannuin siihe toisee jannuu ja koitin puhuu niit ympäri et käsii tarvii aika paljo. eka katoin sitä hein elämää dokkarina mut sit menin takas siihe tilanteesee mut en enää dokkarina ku ite mukaan hein elämää. ne halus ostaa maatilan ja remppaa sen.

mulla on suuri rakkaus ja kiinnostus plastiikkakirurgiaan ja aikoinaa mulla oli toisaalla listattuna aika monta eri saittii eriliaisii leikkausjuttuim niinku linkkeinä. mua ihan alkuu kiinnostaa kovin se mitä kaikkee saa tehtyy (mul tuloillaa yläluomet jossai välis duunattavaks) ja et miks ihmiset tekee niit operaatioi ja miksei kukaa laita rajaa vastaa ku raha puhuu. sit mua hirmusesti säälittää ne kaiffarit ku koittaa pysyy nuorina ja nätteinä mut jotai menee viturallee ja naama romahtaa ja pysyy kasas enää nipsuil ja pyykkipojil ku niist tulee vaan heti friikkei tahtomattaa. sit on neketkä vaan on friikkei ihan omast tahdostaa. ja me on must parjaimpii. sit alan miettii et mahtaak esim amanda lepore kelaaa kokaa et milt hän näyttää vanhana tai mennääk siin sil aallol et kaikki rokkarit kuolee 27-vuotiaana, et ei edes olis niin pitkää elämää ja seesteist vanhuutta edes? rn tiä. sit aina funssaa et mis menee rajat et mikä lasketaan taiteeks, et onhan orlan olemas ja sillai, mut et tarvik se heti naamioida taiteeks tai kutsuu ittees taiteilijaks et voi olla friiki ja mutiloida ittees et sitä vosi ajatella taiteena? se ei vissii ihan o performanssitaidetta mut kai silleki joku oma sana löytyy.. ja sit ku on jocelyn sun muuta, ni varmaa monet ajattele et hullu, et syvii psyykkisii ongelmii ja pitäs kastroida mut sit taas kai ihminen omal naamal saa tehdä mitä hauaa? mut jotenki sit taas michael jackson on ihan eri maailmast, ku hänest just tullu vaan pahan näkönen eri mieles ku vaik jocelynist.

kaiken kaikkiaa must on ollu ihanaa ku oon taas luuhannu netis eri sivustoil mis dataa ja kuvaa plastiikkakirurgiast. nii siit tää innostus alko taas ku se joku brassimuija (sheyla hershey, googlasin nimen viel) oli ottanu maailman suurimmat silikonit. sano haastattelus et halus jäädä historiaan ja halus tehdä jotain mikä tekis hänet ittes onnelliseks. täl hetkel hänel on 1,8 gallonaa silikonii etumuksessaan ja uus leikkaus vissii suunnitteil et lisääkamaa viel. se mitä mietin on et miten ihmisen kroppa kestää tollasen? ja ku mähän en oo sillee rintamiehii ni en tajuu yhtää mitä järkee on isois tisseis. lolo ferrari mua säälitti ihan hirveesti ku näin jonkun dokkarin siitä. se oli hirveetä katottavaa. mimmi itke ettei koskaa halunnu niit implanttei ja sit sen mies tappaa sen. ihmisraukka, oikeesti.

ja se pierre&gillesin kirja ku tilsin mitä oon jo kauan kauan kyylänny tuli ja hain sen torstaina ja toin kotii perjantaina (eilene nii..) ja se on vaan mahtava opus. tykkään kovasti, mulle se on täydellisyyttä. ja siinäkin kuva lolosta.

mun joka aamunen blogi/uutiskierros netissä sai mukavan käänteen ku yhden lehden muoti osios oli slideshowna nan goldinin kuvaamana haute couturee ja musana klaus nomi. monta mones, kreisii shittii. muuten ollu aika hiljanen ja tyhjä uutismaailma, munst. ei ollu mitään sellast uutist ku olis oikee jaksanu pöyhästä sen kummemmin. toisaalta mua ei herkästi uutiset pöyhäse muutenkaa.. oon niin tough nuggie. pitäs mnnä töihin tänää ja huomen ja pitäs mennä töitte jälkee penkoo laatikoi ja kamoi et löytys ne paperit mitä nyt niin kovasti kaipailen täs koko ajan. ens viikol poikkis tulee kylää ja mulla alkaa se tulevien aikojen normaali rutiini töissä et lyhennettyy päivää ja sillai. tekis mieli ottaa loparit ihan niks naks tosta vaan mut en enää oo ihan niin kreisi et uskaltaisin hyppää tyhjyteen ilman mitään turvaverkkoo vaik joskus tuntuu et se olis hyvä ettei alkas liikaa mukautuu paskuuteen. mukautuminen on huono. mun pitäs hommaa kirjahylly ku kirjat edellee laatikois ku mun kirjahylly ei oikee sopinu tänne ja pistin sen eteisee ni sain mahtuu mun huivit ja kengät sit paremmin ja kliffasti. led zeppelinin III ei oikee toimi mul, II on kiva mut silti IV on paras so far. haaveilen et pitäsin ystävänpäivänä upeet juhlat mut voi jäädä haaveeks ku edellee kamaa uupuu ja pitää tehä budjettii et koska on varaa mihin. vitutttaa tää köyhyys. juon lisää kahvii jos se helppais hiuka,