nero

ku ihminen on luova ja fiksu se oivaltaa joskus hiuka jälkijättösesti miten voi olla simplicity and utility. oon tuota mun kattolamppuu funssannu ja tuskaillu ja tänää se aukes mul ku purin kamoi et tokihan sen koko höskän päälystän sideharsol. leave the mummy and come to granny. valaisee pehmeesti on kevyt ja simpplei ja näyttää sairaan mageelt. nyt funssaan et olisko tarve kuitenki ommella reunaan röyhkee määrä hapsuu ja kamaa. tai ei kamaa ku oikeestaan haluun vaan paljon pitkää hapsuu. tai siis pitkää hapsuu. sillai.. 30-40 cm pitkää, valkost tai oikeemmi luonnonvalkost. sillai et olis hiukan tsehovilainen fiilis muttei liikaa, hiukan retee asenne mut ei liian, hiukan poverty deluxe mut ei liian (there's nothing luxurious in poverty i can assure you) ja olis passelis ristiriidas mun taideseinän kans mut ei ei niin pahas ristiriidas etteikö ne samas komppais toisiin kybäl.

mä oon hiukan boheemi porvari ja vasemmistolainen, hepsankeikka ja huitukka ja tiukasti krusifiksin alla nukun yöni. hiukan teknokraatti, hiukan perinne-martta.