Der junge Herr Kliffa

sain meilii vanhalt opelt. aika kliffaa meilii, mahdollisuuksii ja zäänssei. joo, vaatii kärsivällisyyt ja panostust ja mikää ei varmaa paitti et yrittämät ja panostamat ei voi ikinä tulla mitää. nyt pitäs alkaa miettii sit konseptii, et mennääk lähi-itään ku must ne halatit ja qumbazit on aika upeit, saati kirjailut ym. yksityiskohdat. et lähti reppaval otteel tekee modernii ja länsimaist gallibayaa. tavallaa taas alkaa miettii uusiks kaikkee, et onk just sit kuitebnkaa järkevää kela työpaikan vaihtoo ku toisaalta täs duunis olis mahollisesti sellasii etui ku olis mul ihan ehdottoman absoluuttisen elintärkeitä.. mut toisaalta haluisin massii, toisaalta taas massi ei tuo onne (kiss my ass, mothafukarit, totta munas rahal saa KANS onnee ostettuu) ja sit taas (jatkuu mun mieles loputtomi ja loputtomii)..

otin taas pitkäst aikaa käyttöö mun rannekorut. en o muutamaa vuotee laittanu tällast määrää metalli ranteesee and i like it. voi olla et jämähdän tähän. tuntuu, näyttää ja kuulostaa niin hyvält. kipeenä ja saikul ja katton elisabethii. heitän naapurin asemal samal ku meen lekurii ja sit käyn kaupas hakees kaikkee seelast ku helppaa oloo. punast jaffaa ja shittii, appelsiinei ja pizza olis kiva ylläri. miueliala nousee, enää ei ahdista elämä ja oma rumuus (henkinen) tai kauneus (ulkonen) niin paljoo. mun ranne näyttää niin hyvält, niin kerrassaa hyvält.

mun teksi mieli ostaa se ruåtsinkielinen raamattu, se fash mag slag versio ja pierre&gillesin opus mul vaan kuuluis olla, se päivitetty versio. sit mul se ikonikirja kans ku sain joululahjaks ja aloin kelaamaa et siinäpä olis inspiraatiota kerraksee. et tekis pelse-ikonei.

musiikki on mul ihan mieltsin iso asia. sillain et mun mieles kulkee paljon asioi aika hajanaisel otteel ja tiiviil temmol. jotkut sanoo et adhd, jotku et mielenvikanen ja mä sanon ite vaan et ketä vittu kiinnostaa. olen mitä olen, monet tykkää, monet ei tykkää ja ne ketkä tykkää jakaantuu viel muutamaa alalahkoo et ne kenest mä tykkään ja ne kenest en tykkää ja ne kenen olemassaolo on mulle yhdentekevää. sit taas n neki ku tiedän et tykkää mut koittaa olla nonsalanttii ja wannabe ylimielisii ja mul se .. okei se on taas hiuka eri dataa.

mut musiikki ruletta sillai et kaikki mitä mul mieles liikkuu on musiikkii. monet artsut on osannu jotenki pukee sanoiks kaiken sen mitä mul liikkuu pääs. mä en koskaa jaksa analysoida mitää sen enempää äänee, mul riittää se et ite tajuun niin hyvin, nin kovin hyvin mist on kyse.

the knife on mulle aika täydellisyyttä, ollu hirmu kauan. mut sekään ei o mul sillai niin kova issue. se et olen fani. mä vaan olen. ja tykkään.

(ja jos on joskus osattu tehdä übertyylikkyydessään maailamn tyylikkäin konsertti ni moi, the knife ruåtsista.. en pysty ees oikeen tajuamaan miten kukaankykenee tekee mitää näin hienoa)

klaus on mulle suuri juttu. especially sen jälkee ku ostin sen dvd:n nomi song mikä on hirmu koskettava ja hieno. monet kuvittelee et mul on tarve joteni olla erikoinen tai sillai kreisi et tykkään mist tahansa mikä on jotenki outo ja/tai "vaihtoehtost" ja vittu ku jengi on tyhmää. ku moon loppupeleis sillai aika simppeli jannu et tykkään ihan mist tykkään, ilman et jaksan miettii "kuuluuk" jostai tykätä tai ei.

marie antoinette ja elisabeth the golden age on mulle io juttu. monet dissaa niitä ja monet on koittanu opastaa mua et mä en oikeesti saa tykätä niistä koska ne on tylsii ja huonoi ja bla bla ja must se on heti kiinnostava konsepti et ihmisil on niin vahava usko ja luotto itsensä et oikeesti instead of keskutelu asiast tai et miks tykkään esim. antoinettes (en pelkästää siks et siin soi cure ja on hienot vaatteet) mul sanotaan et ei kun se on huono, sä et voi tykätä siitä. sama elisabethin kans. ja samaan aikaa mä en ole koskaan nähny visuaalisesti täydellisempää elokuvaa mitä elisabeth on. olen kattonu sen monta kertaa, mula ei o hajkuakaa juonesta, se on vaan kahden tunnin täydellisyys visuaalisesti. ne vois olla pelkkiä stillejä ja saman mittanen slideshow ja mä olisin myyty.

sit vaan kamaa ku repelee sieluu.

shitti ku on mulle pyhää ja taidetta ja vaan käsittämättömän hienoa.

mua sylettää ku mult joku kysyy mikä on muotii. how could i know and why would i care?

lonkka sattuu ja flunssa vittu edellee juilii ja kurkku on kipee ja mun tekis mieli soittaa lekurii ja käyttä hyväkseni tää oma sairauskortti ja saada hetki enemmä vapaata.eli saikkuu. eli palkallist. ettei me huonommaks meisinki.

näin kreisii unta, kämpäst, roope2 oli mukan kuviois, tuli juttelee rappikses. mä en päässy ovest sisää ja hassuu oli se et tavallaa kämppä oli yks mitä oon netitse kytänny (myyty jo) ja osote oli sama mikä on siin mitä oon käyny kauan kyttääs (edellee myymät). mulla hirmusen suuri mysteeri täl hetkel et mihin suuntaa mun pitäs lähtee. luin.. me naiset/eeva/kodin kuvalehti.. jostai näist ni jutun frouwast ku on ostanu (?) valtion pukutehtaan. ja jotenki aloin rispektaamaa häntäkin. varsinki ku hän puhu et just kliffaa et unelmii ja alkaa toteuttaa niit ym. mut sit mikä mua aina ihan inan verran rasahtaa korvaan on se et aina kovin kompataa et naiset pitäkää unelmist kiinni ja nainen ja naiset, naiselle, naisen, naiselta naiselle, naiseuden, (en keksi just tähän nyt enempää) et et.. ju nou what i mean, ku emmäkää jaappaa et homot pitäkää unelmistanne kiinni, ku homolta homolle ja homo homo homo. so what, satun imeen munaa mielellää ja jyystää anuksee mut se ei määrittele mua sen enempää ainakaa mun päässäni ni sit mun vaikee ymmärtää et miks se naiseus on sit sillai kreisin kova diili.

toi eu alko kiinnostaa mua ku mähän en sillee tiiä mistää mitää. roope2 komppas sitä, rokkihomo dumas sen, mopsi oli jotenki neutraali, enemmä kallellaa kuitenki disautuksen puolee.ja mä en tiiä. mähän tykkään kovasti kaikest et ollaan jotai mieltä. ku mä en o mistää mitää mieltä. tyhmä ku saapas mut nätti, kovin nätti. ja eu sillee et minkäs teet, siin ollaa.

katon bushin jäähyväispuhetta, tai klippei siit, nyt 6. kerta tänä aamuna.

I
PLUSSAT: kliffa, iso, hyväl paikal
MIINUKSET: kallis, epävarma

II
PLUSSAT: halpa, kliffal paikal, kaik tehty, varma
MIINUKSET: ei se mitä just eniten halajan, pieni,

päästänkö irti vai pidänkö kiinni? huomen selvinee eteenpäin. pari puheluu. sit isoi päätöksii. tai sit ei. ja muutama uus yhteys mihin kandeis ottaa yhteyttä vissii. pistin aamul hakemuksen uuteen paikkaan, et duunii ja korkeempi palkka ja kaikkee. mut siinäpä sitä sit ollaan ihmettelees et onk se mikä ja missä, ku paikka on sellanen mitä aina vaan ja uudestaan halveksun ja sit taas yllättäväst suunnast nostaa hesanpeikko päätään. olisko se sit mut sit sen taas tietää et ei se olis.

sillee hassuu ku mul pari kaverii ku kaikki on ihan hollillas, et ei o kaipuuta mihinkä muaal ja asiat on vaan.. hyvin. mä haluisin olla kans samas venees.

telsust tuli sir elwoodin hiljaset värit mainos et joku kokoelma nyt tullu ja mul iski pohjaton tuska et mun kaverit joaku ollu jotenki fanei ja roudannu mut keikal johonki barii joskus.. en me sanoo onk faktaa mut pahasti se sellast nyt antaa osviittaa miehen mieleen. mähän en keskimäärin tykkää oikeen mistää suomalaisest artistist. joo on muutama hyvä mut ku tääl herkästi se on sit siä äijien herkistely ja kaikkee paskaa ja sellast mä en jaksa yhtää.

huomasin eilen uuden työpaikan täst suht kulmilt, melkee niinku koulutust vastaava (no ei oikeesti mut ees samal alal) mut olis sellanen jobi et palkka nousis ja kaikkee. nii ni sit kirjotin hakemuksen ja se lähtee täst pian eteenpäi ja on huomen peril sit jo ja kun oon nokkela pikku bitch ja ohimennen libautan oikeil ihmisil et oon hakees uutta yöpaikkaa ja se on kyse minuuteist ku info on menny eteenpäin pomol saakkaa ja sit voiki olla jo tilanne se et ku must ni tykätää et alkas palkka nousta ja jotain muutaki toimintaa tuleen. työkaveri soitti eile ja se on huonona ku .. noh, pitkä tarina mut meillä töissä on nyt puhuri päällä.

must tuntuu et eu on suurta kusetusta. miks me ollaa siihe liitytty?

mul on pesky flu mikä vaan vituttaa. ku olis ees sit sellain kunnon tauti ja kuume ja oksetus ni vois olla sängys ja hoitaa ittes mut ehei, ei mein pelse. pelse hiuka kräkii ja tuntee painet keuhkos mut menee töihi nöyränä. ei ees aamukahvi maista niin hyvält ku sen pitäs.

turus oli sellanen baari ku pelimies tuos humalistonkadu ja puutarhakadun risteykses ja mul vahvasti sellanen fiilis et siel ollan oltu elwoodin keikal.. onk mahdollist?

kun tuos alko oleen kahta koulukuntaa niin niin..

mun asunnostahan boordit ja kukat (tapetis tai muus muodos) ei pysty kauaa olemaan. ne lähtis ihan samassa eteenpäin. sama mulla on se kriisien kriisi et jos on vanha tai jopa wanha kämppä ni miks sinne laitetaan muovimatto lattiaan, esim. vaik lauta olis vaan niin paljon parempi? muovimatto ei aja oikeen missään asiaansa mun silmissäni. ei missään. mulla on melkeen kaikkea brittiläistä kohtaan suuri inho, halveksunta ja ylenkatsanta ja toisaalta taas skandinavia on pyhää täydellisyyttä, mut se toimii mulla enemmänki vaan lähtökohtana ja kankaana johon suia päälle pelsen (musta ja/tai värikylläinen ja lasihelminen) maailma. jos laitetaan kylppäri esim. putkirempan yhteydes sillai et ollaan tietosii et torppa menee myyntii ni sit siit tehdääneutraali koska näin ei uuden asukkaan tarvi alottaa duuniinsa sillä et repelee mustat ja valkeat, marmorikuvioiset isot kaakelit jotka erottaa toisistaan musta ja valkeat vinoneliöt tasaisena rivistönä keskellä seinää. mä tiedostan et mun kaavailema kokonans musta kylppäri ei taas iske kaikkiin mut se oliski mun oma ja just siin vaihees ku ite muuttaas sisää ja mietin putkirempan yhteydes uutta kylbärii.

keittiö mul kokonan valmiina pääs. tai siis melkee. yhden seinän tapetti hiuka hakuses viä mut oon melkee taipumas wiener-jugendin puolee ku sitä vasten mun rakkaudel haalimat lasit ja muut röhnät näyttäs paremmalt. verhotkioon oikeestaa jo löytäny.. tai siis kankaan. ja lattia on mieles ja kattovalaisin olemas. ja just ku pääsen sprettailee et joo ni ainahan onolemas duron gammalsvenskat mist ottasin minkä tahansa seinäpaperin any day. any day

jphki, tosi pahoillani mut mulle ajatus country living (british edition):ista raamattuna on melkee yhtä ahdistavan kuulonen ku.. no, raamattu raamattuna.

mopsi, mä tavallaan snaijaan sun bamlauksen tost neutraalist mut esim. mulle ei oolemas beigee. se ei o väri, se on kuolema ja keskiluokka. vaik mä loveen simppelii ja harmaat puhumattakaa mustast ni mul on silti hirmu tärkeet yhdistää siihen simppeliyteen kaikkee kimmeltävää krääsää ja muovii jamatkamuistoi mallorcalt. puhumattakaa jeesus-figuriineist. oon siin mieles klassinen hinttari.

roope2, onk tein talost vapautuus klifan kokost ja näpsää kämppää? käytä suhteitas ja diilaa mul koti. pliis, oo repa...

(kelatkaa, pelse naapuris..)

mul on vahva mielikuva et mun koti näyttäs maria jotunin huojuvalt talolt, ju nou, ilman sitä henkist ja fyysist väkivaltaa ja kaikkee, mut sillai 50-luvun henkee twistattuna täl ajal. ja kari heiskanen sais mun kalleintani any day. any day.

mul ei o tänää töitä, ajattelin viettää päivän työhakemuksii kirjottaen ja kämppii selaten. niit kämppii vaan ei o sillai niin paljoo ku ne tulee käytyy läpi kerran pari päiväs ni kaikkiin turtuu vaan tosi nopeesti ja ku huomaa et ei se vaihtuvuus tiettykää oo mitenkää niin tiuhaa et siel oli joka päivä uusii upei mestoi ja kulmii ni minkäs siin sit tekee. työhakemusten kohdal olen hyväksyny sen et en enää jaksa hetkeen oman alan töitä ees hakee koska what's the point, ei niitäkää oikee hirveest oo. kaikki aina muut tietää paremmi mikä olis mul paras mut loppupeleis ne ei tiiä. ja se mitä nyt oon aatellu on mun oma juttu, sen kans mennää, mä olen ainoo kenen elämään asiat vaikuttaa niin vahvasti et kandee murehtii.

se on jännä miten pieni voi olla ero muutaman kämpän välil. se o ihan kadusta kiinni et kummal puolel on et on se kiva tai sit onk se kauhee paikka. eikä siin auta ees mitkää järkeilyt, jos ei kolise ei kolise ja sil ei sit mitää voi tehdä asial.

mul tulos pieni muutos tän hetkisee duunii täs jossai välis, muutamii asioi ku saattas olla ihan kivoi mut samaa aikaa olen tuskallisen tietonen siit et kaikkea voidaan puhuu ja suunnitella ja ideoida ja niist asioist toteutuu loppupeleis vajaa 20% (ja tä on faktaan perustuva prosentti) ja sit alkaa spennaamaa et toimiik homma ja onk turhaa kaikki, et kannattaak. ja sit miettii et siin vaihees ku alkaa miettii et joku ei kannata ni sit ollan heikoil jäil. kaikki kannattaa aina, kaikest saa jotain. mul on hirvee hinku päästä johonki reissuu koska just nyt on järkevää hassata rahaa ja unohtaa arki kotosalla ja tää kaikki.

portsa on jotenki sulkenu mult ovensa, se ei enää nappaa mua. martti ihan jeessii shittii mut samaa aikaa suunta on jotenki väärä. keskusta nyt on aina keskusta mut siel ei o montaakaa nättii taloo mihi vopisin iteni kuvitella. portsan suunnal on, myönnettäköön, mut alueena se on menettäny suuriman hohtonsa jo. been there done that. itäharju j nummi ym liian kaukana, ehdoittomasti, kaikki mikä menee radan yli (ei ihan kaikki, muutamii poikkeuksii) ei kuulu mun piirii.

jotkut sanoo et olen liian kranttu. mä sanon et sit olen.

en hyväksyny tarjoust. jatkan hakuu. asunnon ja työn.

nukuin tas tosi huonosti. tulin wanhan koiran kaveriks taas muutamaks päivää ja kliffa vei niin paljon tilaa et mun oli vaikee liikkuu ja tyttökullat pyöri naaman vieres koko yön. ja sit oli hiuka ajatus mieles kans asunnon suhtee, mites mä nyt asiaan sit oikee suhtaudun et saisin mieleni rauhottuu?

ny kuuntelen gracee. ja juon kahvii. ja mietin kämppää. (ehkä hiukan vaaleeta sohvaa siin kämpäs..)
*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*_*
jänä mite olen aina olu tietone grace jonesist ja sillee ihan et wa wau siinäpä nainen minun makuuni mut nyt jotenki ihan liekeis ja tohkeissani rouwast. mähän kuvasin itteeni aikoinaa tosi ahkerasti ja aktiivisesti ja se harrastus oli mul ihan kaikki kaikes. jotenki ku nyt kattonu kuvii jälkeenpäin ni huomaa et onhan niis sullottuna painolastii sen hetkisest elämäst kans, et ei ihan hyväl mielel o tullu oltuu. ja jotenki olen kans kaivannu sitä kuvaamist ja kaikkee meikkii ja kaikkee ja alan oleen silai et pitäs alkaa taas, olis niin paljon sanottavaa ja tehtävää. kuitenki tykkään kuvista ihan tosi paljon ja pelkän et alkaa olen noi meikkaustaidot jo aika ruostees.

eihä mul o niil kuvil sinällää mitä funktioo, emmä tee niillä mitää, mut niit on kiva ottaa ja muokkaa ja miettii. ja sit voi miettii sitä omaa kirjaa minkä haluisin tehdä. eikä mul o telkkarii et aikaa olis iltasi vaikka kuinka säätää ja touhuta.

tein tarjouksen perjantaina, tänään tuli vastatarjous ja must tuntuu et de va de, et pelsel löytys koti. voisin uskoo et siin vaihees ku kauppakirjat allekirjotetaa ja on homma hallus ja kamujen kans on amaronen ja moëtin täytteiset remppatalkott sovittu saan kliffan duunin hesast tai tukholmast ja enempii mietimät säntään uuteen huomiseen vaan huiomatakseni et puolen vuoden pääst olen taas palaamas turkuu.

ja oon kans tajunnu sen et eihä mul o ensimmäsitäkää huonekaluu olohuoneesee ku 87% mööpeleist oli exän, et se 60 neliöö täyttyy vaan puolillee. onneks mul on kenkii ja nahkarotsei ja paljettisii iltapukui ja morsiuspukui. fit fiu, saan jota kamaa kulmil.

ja samal vaik oon jotenki tohkeissaa asiast ni joku pieni kourasu tuntuu vattanpohjas. et pelse on sillee niinku aikunen tai et tekees päätöst ku vaikuttaa kauan ja monel eri taval. kreisii. nyt pitäs viel keksii se duuni mitä haluis tehdä et sais enemmä massii et olis mahku lähtee italiaa syyskuus ja dokaa koko kesä kamujen pihal.
_-_-_-_-_-_-_-_-_-_
"i took an 85-year-old woman and made her look like a 65-year-old drag queen"
ah ha ha ha h a hahaha..!!! (katon tyttökultii)