I need a life. Or at least [someone] something else to think about.

Tehän tiedätte että ihmiset aina joskus teoillaan loukkaa toisia? Ja kuinka vaikka he pyytävät anteeksi ja selittävät, vielä ihan uskottavastikin. Mutta silti koko juttu jäi vielä vähän vaivaamaan. Ihan kuin et olisi kuullut koko totuutta. Mutta, koska pyytäessään anteeksi hän näyttää harvinaisen säälittävältä ja seisoo kahden metrin päässä peläten, että lyöt häntä [mitä et tietenkään tee vaikka vielä päivällä se oli ainoa kontakti mitä hänen kanssaan halusit], annat tietysti anteeksi.

Ja nyt et muuta ajattelekaan kuin häntä ja sitä miten et tiedä voitko luottaa häneen ja kuinka helvetisti haluat häntä. Olisi niin paljon yksinkertaisempaa, jos hän vain tekisi jotain niin paskamaista mitä ei mitenkään voi selittää tai antaa anteeksi, jotta voisit vaan vihata häntä ja lopulta unohtaa koko ihmisen olemassaolon.

Haluan yksinkertaisia ihmissuhteita, kiitos.