She's got something else in mind

Kammoan 40. syntymapaivaani. Siihen on viela yli 22 vuotta, mutta kammoan sita silti. Kammoan keski-ikaisyytta. 38-vuotias on viela laskuissani "nuori aikuinen", mutta 39 on jo lopun alkua ja 40 on yksinkertaisesti tuomittu.

En osaa selittaa miksi pelkaan sita niin jarjettomasti. 40 on sellainen luku, ettet ole enaa nuori ja "jannittava" ja on jo sen verran jarkea paassa etta tietaa, etta loparit ja reppu selassa Aasian lapi matkustaminen olisi itsemurha. Ja siina meni se kokemus. Katso kuinka se vilkuttaa.

Jos en kuole ennen 40. syntymapaivaani, on edessani PAHA keski-ian kriisi.

Saatanan nuoruutta ihannoiva populaarikulttuuri. Syytan sinua.

Ei kai se oikeasti ole niin kamalaa, kuin ma kuvittelen?

Bloggaajan, joka on haastettu, pitää kertoa kuusi asiaa, joista _pitää_ itsessään ja elämässään, mielellään vähän erikoisempia, kuin vain työ, mies yms... Tämän jälkeen pitää haastaa kuusi bloggaajaa (joko täältä tai Ranneliikkeen ulkopuolelta) ja ilmoittaa haastetuille siitä, että hänet on haastettu ja mistä saa lisätietoja. Kerro myös säännöt omassa blogissasi.

Jätä haastetun kommentteihin maininta siitä, että heidät on haastettu ja että heidän tulee lukea haastajan blogi lisätietojen saamiseksi.

1. Pidan Lahdesta. Tai siis en Lahdesta, vaan Lahesta. Onhan se joskus vahan tunkkaisen oloinen, mutta ei se loppujen lopuksi niin hirvean paha paikka ole.

2. Pidan siita etta minulla on tulevaisuuden suunnitelmia enka malta odottaa niiden toteutumista.

3. Pidan siita etta sormeni ovat AINA kylmat. Joskus vain hiukan viileat, ajoittain jaatavat, mutta aina miinuksen puolella, kuvaannollisesti sanoen. Niin oudolta kun se kuulostaakin.

4. Pidan siita etta saan karjalaisen tarmonpuuskan viideksi minuutiksi, jonka jalkeen hamalainen ottaa vallan ja lopulta paadyn istumaan huoneeni lattialle lukemaan tokaluokan matikankirjaa kun pitaisi siivota.

5. Pidan siita, etta mulla oli rohkeutta lahtea kotoa aidin helmoista 16-vuotiaana ja kokea jotain nainkin upeaa, koska tama on ehka parasta aikaa koskaan sen jalkeen kun olin 2-vuotias.

6. Ja lopuksi... hmm... Pidan siita etten ole enaa niin kiltti etta antaisin ihmisten kavella ylitseni kuin olisin heidan likainen kynnysmattonsa.

Koska olen niin vasynyt etta silmani menevat kohta ristiin, jatan haastamisen heille, joilla on siihen enemman energiaa. Jos sinua ei ole viela haastettu, nyt on.

Tai ei oikeastaan angstinen. Ei sanan siina merkityksessa etta haluaisin viiltaa ranteeni, koska kukaan ei rakasta mua. Angstinen siina mielessa, etta tarvitsen halin ja on ikava Suomea ja niita ihmisia joita en ole nahnyt sitten elokuun ja olen tylsistynyt.

Ja on nuha. Ja se ainoa aika kuukaudesta jolloin toivoisin olevani poika.

Ostin tanaan lyhyen hameen. Koska niitahan ei minulla ole viela tarpeeksi. Mutta se on natti hame.

Tama on taas niita paivia, kun toivoisi etta loytaisi pian jonkun joka tanssisi mun kanssa, kun radiosta tulee hitaita klisee-taytteisia rakkauslauluja.

Jaahas... Pitaisi siis paljastaa itsestani kuusi omituisuutta ja haastaa kuusi muuta tekemaan sama.

1. Minulla on pakkomielle vaaleanpunaisesta glitterista.

2. Kammoan syvasti puhelimessa puhumista.

3. Pidan kynttiloiden ostamisesta, vaikken polta ostamistani puoliakaan.

4. Minun on aivan pakko nostaa jalkani sille tuolille/sohvalle/sangylle/poydalle, jolla satun istumaan.

5. Asioita-jotka-minun-pitaa-tehda-ennen-kuolemaani-listalla on "Opettele vaihtamaan autonrenkaat".

6. Bussissa istun aina peralla, koska pelkaan etta jos joku istuu takanani, han kuristaa minut. Tai vaihtoehtoisesti paattaa elamani jollain mulla tavalla, kuten esimerkiksi penkin lapi selkaan puukottamalla tai repimalla paanahkani irti ja halkaisemalla kalloni.

Kunnioituksesta Gilmore Girls'eja kohtaan, jotka vaativat nyt jakamattoman huomioni, en edes yrita etsia ihmisia joita ei olisi jo haastettu, mutta jos joku tata sattuu lukemaan ja sita jokua ei ole viela haastettu, niin haastan hanet.