She's got something else in mind

Näytetään bloggaukset marraskuulta 2005.
Edellinen

Voi hyvä helvetti

Ihankuin stressiä ei olisi jo ihan tarpeeksi. Oliko vielä jotain muuta mitä pitäisi tehdä nyt heti? Missä välissä olisi tarkoitus lähteä juoksemaan ympäri koulua metsästämään yhtä ihmistä tuhannen joukosta?

En naura enää ikinä. Se sattuu.


Onpas taas viisasta

Elämä on. Olen katsonut liikaa mainoksia. Liikaa telkkaria. TV on kaiken pahan alku ja juuri. Ja netti. Tekniikka ylipäätään. Sähköt pois ja hevoskärryillä maantielle. Tai sitten ei.

Huomenna on historian koe. Toivottavasti pääsen läpi, en haluaisi hirveästi uusia noita kokeita. Fysiikan joudun taatusti uusimaan, mutta siitä on angstattu jo ihan tarpeeksi. Teki mieli kiroilla ja raskaasti kokeen päätyttyä, mutta en sitten viitsinyt.

Torstaina on linnanjuhlat. Pitäisi sinnekin raahautua. Kukakohan valittiin mainion eliittikoulumme presidentiksi? No, eiköhän se viimeistään torstaina selviä.

Tekisi mieli katsoa Kaunotar ja Hirviö, mutta se on mystisesti kadonnut jonnekin.

Kertokaa tyhmälle maalaiselle, mikä on styge?


laiska, tyhmä ja saamaton

Pitäisi lukea latinankokeeseen, mutta koska olen laiska niin en lue. Ainakaan nyt. Ehkä kohta. Jos jaksan. Pakko jaksaa, haluaisin päästä siitä jopa läpi.

Vielä minuutti sitten oli paljon enemmän asiaa.

"Puellam et matrem videns in tabernam venire laetus Rufus statim surgit et salutat."

Juuri näin, lapset.




"älä ny säki ala jooko... mul on ihan tarpeeks paha olla ilman että sä syyllistät mua..."

Niinpä niin. Angstataan nyt sitten kunnolla kun on kerta alotettukin.

Ei vaan jaksaisi enää.



Älä lyö

"PIERRE: I mean, just because i like to, you know, put his penis in my mouth once in a while, it doesn't really mean that we're gay !
DAVID: It doesn't !"

Heh. Olipas taas hauskaa.

Eli ei. Painun nukkumaan ennenkuin sekoan totaallisesti.


Neiti Jää...

...ilmoitti taas olemassa olostaan. Miksi minua kiinnostaisi? Kuulostaapa kiltiltä. Minkä minä sille voin, etten jaksa enää olla lelusi, josta sinä et välitä pätkääkään ellet halua jotakin?

Kun tulin kotiin oli melkein yhtä pimeää kuin aamulla lähtiessäni. Lievästi sanottuna masentavaa.

Tajusinpa äsken, että on jopa kaksi ihmistä, jotka saavat minut tuntemaan tarpeeksi hyväksi heille. Tajusin myös sen, että rakastan heitä niin paljon etten kestäisi elää ilman heitä. Ei paineita.

Pitäisiköhän sitä mennä nukkumaan? Pitää herätä taas niin s******n aikaisin. Pääsen jo kolmelta huomenna. Läksytkin pitäisi ehkä tehdä. Olen huono lukiolainen, joka ei koskaan tee läksyjä. Varsinkaan kemia, fysiikan tai ruotsin läksyjä. Tänään oli muuten ruotsintunnilla puhumassa meille joku ruotsalainen äijä. Se vaan höpötti jotain siitä kuinka se tapasi Jari Sillanpään lentokoneessa. Ymmärsin muutamaa sanaa lukuunottamatta kaiken mitä se sanoi. Tunsin ensimmäistä kertaa itseni ruotsintunnilla fiksuksi. Milläköhän ansioilla mä tohon snobielitistikouluun olen päässyt? Ihmettelenpähän vaan.


Ooksä onnellinen?

Kaikkea minäkin kyselen. Anteeksi.

Tämä voisi olla masennusta. Mutta todennäköisesti tämä on vain teinin kasvukipuja ja angstia. Kaikki pieni tuntuu vaan niin suurelta. Tekisi vaan mieli mennä nukkumaan eikä herätä koskaan. Mutta minä en ole prinsessa ruusunen, minä en nuku 100 vuotta okapensaiden keskellä ja herää prinssin suudelmaan.

Haluan Joensuun yliopistoon lukemaan japania. Haluan Lahden ammattikorkeaan opiskelemaan valokuvausta. Tai ehkä California State University at Hayward'iin. Sitten joskus. Jos herään huomenna. Kyllä minä herään. Kuten seuraavana päivänä ja sitä seuraavana ja sitä seuraavana ja joka päivä kunnes tajuan, että en haluakkaan mennä nukkumaan, koska jään jostain paitsi.

Joko minä kuvittelin tai sitten Hymytyttö flirtaili mulle. Todennäköisesti kuvittelin. Miksi ihmeessä se mulle flirttailisi? Se on mitä todennäköisimmin hetero, ja vaikka ei olisikaan, niin miksi hän minusta kiinnostuisi?

Sillä tytöllä on kyllä ihanin hymy mitä olen ikinä nähnyt.

Edellinen