She's got something else in mind

Näytetään bloggaukset heinäkuulta 2007.

siellä tuulee

Fiktiosuoneni on ehtymässä. Ei voi sanoa runosuoni, kun en kirjoittele runoa tällä hetkellä.

William Beckett on kyllä kaunein mies mitä olen ikinä nähnyt. Eikä lauluäänessäkään ole valittamista.

Kynteen sattuu. Tai kai se sormeen sattuu, mutta kynnen alla.

Ajelin pyörällä taas tänään. Sellaisella missä on moottori. Kaaduin. Kerran. Meni oikea peili paskaksi. Hyvä minä. Huomenna uudestaan. On se vaan niin helvetin kivaa. Hih. Musta tulee dyke on bike.

Sain sitten Harry Potter and the Deathly Hallows'n luettua. Tiedän kaiken, vapiskaa erinomaisuuteni varjossa. No ei.

Nyt pitäisi ihan oikeasti kirjottaa. Tai ei pitäisi, mutta haluaisin, mutta en osaa olla häiritsemättä itseäni. Tämänkin sepustuksen olisin ihan hyvin voinut jättää väliin, voisin vaan sulkea koko internetin (joka on kaiken pahan alku ja juuri) ja keskittyä tiedostoon nimeltä furry puppets.doc. Mistä pirusta se tuon nimen on saanut, minä en muista.

Avainnipussani on kaksi avainta ja viisi avaimenperää.

Ja tuo voi olla elämäsi tärkein tieto.

Sunnuntaina menen Ankkarockiin katsomaan The Arkia. Ola Salo on jumala. On siellä kai jotain muitakin bändejä...

Jos kokeiltaisiin taas sitä kirjottamista.

*päänsärky*

Ja tiedän kyllä tasan mistä se johtuu. Mutta siitä ei enempää.

Ei ole ennen näin paljon vituttanut olla syntynyt loppuvuodesta. Nyt ottaa päähän harvinaisen paljon. Suurin osa kavereista on siis jo täyttänyt 18 ja tietysti koska se on niin uutta ja hienoa ja kaikki pitää kokea viidessä minuutissa niin niille "kiva ilta kavereiden kanssa" on yhtä kuin baarikierros ja silloin jää nuoremmat ruikuttamaan rannalle, kun "on ihan pakko päästä baariin". Mitäs minä sitten tekisin?

Mulla on varmaan menossa joku pesänrakennusvaihe. Koko ajan on lähes neuroottinen pakko siivota ja koskaan ei ole tarpeeksi siistiä ja nytkin kattelen lattiaa sillä silmällä että pitäisi taas imuroida. Epäjärjestys häiritsee aivan tajuttomasti, mikä ei ole mulle ollenkaan luonteenomaista. Normaalitilassa lattiallani olisi kamaa kolmessa kerroksessa ja hyvä kuin mahtuisi kääntymään. Ei enää.

Ja heitin juuri pussillisen karkkia roskiin. Tuntuu että jos syön YHTÄÄN MITÄÄN niin lihon heti kymmenen kiloa.

En tunne huonettani vieläkään omakseni. En tiedä mitä voisin enää sille tehdä, mutta silti tuntuu että pitäisi tehdä JOTAIN, kun ei se nyt näytä minulta. Mutta kun en tiedä miltä se "minä" näyttää.

Onko vedessä kaloreita?

hämmennys

Lukaisin tuolta keskustelu-puolelta tuon Homon parasystävä-jutun ja huomasin, että siellä ihmiset ovat harvinaisen naisvastaisia. Etenkin heteronaisista ei tunnuttu tykkäävän. Tutustutteko te uusiin ihmisiin sillä ajatuksella, että "se on nainen, ja se on hetero, se ei voi oikeasti välittää minusta, se on täällä vain koska olen homo", tai "se on nainen, se on lesbo, sitä ei voisi homouteni vähempää kiinnostaa"?

Pienet aivoni eivät voi ymmärtää tuota jaottelua ihmisen sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan. Onko tosiaan niin että heteronainen ei missään nimessä voi oikeasti olla homomiehen ystävä? Vai ymmärsinkö jotain väärin?

Äh, minä menen nukkumaan, hermosoluihin sattuu.

Those are all very beautiful words but actions speak louder

Miksiköhän mä oikein odotin Suomeen paluuta niin innokkaasti?

Koska ei tämä nyt niin helvetin hienoa ole. Halusin mökille ja sinne myös pääsin ja siinä se kiva juttu sitten olikin. Sen jälkeen onkin mennyt alamäkeen kaikki. Vanhemmat hengittävät niskaan, kun eivät luota että hoitaisin itse omat asiani. Olen myös tullut siihen tulokseen, että eräs ystäväni, jota pidin ystävänäni, ei sellainen oikeasti olekkaan vaikka hän on niin uskotellut jo pidemmän aikaan.

Tänään olisi ensimmäinen ajotunti. Moottoripyörää siis. Toivottavasti menee hyvin ja on kivaa, koska tämä ENTINEN vaihtari ei kestä enää yhtään vastoinkäymistä. Hajoaa pää. Ei kestä tällaista ilmastonmuutosta, varsinkaan kun ei anneta aikaa totuttautua siihen että olen takaisin Suomessa ja elämä on siis persiistä taas.

Sanoinko jo, että hajoaa pää?