rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Omaa lakiaan noudattava käsi tahtoo sortaa.

Vappuaatto. Muutaman tunnin päästä lähtö kohti helsinkiä ja Loveboat-risteilyä. En ole aikoihin risteillyt näin tiheään mutta taitaa käydä niin että tämän jälkeen pidän jonkin aikaa väliä ennen seuraavaa risteilyä. Neidille kun siinä ei ole sitä samaa viehätystä ko monelle muulle, liikaa siellä töitä tehneenä ja lapsesta asti äidin mukana kulkeneena on kokenut, nähnyt ja kuullut kaiken.

Väsy. Lamaantunut olo. En oikein saa nyt mistään kiinni, tiedän että voisi pakata hiljalleen kassia valmiiksi matkaa varten, laittaa sängyn kiinni ja katsoa että kissoilla on ruokaa ja juomaa. Sen sijaan vain istun ja olen. Yritän keskittyä siihen että pysyn pystyssä. Kerätä voimia reissua varten.

Voi olla jäätiin kiinni suunnitelmistamme. Jenni oli käynyt hääfoorumilla jossa on neiti myös kirjautuneena. On siellä ihmetellyt hääpukuaan, juhlapaikan puuttumista, äidin suhtautumista. Jenni kysyi miksi minä olen siellä kirjautuneena johon en osannut vastata mitään joten en sanonut mitään. Viksua. Toivon ettei hän ole niin viitseliäs että käy kotona katsomassa foorumilta mitä miun nikillä sinne on kirjoitettu. Tai no jos on niin sittenhän on ja saa tietää. En jaksa nyt välittää mistään. Edes siitä millainen meteli siitä nousee. Se meteli nousee luultavasti joka tapauksessa jossain vaiheessa koska Jenni enemmin tai myöhemmin saa suunnitelmat selville ja tajuaa että me olemme kirkkain silmin hänelle valehdelleet.


Meidän on harjoitettava katumusta autioissa metsissä.

Polttariristeily on risteilty. Kivaa oli vaikka ei neidille ole oikein mitään erityistä viehätystä tuossa risteilyssä, olen ollut monena kesänä itse töissä laivalla ja äitini on ollut siellä kohta kaksikymmentä vuotta joten kaikki on koettu, nähty ja eletty sillä saralla jo. Mutta nyt on sitten sekin hoidettu alta pois ja odotetaan sitten h-hetkeä joka on 13.5. Son merkityksellinen meille siinäkin mielessä että silloin voimme me Ällän kanssa tulla kaapista omien suunnitelmien kanssa.

Äiti toivoo aktiviista roolia suunnittelussa minkä hänelle kyllä mielelläni annan. Menen ainoastaan tämän kerran eläissäni naimisiin ja luonnollisesti toivoisin että äitini olisi mukana suunnittelussa. Jo senkin takia että hän on ravintola-alan ammattilainen ja rautainen organisaattori. Kutsuin hänet keskiviikoksi mukaan kun mennään katsomaan mahdollista juhlapaikkatilaa. Toivon että tulee.


Mistä suuni löytää enää sanoja joilla valittaaa.

Neidin blogi ylitti toissapäivänä puolen vuoden rajapyykin. Monet murheet, ilot, surut, naurut on kirjattu tänne. Monesti täältä olen saanut lohtua, helpotusta, apua, tukea kun on ollut sen tarve. Kiitos kaikille jotka olette täällä, teistä on tullut miulle kuin ystäviä.

Toivottavasti jaksatte seurata vierestä vielä tätä heilumista läpi elämän kohti häitä, opiskeluja, elämää.


Asun luolassa jossa on paljon lepakoita.

Isi onnitteli meitä eilen soittaessaan Hampurista. Tuli niin hyvä meili ettei osaa sanoin kuvailla kuinka hyvä. Turhaan siis jännitin että hän hermostuu tai alkaa saarnata siitä että on liian aikaista tms. Luulisin että ne ihmiset jotka miut tuntee hyvin, tietää etten lähde tähän kovinkaan kevytkenkäisesti vaan että olen menossa naimisiin koska tämä tuntuu oikealta ja miusta siltä että tämä kestää sinne hautaan asti. En missään vaiheessa aiempien suhteiden kanssa vakavissani puhunut kihloista tai häistä vaikka suhteet kestivätkin vuosia. Me ollaan Ällän kanssa tunnettu vajaa vuosi siinä vaiheessa kun sanomme tahdon.

Ärrä kävi eilen täällä, ihanaa kun hän sanoi puhelimassa olevansa meillä kylässä. Toi aivan ihanan kihljaislahjan, kehystetyn Stenvallin ankkajulisteen joihin neiti on ihan heikkona. Sitten kun ollaan rikkaita niin mie kyllä ostan sellaisen oikean, sellaisen oikean öljyvärimaalauksen siis. Siihen on siis vielä kovin pitkä aika. Eilen tosin puhuttiin että jos tähtäisi siihen että Ällä valmistuisi jouluksi 2007 niin miulla ei olisi mitään kiirettä valmistumisen suhteen jos toinen on jo töissä. Meidän pitää ottaa projektiksi saada hälle se harjoittelupaikka jotta opinnot edistyy.

Ja miun pitää jatkaa lukemista pääsykokeisiin joihin on kuusi viikkoa. Katsoin eilen vanhoja kysymyksiä ja olisin kyllä niistä kaikista saanut tarvittavat pisteet jotta olisi päässyt sisään. Ja minähän pääsen tämänkin vuoden kokeista sisään koska olen niin päättänyt ja haluan sitä enemmän kuin mitään. Tai no ei voi niin sanoa, kyllä mie haluan enemmän naimisiin ko opiskelemaan. :D

Odotan kuumeisesti postia häiden juhlapaikan suhteen.


Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten.

Miina-täti on sitä mieltä että toipumista tapahtuu. Vaikka askeleet on kovin pieniä niin silti on huomattavissa pieniä säikeitä parantumista. Voi olla että toipumin on sitä että askel eteen ja kaksi taakse mutta että kuitenkin toipumista tapahtuisi. Maailma ei ole niin synkkä eikä niin äkkiä loppumassa kuin vielä kaksi kuukautta sitten. Mikä on varmasti totta.

Häistä meinaa tulla stressiä. Tai oikeammin hääjuhlan paikasta. Se paikka mitä ajateltiin, on liian kallis meidän budjettiin ja toinen paikka oli varattu. Nyt on sitten menossa jo kolmas vaihtoehto, varsin varteenotettava sellainen kylläkin.

Päähän mahtuu juuri nyt kaksi asiaa: häät ja pääsykokeet. Järjestelyvimmaa. Muuttoa Ällän luo. Tavaroistani suurin osa on jo tuotu ja täällä alkaa olla hiljalleen sen näköistä että minäkin asun täällä.


Minun tahtoni juhlapuku.

Puhuin tänään kohtuullisen pitkään äidin kanssa, minusta ja Ällästä ja häistä. Kun viikolla kerroin äidille että menen naimisiin, oli samana päivänä hänen lähes 17 vuotta kestänyt suhteensa katkennut. Joten olosuhteet olisivat voineet olla paremmatkin kertomisen suhteen. Ja tänään äiti ei kuulostanut ihan niin negatiiviselta asian suhteen vaikka sanoikin suoraan että asian hyväksyminen vie häneltä aikaa.

Minkä toki ymmärrän, varsinkin tässä tilanteessa. Toivoisin kuitenkin että hän edes yrittäisi ja luulen kyllä hänen yrittävänkin. Koska mummi oli sanonut hänelle sen mitä neiti ei itse saa sanottua; että jos ei ala sopeutua niin menettää minut. Äiti on miulle mielettömän rakas, kaikesta huolimatta enkä haluaisi häntä menettää.

Äiti lupasi tehdä jotain ruokaa häihin. Oli kovasti kysellyt mummilta yksityiskohdista, minulle ei niinkään niiistä puhunut. Enkä minä tuputa ko en tiedä mitä hän haluaa tietää ja mitä kestää juuri nyt. Olisin toivonut että äiti pääsisi mukaan pukusovitukseen mutta äiti tulee vasta illalla silloin kotiin töistä joten ei pääse. Mietittiin tänään että voisimme mennä äidin kanssa johonkin syömään, niin että hän tapaisi Ällää puolueettomalla maaperällä eikä kummankaan kotona.


Siksi uni on kevyt kun nukahdan käsivarsi pään alla.

Väsyttää. Tai oikeastaan olo enemmänkin on aika uupunut ja lamaantunut, liikaa tekemistä ja siten väsynyt. Täytyy oikeasti miettiä jaksaako tänään tehdä muuta kuin käydä kaupassa. Ensi viikolla on taas ohjelmaa enemmän kuin tarpeeksi, mukaan lukien kaksi risteilyä.

Yritän opettaa Ällän kissoja siihen etteivät söisi miun viherkasveja. En varsinaisesti ole mikään viherpeukalo mutta nuo mitä minulla on niin ovat miulle tärkeitä ja niistä pidän huolta. Tykkään siitä että on vähän vihreyttä. Ällä eilen sanoikin että on melkein kuin normaalissa kodissa ko on viherkasveja ja pyykkikori makuuhuoneessa:)

Miun isi ja äitipuoli ny sitten tietää häistä eikä kumpikaan saanut mitään sätkyä. Leena tarjosi miulle lainaan hääpäiväksi hänen hiuslaitettaan ja hääpussukkaansa, otetaan ne mukaan sovitukseen ja katsotaan sitten otetaanko ne käyttöön vai ei. Mukavaa olisi jos kävisivät, siitäkin syystä että tiedän Leenalle olevan tärkeää että ne tulisi käyttöön uusiksi ja miun toimestani ja toiseksi siksi että vaikkei niissä ny kovin montaa kymmentä euroa säästä niin säästää kuitenkin. Sillä rahalla saadaan Ällälle sellainen tiara tai otsapanta mitä hän haluaa.


Tilkkutäkki on laakson kirjava matto.

Tänään on ollut taas toimintaorientoitunut päivä. Tai oikeastaan koko viikko on ollut varsin toimintaorientoitunutta ja sen kyllä huomaa. Varsinkin kun on lääkityksen vaihto menossa tässä samassa niin väsyttää kyllä kovinkin. Eikä se kai ole mikään ihme, tällä viikolla on joka päivä ollut ohjelmaa ja ihan reippaasti. Päivät kuluu ihan kamalan nopeaa vauhtia.

Irtisanouduin tukiperheenä toimisesta. Koska en yksinkertaisesti jaksa ja Ässä tarvitsee jonkun joka jaksaa. Muutan siis tänne Ällän luo ja pyrin sisään arkeologiseen kesäkuun pääsykokeissa. Tänään tuotiin autollinen minun tavaroitani, vaatteet ja viherkasvit ja kaikki ziljoona purnukkaani. Enää on oikeastaan kirjat ja ruokapöytä ja levyt siellä sirkkalankadulla. En osaa sanoa sitä kodiksi koska miun koti on täällä. Pidän asunnon toistaiseksi kuitenkin virallisesti itselläni, muutetaan minut sitten elokuussa häiden jälkeen varmaan vasta tänne virallisesti niin menee kaikki paperisota yhdellä kertaa.

Hääpuvusta tulee kaunis. Pinkkiä satiinia yläosaan ja valkoista tylliä alaosaan. Ja keijukaissiivet, ne tehdään laikan kanssa itse. Tänään käytiin ompelijamme, Helenan, kanssa ostamassa kankaat ja otettiin mitat. Minun puvun hinnnaksi tulee kaikkineen 400€ mikä ei ole paljon mittojen mukaan tehdystä hääpuvusta, vaikkei perinteinen sellainen olekaan. Ensimmäinen sovitus on 18.5, laitan sitten kuvia niin tekin näette. Haaveillaan hääjuhlan pitopaikaksi VPK:n talon peilisalia, se on uusrenesanssitalo ja kuvien perusteella ihan mieletön. Peilisalin vuokra olisi 780€ ja siihen kuuluu ravintohenkilö ja vahtimestari ja astiat. Ja sinne saisi viedä omat ruuat ja juomat mikä on meille tärkeää. Katsotaan nyt, pitää puhua isän kanssa josko auttaisi kustannuksissa tuon tilan suhteen.

Olin myös terapia-arviossa eräällä psykoanalyytikkosedällä. Ihan mukava setä, ainut mikä vähän pisti korvaan oli ajatukset seksuaalisesta suuntaumisesta ja siitä että olenko minä kääntynyt lesboksi vain siksi että minulla on ollut vastoinkäymisiä miesten kanssa. Psykoanalyysi kun kuulemma näkee kahdenlaisia homoja, niitä jotka omii piirteet jo lapsuudessa ja niitä jotka kääntyy koska pettyy toiseen sukupuoleen. Tosin ei se siltä vaikuttanut että hän kokisi että ongelmani johtuisivat siitä että olen suhteessa naiseen. Katsotaan nyt, menen hänelle vielä kaksi kertaa ja sitten päätetään voisiko terapiasuhde syventyä ja aloitanko hänellä sen pitkän psykoterapian.


Kauneus on olla aistillinen kuin ruusu.

Hih. Olin eilen hääpuvussa, käytiin Kauniissa Morsiammessa kokeilemassa pukuja ja saatiin vähän käsitystä tarkemmin siitä mitä me halutaan omiin häihin. Myyjäihminen joka meitä auttoi ei tosin tainnut älytä että menemme keskenämme naimisiin,muut liikkeessä kyllä sen tajusivat. Mutta saimme oikein hyvää palvelua mikä oli ihanaa. Ja pääsimme kokeilemaan muutamia pukuja joiden kaltaisia olemme suunnitelleet itsellemme. Neiti oli siellä kyyneleet silmissä koska näytti itsekin kauniilta ja Ällä vasta kaunis olikin siinä ihanassa keskiaikateemaisessa korsettipuvussa. Voih.

Saimme siinä ohimennen sovittua myöskin minkälaiset kutsukortit meille tulee, ne ja juhlapaikka kun on kärkipäässä to do-listalla. Kumpikin on hyvin samoilla linjoilla siitä mitä haluamme joten tämä on ihan äärettömän helppoa. Tämä on tarkoitettu olevaksi näin. :)


Ilman kauneutta ei ihminen elä sekunttiakaan.

Hääpäivä on 18.8., käytiin tänään maistraatissa. Ihanaa. käytiin myös pukuja katselemassa ja suunnitelmat etenee. Vieraslistalla on 124 nimeä. Huisia.

Sormessa kimaltelee valkokultainen sileä sormus. Rakkauteni merkki. Juuri sellainen kun halusinkin, sellainen kun olen aina halunnut kihlasormukseni olevan. Titaania tulee luultavammin olemaan vihkisormus. Sikäli kun ei maksa niin paljon että koko budjetti kaatuu. Siis tai...eihän meillä ole mitään budjettia. :D Varattomia kun ollaan, kaksi sairauslomalaista köyhää opiskelijaa.

Neidin lääkitys menee vaihtoon, alan syömään samaa kuin Ällä. Mahtaisivatkohan antaa meille perhealennusta. Tuskin sentään. Sairauslomaa jatketaan heinäkuun loppuun asti. Olen ollut aika tarkalleen puoli vuotta tänään sairauslomalla. Enkä jaksa vielä kaivata töihin. Tai edes opiskelemaan, siitä huolimatta että haluan kovin sinne humanistiseen sisään. En tiedä jaksanko aloittaa opinnot syksyllä jos sisään pääsen. Voipi hyvinkin olla että ensimmäinen lukuvuosi menee taas sairastellen. Kuten meni aikoinaan aloittaessani sosiaalityön opinnot. Ongelmalapsi on ongelmalapsi. Ei sille voi mitään. Olisivat tehneet kunnolla eikä kiireellä hätäisesti, neiti kun on vahinkolapsi. :D