Puhuin tänään kohtuullisen pitkään äidin kanssa, minusta ja Ällästä ja häistä. Kun viikolla kerroin äidille että menen naimisiin, oli samana päivänä hänen lähes 17 vuotta kestänyt suhteensa katkennut. Joten olosuhteet olisivat voineet olla paremmatkin kertomisen suhteen. Ja tänään äiti ei kuulostanut ihan niin negatiiviselta asian suhteen vaikka sanoikin suoraan että asian hyväksyminen vie häneltä aikaa.
Minkä toki ymmärrän, varsinkin tässä tilanteessa. Toivoisin kuitenkin että hän edes yrittäisi ja luulen kyllä hänen yrittävänkin. Koska mummi oli sanonut hänelle sen mitä neiti ei itse saa sanottua; että jos ei ala sopeutua niin menettää minut. Äiti on miulle mielettömän rakas, kaikesta huolimatta enkä haluaisi häntä menettää.
Äiti lupasi tehdä jotain ruokaa häihin. Oli kovasti kysellyt mummilta yksityiskohdista, minulle ei niinkään niiistä puhunut. Enkä minä tuputa ko en tiedä mitä hän haluaa tietää ja mitä kestää juuri nyt. Olisin toivonut että äiti pääsisi mukaan pukusovitukseen mutta äiti tulee vasta illalla silloin kotiin töistä joten ei pääse. Mietittiin tänään että voisimme mennä äidin kanssa johonkin syömään, niin että hän tapaisi Ällää puolueettomalla maaperällä eikä kummankaan kotona.
