Isi onnitteli meitä eilen soittaessaan Hampurista. Tuli niin hyvä meili ettei osaa sanoin kuvailla kuinka hyvä. Turhaan siis jännitin että hän hermostuu tai alkaa saarnata siitä että on liian aikaista tms. Luulisin että ne ihmiset jotka miut tuntee hyvin, tietää etten lähde tähän kovinkaan kevytkenkäisesti vaan että olen menossa naimisiin koska tämä tuntuu oikealta ja miusta siltä että tämä kestää sinne hautaan asti. En missään vaiheessa aiempien suhteiden kanssa vakavissani puhunut kihloista tai häistä vaikka suhteet kestivätkin vuosia. Me ollaan Ällän kanssa tunnettu vajaa vuosi siinä vaiheessa kun sanomme tahdon.
Ärrä kävi eilen täällä, ihanaa kun hän sanoi puhelimassa olevansa meillä kylässä. Toi aivan ihanan kihljaislahjan, kehystetyn Stenvallin ankkajulisteen joihin neiti on ihan heikkona. Sitten kun ollaan rikkaita niin mie kyllä ostan sellaisen oikean, sellaisen oikean öljyvärimaalauksen siis. Siihen on siis vielä kovin pitkä aika. Eilen tosin puhuttiin että jos tähtäisi siihen että Ällä valmistuisi jouluksi 2007 niin miulla ei olisi mitään kiirettä valmistumisen suhteen jos toinen on jo töissä. Meidän pitää ottaa projektiksi saada hälle se harjoittelupaikka jotta opinnot edistyy.
Ja miun pitää jatkaa lukemista pääsykokeisiin joihin on kuusi viikkoa. Katsoin eilen vanhoja kysymyksiä ja olisin kyllä niistä kaikista saanut tarvittavat pisteet jotta olisi päässyt sisään. Ja minähän pääsen tämänkin vuoden kokeista sisään koska olen niin päättänyt ja haluan sitä enemmän kuin mitään. Tai no ei voi niin sanoa, kyllä mie haluan enemmän naimisiin ko opiskelemaan. :D
Odotan kuumeisesti postia häiden juhlapaikan suhteen.
