rouva hätäinen keskellä elämän kaaosta

Olo on taas vähän niin ja näin. Tärisevän väsyneen kärttyisen uupuneen lamaantunut. Enkä saa itseäni tästä liikkeelle, olen istunut koneella siitä asti ko tulin kotiin eli monta tuntia jo.

Sormet on teipattu. Neiti onnistui kaatumaan kahdesti tänään, syytän uusia kenkiä jotka eivät olleet tarpeeksi piukasti nilkan ympäri. Mutta siinä hössäkässä sain oikean käden nimettömän runnottua niin että käytin sitä ensiavussa. Ei murtumaa mutta teippasivat sormet jotta saa nivelpussi toipua rauhassa. Sattuu niin penteleesti.

Miun läppäri on taas verkossa. Ihanaa olla omalla koneella ja netissä, tehdä omaa kierrosta ilman että tarvitsee miettiä että haluaako toinen jo takaisin koneelle. Olen kaivannut messellä roikkumista, siitäkin huolimatta etten oikein kykene seuraamaan kovin intensiivisiä keskusteluja siellä.

Hääsuunnitelmat etenee. Tänään treffattiin äidin kanssa,suunniteltiin ruokalistaa ja saatiin käytyä hyviä keskusteluja häistä. Ihanaa että äiti on kiinnostunut ja innostunut, se merkitsee minulle paljon.

Sormukset on tilattu. Titaania, 8mm paksut. Miulle kivellä ja Ällälle ilman. Tulee sellainen viininpunainen kivi, en muista enää mitä laatua son mutta kovaa tavaraa ja istutetaan omaan pesään sormukseen joten pitäisi hyvin kestää. Eikä hinta ollut niin kova kuin olin ajatellut, itse asiassa taisi tulla loppujen lopuksi halpa sormus ko ajattelee että se tehdään kuitenkin ihan vain minulle ja miun toiveiden mukaan.

Mummi soitti tänään ja kysyi että pitääkö meidän pitää niin juhlavat ja prameat häät. Jos me itse maksetaan 99% kustannuksista niin eiköhän me järjestetä juuri sellaiset ko halutaan. Me haluamme kummatkin oman hääpuvun, vuokrauksesta ei edes puhuttu ja koska kummallakin on paljon ystäviä niin vieraslista on pitkä. Siksi pitää olla myös iso tila. Emmekä me aio niitä kaikki ruokkia vaan saavat tuoda itse ruokansa. Tämä oli nyt vuorokauden sisään toinen joka marmattaa samasta asiasta ja meinasin ihan hermostua, todella todella harvoin oikeasti hermostun mummille mutta tänään oli enemmän kuin lähellä. Seuraava joka marmattaa, saa kyllä miut nenilleen ja pahasti. Minun häät ja miun näköiset. Ni.

Häähuumaa. Olen selaillut koko aamun hääfoorumia ja käynyt hassuja keskusteluja häistä. En tiedä osaanko enää puhua mistään muusta ko häistä, luultavasti en. Onko siinä sitten mitään pahaa jos on innoissaan?

Pistin meilin yliopistolle että mitä tulee tehdä jotta pääsee kokonaan eroon sosiaalityön opinnoista joita en aio tehdä loppuun. Koska turhaan minä siellä roikun ja ahdistun asiasta koska en aio niitä tehdä. Katsotaan mitä vastaavat.

Vointi on vähän niin ja näin. Ei kovin kehuttava oikeastaan.

On takana taas outo yö, en muistanut hakea nukkulääkkeitä apteekista ja yö meni hyörien pyörien. Näin tosi outoja unia.

Juhlapaikka on varattu ja kutsut tilattu. Asiat siis etenee. Äiti hössöttää ihan kamalasti vaikka yrittää esittää ettei ole kiinnostunut häistä tai ettei ne häntä mihinkään hetkauta. Suunnittelee täyttä häkää ruokalistaa. Pitää äidiltä pyytää "ostoslista" liittyen viinaksiin, isin kanssa puhuttiin että viinanhakureissu olisi ehkä jo tässä kuussa nimittäin. Äiti kun on boolivastaava. Minusta on varsin ihanaa ettei minun tarvitse juuri nyt stressata mistään häihin liittyvästä, kaikki mikä on akuutisti työn alla, on hoidettu. Seuraava projekti on kutsujen kirjoitus ja postitus. Olen lähes kaikilta omilta vierailtani jo saanut osoitteen.

On varsin outo olo. Huippaa ja jotenkin on vain kummallinen olo. Kaipa tämä tästä. Paras olisi koska illalla kilistetään meidän kihlajaisia ja on seta-disco.

En taaskaan saanut kunnolla nukuttua. Eilen puhuin Miina-tädin kanssa asiasta joka oli kysynyt lääkäiltä mitä tehdään ko neiti ei nuku ja lääkäri oli todennut että tämä on kuulemma varsin tyypillinen sivuvaikutus lääkityksen vaihdon ja Efexorin kanssa. Miksi hän ei voinut sanoa sitä miulle silloin ko olin siellä vastaanotolla ettei olisi tarvinnut pähkäillä itsekseen mitä nyt on vialla?

Olen ihan nuutunut. Loppu. Lamaantunut. Väsynyt. Haluan vain maton alle itkemään. Vaikka tosin tiedän ettei kyyneleet tule. Tai ehkä kyyneleet vielä voisi tullakin mutta itku ei ole sellaista itkua joka oikeasti palauttaisi ja helpottaisi oloa. Vieläkään. En ole oikeasti itkenyt varmaan puoleen vuoteen. Mikä on aika raskasta koska neidille itku on aina ollut suojautumismekanismi pahaa maailmaa vastaan, jotain mihin voi aina turvautua kun tuntuu että vointi on huono. Nyt ei ole sitä tarjolla. Odottelen että lääkitys auttaisi ja toivon että joskus, jonain päivänä jaksan taas asioita. On päiviä jolloin jaksan siihen uskoa ja sitten on taas näitä päiviä jolloin kaikki kaatuu niskaan ja haluan vain pois. Että tuntisin jotain, ettei olisi vain ihan hiljaista ja pimeää. Että olisi edes mustaa, sekin olisi paljon tässä tilassa.

Mutta onhan miulla tulevaisuus. Minä muutan, haen opiskelemaan, menen naimisiin. Miksi en siis näe mitään ko katson tulevaisuuteen? Miksi minä en tervehdy? Miina-täti sanoi aiemmin tällä viikolla että hän näkee tervehtymistä, minä en itse näe. En tällaisena pahana päivänä jolloin en kestä mitään, jolloin vain taistelen murhaamisajatuksiani vastaan ja yritän selvitä hengissä huomiseen.

Nyt varmistui johlapaikka, meidän häitä tanssitaan ja juhlitaan turun VPK:n talon juhlasalissa. Neidin stressitaso laski puoleen ja olo on huomattavasti rauhallisempi kuin vielä aamulla koska nyt on yksi huoli vähemmän. Nyt voi alkaa tehdä kutsuja ja alkaa suunnitella pidemmälle koska tiedetään missä juhlitaan. Ihanaa.

Ja Ällä tekee miulle Simaa <3

Asunto on ny irtisanottu eikä miun kuulemma tarvitse välittää mistään irtisanomisajoista, Tommi siirtää papereiden mukaan huushollin sosiaalitoiminnalle 1.6. mutta ei ole maailmanloppu jos en saa sitä siihen mennessä tyhjäksi. Minua kuitenkin häiritsee koska asia on keskeneräinen, nyt on niin kovin paljon näitä keskeneräisiä asioita ja ne stressaa. Stressaan ihan kamalasti häistä ja olen ihan rasittava varmaan aika ajoin.

Haluan että meillä on sama sukunimi ja sitten jäin viikonloppuna miettimään että josko minä sitten ottaisinkin Ällän sukunimen. Minunhan piti alunperin vaihtaa äidin tyttönimeen mutta vaihdan nyt sitten syksyllä häiden jälkeen Ällän sukunimeen. Niin, näin tosi oleellisista asioista hääsuunnittelu etenee. Eilen kuitenkin saatiin myös soitettua sille kultasepälle jolta tilataan sormukset ja nähdään hänet maanantaina. Edelleen odotan mallikutsuja ja jos eivät tule tänään niin sitten sinne soitetaan ja kysytään mikä maksaa. Ko ne pitäisi saada postiinkin kuun vaihteessa ja kun väkerretään 130 kutsuun sisusteksti ja kuoreen osoitetiedot, niin kyllä siinä sitä aikaa hetkinen menee.

Tänään mennään katsomaan yhtä mahdollista juhlatilaa ja pitäisi soitella muutamaan paikkaan vielä tässä ennen lähtöä hinnoista. Äidin kanssa puhuin eilen oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla häistä, hänestä ko tehtiin boolivastaava ja suolaisen pöydän suunnittelija:)

Neidin blogin nimi muuntui ja nyt siis Neiti Hätäinen Menee Naimisiin. Koska hääjuttua minä tänne ny näytän bloggaavan niin siksi muutos. Ja ko kyllähän häiden jälkeen sitten tietty tästä tulee Rouva Hätäinen;)

Puhuin isän kanssa alustavasti siitä juhlapaikan maksamisesta ja sanoivat ihan suoraan että koko summan maksaminen on heille liikaa joten pitää miettiä miten se toinen puoli rahoitettaisiin jos saisimme heidät maksamaan varausmaksun. Muista kuluista luulisin meidän selviävän itse kuitenkin. Kutsut tilataan blankokortteina ja tehdään sisukset itse, paikkakortit tehdään itse, ruuat tulee nyyttäriperiaatteella. Juomat me tuodaan isin mukana virosta ja kakku tilataan luultavammin Naantalin aurinkoisesta, saatiin sieltä hyvä tarjous jossa olisi se tarjoilupömpelikin.

Pitää soitella tänään muutamaan juhlapaikkaan, sormusten tekijälle ja...joku vielä oli mielessä. Jos tilatut mallikortit ei tule tämän päivän postissa niin sitten soitan kyllä sinnekin tänään tai huomenna. Koska ne pitää sitten saada kuun lopussa lähtemään postiin ja koska miulla on pääsykokeet 7.6 niin haluan ainakin viimeiset puolitoista viikkoa pyhittää tasan ja vain lukemiselle etten täysin sekoa. Nyt siis toimintaa.

Nyt on kuule neiti risteillyt ihan homona. Loveboat-risteilyllä oli tosi kivaa ja mielettömän hyvä tunnelma, paljon hauskempaa kuin tavallisella risteilyllä. Olo oli vaan vähän väsy vielä Jennin polttariristeilystä ja lauantain shoppailukierroksesta Myllyssä ettei oikein jaksanut kuten olisi halunnut. Mutta olin sosiaalinen, en evakoitunut hyttiin ja hauskaa oli. Tästä otetaan jokavuotinen traditoa. Jee:D

Ihanaa olla kotona niin ettei täällä ole ketään muuta. Oli mukavaa että Jenni oli täällä mutta se tarkoittaaa myös sitä ettei hänen kuullensa voi puhua niin avoimesti kuin muuten koska hän ei tiedä häistä. Nyt voi höpsöttää kuten tahtoo ja mitä tahtoo. Ja muutenkin, on sitä aina vähän erilailla kun kotona on vieraita, vaikka vieraat olisi niinkin läheisiä kuin Jenni on.

Koo ei meinaa millään ymmärtää ettei Ällä ole minusta mustasukkainen. Että hän voi ihan hyvin puhua siitä mitä me koettiin yhdessä syksyllä ilman että Ällä saa jotain ihmeellistä mustasukkaisuusdraamaa. Tai että voi lähettää miulle meiliin kivoja linkkejä jos löytyy jotain. Olen tästä nyt hänen kanssaan keskustellut noin kymmenen kertaa ja ei mene perille. Seuraavaksi saa Ällä itse sanoa miten asia oikein on.

Lauantaina kilistetään meidän kihlajaisia. <3