[Toinen sivuhyppy nykyhetkeen elämäkertablogissani]
Tässä kuvassa olen minä yhdessä kumppanini kanssa keväällä 2006, kun olimme uskomattomien sattumien ansiosta löytäneet toisemme. Molemmat ovat kokeneet itsensä hylätyiksi, sivuutetuiksi ja kiusatuiksi rakkikoiriksi, joita hyvinvoivat tekopyhät fariseukset potkivat.
Meillä on nyt kahden hengen vertaistukiryhmä. Molemmat käyttävät itsestään huumorimielessä eläinvertausta. Kumppanini on kutsuu itseään Kannelmäen Koiraksi, koska hän on työn ja opiskelun vuoksi joutunut muuttamaan paikasta toiseen ja viimeksi asunut Kannelmäessä ennen muuttoa minun luokseni.
Minä käytän itsestäni leikkimielistä nimitystä Pikku Pupu, Beatrix Potterin kirjan mukaan, jossa hän kuvaa koskettavasti pientä, söpöä jänistä, jota kaikki jahtaavat ja ampuvat.
Kutsumme omaa kotiamme leikillisesti "koirakorjaamoksi".
Kuva: Kirjoittajan oma arkisto.
