Eilen oli työpaikkani lähellä sijaitsevassa Amican ravintolassa joululounas tarjolla. Meiltä töistä on lähdössä pois nyt vuodenvaihteessa pari ulkomaalaista opiskelijaa, joten työtoverini ehdotti, että mentäisiin yhdessä lounaalle nyt kun kaikki ovat vielä paikalla. No sitten mentiin.
Ja istuttiin hiljaa lautasiin tuijotellen... Mä yritin puoliväkisin pitää keskustelua yllä, samoin lounasta ehdottanut Terhi yritti hiukan. Mutta kun joukkoon kuuluu pari hiljaista syntymässä säikähtänyttä ja pari joita ei pikkujutustelu voisi vähempää kiinnostaa, niin tahmeaa on. Tunsin välillä oloni idiootiksi kun yritin keskustelun ylläpitämiseksi kysellä ulkkareilta mitä pitävät ruoasta jne. Tunsin saavani jopa muutaman vihaisen katseen kulmien alta, mitä tuo nyt tuossa hölöttää! No, olin lopulta ylpeä siitä että olin ollut jotenkin tilanteen herra enkä antautunut lautasen tuijottelijaksi.
Kommentoi kirjoitusta
Kirjaudu sisään voidaksesi kommentoida kirjoitusta.
Ei vielä tunnusta? Liity nyt!