Kirjallisia ongelmia etc.

Puolitoista tuntia Akateemisessa kirjakaupassa etsimässä lahjoja. Onneksi ei ollut ihan kamala tungos vielä. Lahjat tuttavaperheen neljälle 3-10 vuotiaalle tuottavat aina eniten päänvaivaa; en ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä pienten lasten kanssa joten minulla on suuria vaikeuksia arvioida mitä voi ostaa minkäkin ikäiselle. Myyjiltä saa toki apua, huomasin. Yhdelle ostin Heinähattu ja Vilttitossu -kirjan, toiselle lasten kasviskeittokirjan. Vanhimmalle lapsukaiselle, joka on kummipoikani (olen epävirallinen kummi sillä en kuulu kirkkoon) en vielä keksinyt mitään. Huominen on vielä aikaa, sitten torstaina lennänkin jo Pohjoiseen, missä on onneksi hiukan jouluisempi keli kuin täällä. Äidille sain hänen toivomansa sanakirjan, kumppanilleni keksin erään populaaritiedekirjan. Veljen vaimo tarvitsee kaulimen (toivottavasti alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa!), sen haen huomenna. Isälle on ostettu Donnerin Siperia-kirja.
Ai niin, toissa jouluna luulin löytäneni Stokkalta jotain ainutlaatuista yo. lapsille, nimittäin hattarakoneen. Olin varma että siellä Pohjoisessa ei ole vielä kuultukaan sellaisesta. Mutta kävi ilmi että kummipoika oli jo saanut sellaisen hiukan aikaisemmin syntymäpäivälahjaksi, se oli ostettu Citymarketista! Niin heillä sitten oli kaksi hattarkonetta. Pääsipä kummisetäkin maistamaan itse tehtyä hattaraa...
Tuossa kirjakaupassa vaeltamisessa on tietysti myös se huono puoli että vastaan tulee kymmenittäin kirjoja joita itse haluaisi lahjaksi. Olen kyllä yrittänyt tehdä tiettäväksi kumppanille tässä vuoden mittaan mitkä teokset minua eniten miellyttäisivät, jos saisin joltakulta lahjaksi...
Tämä on toinen joulu peräkkäin kun olemme kolmestaan isän ja äidin kanssa. Kumppani ja koira seuraavat perässä vasta pyhien jälkeen, veli on töissä, ja veljen vaimo oman perheensä parissa Belgiassa.
Sukulaisvieraita kyllä varmasti taas käy, ja se on parasta koko joulunvietossa. Näen rakkaita setiä, tätejä ja serkkuja niin harvoin kun he useimmat asuvat kaukana.
Ja isoäitiä joka vielä 82-vuotiaana asuu yksin omassa talossaan.
Joulun tunnelman kohokohtia on aina myös kynttilöiden sytytys hautausmaalla aattona. Siellä tapaa tuttuja kylän ihmisiä ja tunnelma on rauhallinen ja kaunis (vaikka siis en kirkkoon kuulukaan). Aina uudestaan kyselen äidiltäni hautojen ohi kävellessämme kukas tähän olikaan haudattu, tai kenenkäs sukua tämä ihminen olikaan, ja aina äiti muistaa tarkoin kuka, missä on asunut ja milloin kuollut. Ja usein pienieä tarinoita, jotka liittyvät noihin ehkä jo kauan sitten kuolleisiin ihmisiin.
Päivän puutarhakuvassa on jouluruusun kukintaa torpalla viime keväänä. Viimeaikaisten leutojen säiden johdosta on sillä hilkulla että se nyt kukkisi nimensä mukaisesti jouluna, nuput puskevat jo maasta. Saa nähdä.