A physicist goes to an ice cream parlour every week and orders an ice cream for himself and offers an ice cream for the empty stool sitting next to him. This goes on for a while until the owner asks him what he is doing.
The man said “well I’m a physicist and Quantum Mechanics teaches us that it is possible for the matter above this stool to spontaneously turn into a beautiful woman who might accept my offer and fall in love with me”
The owner says” well there are a lot of single beautiful woman come in here every day, so why don’t you buy an ice cream for one of them and they might fall in love with you”.
And the physicist says “yeah, but what are the odds of that happening”!
Aina silloin tälloin kaverit yms. ärsyttävät elämällä parisuhteessa, hankkimalla lapsia, rivitalonpätkiä, koiran ja kaikkea muuta heteronormatiivista unelmaa. Samalla kun minä, no, en tee niin. Enkä toisaalta harrasta villiä sinkkuelämääkään, anonyymia seksiä pusikoissa tms.
Enkä minä oikeasti ole ihan varma että haluanko minä sitä heteronormijuttua pitemmän päälle, ja siinäkin on omat ongelmansa, mutta silti, sallin itselleni annoksen epärationaalista ärsyyntymistä.
Tuossa toisaalla oli pohdintaa että mitä sitä sanoisi jos se unelmien prinssi lopultakin karauttaisi valkealla ratsulla paikalle ja soittaisi ovikelloa. Todennäkoisin vastaus taitaisi kuitenkin olla "saatanan paskiainen, missä luuhasit kaikki nämä vuodet" *slap* ja ovi kiinni.
Kovasti kuulee tuota "ole oma itsesi" toitotusta yms. mutta kun se oma itse on katkeroitunut introvertti joka ei ole erikoisen hyvännäkoinen, mitenkään varakas tai edes osaa laulaa hyvin tosi-tv-ohjelmassa niin kyseinen strategia havaitusti toimii aika heikosti. Ehkä pitäisi harkita ryhtymistä joksikin muuksi (ideoita uudesta henkilollisyydestä vastaanotetaan).
3 kommenttia
Rokkihomo
21.4.2009 14:38
En valinnut polkua, polku valitsi minut...
Mutta se että kaksi ei-heteroa elää ja asuu yhdessä... Eihän parisuhde sinänsä välttämättä ole heteronormatiivisuutta. Jos siinä ei ole heteroitakaan.
(Enkä tietenkään ollenkaan ymmärrä miksei sinkkuelämä ole anonyymia jatkuvaa ryhmäseksiä linja-auton takapenkillä...
Nimim. oli aikaa ihmetellä enemmän tai vähemmän sinkkuna toistakymmentä vuotta.)
Splenetic
21.4.2009 15:05
Epäpyhä 'Aamen!' tälle bloggaukselle!
Kauneuspilkku
24.4.2009 21:36
tunnistan nuo tunteet oikein hyvin edelleen, vaikka olenkin jo Xtä vuotta aika lailla varmaan heteronormatiivisten arvojen mukaisessa parisuhteessa. En osaa muuta sanoa kuin että sinä olet sinä ja blogistasi päätellen oikein mielenkiintoinen tapaus. muistan aikoinani viljelleeni mottoa "parempi yksin", vaikka toki sitä prinssiä odotelin. No, kun kohtasin Nassun niin yhtä Marlene Dietrichin esittämää laulua lainaten "und dann weiss man nicht, was man sagen soll, und man findet alles so banal. Und man nahm doch früher nie den Mund so voll und nun stottert man mit einem mal, alles dass man voher ihm in ersten Augenblick zu sagen..."ja juuri näin kävi minulle. höpisin monta tuntia kaikkea mahdollista kuin estääkseni häntä poistumasta ja eihän se vieläkään ole lähtenyt, vaikka mun jutut on jo ajat sitten vähentyneet.. tällä itseriittoisella höpötyksellä nyt olivaan kait se tarkoitus, että elämässä kaikki on mahdollista ja senhän takia tämä onkin nin ihanaa.