aamu

tänää pitäs mennä allekirjottaan työsopimus, jatkaan kaverin hääpukua tai siis sen suunnittelua vasta so far ja illal kavereitten kans hengausta. nyt ku on työ ja asiat sillee et jees, pitäs alkaa miettii muutami elämään liittyvii suurii kysymyksii, asoi mitkä painaa mieltä ja vituttaa just nyt tosi paljon. mut toisaalta.. onk se sit luovuttamist? ku ei se o tässä mitä haluaa ja odottaa. onk se sit mielekästä täs vaihees jo tyytyy ja ottaa suunnitelma b käyttöö? ei. emmä halua. miks pitäs tyytyy? ja joo, täytyy laittaa hakemuksii menemää. vaikkei ees huvittais. tai siis huvittais, hakemas töitä paikoist mist ei ees lopulta ihan hirveesti nappaa vaik saiski töitä. en o koskaa kumartanu oikee ketää, en oikeesti. okei joo, madonna. mut muutama vanha työkaveri ja muutama nykynen (kai täytyy sanoo) kaveri niin kovasti aina kiinnostunei siit kuka on kuka ja kuka tuntee kenet ja for real, ketä oikeesti kiinnostaa. ku mä en ees oikeesti tiiä kuka on kuka ja kuka tekee mitä/tuntee kenet. vanha tarina erottajalt, kaveri tuli mn kans sinne ja totes et tajuaa miks käyn siel aina ku kaikki ketkä "on jotain" istuu siel. ja mä kun näin vaan sen erottajan vakiopossen.

jotenki haaveet muuttunu. ne mitä oli viime kesän olis varmaan pitäny mut onnellisena, totta kai, mut emmä niitten kans olis voinu elämääni rakentaa. se olis ollu vaan quick fix, mä haluun jotain pysyvää tai ees pysyvämpää. ja oon kyllästyny moneen asiaan mun elämässäni just nyt. ja monet asiat oon alkanu hyväksyy ja sulattaa.

mukava aamu.
********
ja viel paremmaks muuttu aamu ku luin meilit ja mentor liekeis mun työst. ist gut. ik ben gelukkig.
********
ja ihan vaan just in case, ettei tulis mitään väärinkäsityksii; mun viime kesän haaveet liitty kämppään ja koiraan, that's it.