tulisi nyt kunnon runo.
sellainen kaikenkattava mutta tiivis.
yhdessä kappaleessa se mitä tunsin, siitä miten olla.
siitä kuinka metro on hidastunut vaikka jatkaa.
miten olen pysähtynyt jollekin asemalle ja taustalla soi hissimusiikki ja musiikissa on mukana jotain uutta, klassisempaa. pehmyttä.
tai syntyisi kuva. se jossa varjo olisi oikeassa kohdassa sopivasti taka-alalla etummaista korostaen ja hahmo olisi elävä ja sitä katsoessa kylimät väreet.
pysyvä. kuivuu heti. vedenkestävä.
muutama sana.
olen onnellinen.
kaikki muuttaa muotoaan
olen niin tyhjä että epäilen koskaan mitään sisältäneeni. rupurusketuskin meni ja sandaalit lysyssä kasan alla. jos kerran vielä menisi hiekalle paljain jaloin kävelemään ja sukeltaisi vaikka kohmettuisi.
hanhet älkää lähtekö!
vesi oli aamu-uinnilla vieläkin yhtä lämmintä. ei ahvenia näköpiirissä, yksi turpea hanhi meinasi laskeutua pääni kohdalle. teki kuitenkin väistöliikkeen.
avomeressä uidessa parasta on se kun ei tiedä mitä on pohjassa eikä näe pinnan alle. voi olla mitä vaan tai ei vaan mitään. hauki valmiina haukkaamaan. joku ennennnäkemätön olio uida jalkojen alta eikä siitä koskaan saa tietää. ja sekun kelluu pinnalla korvat vedenrajan alla ja kuulee kohinaa ja liplatusta ja outoja pulahduksia ja suhinaa ja yllä on vaan taivas ja yllättäen ilmestyy hanhi joka haluaa tulla mukaan. tai se mitään kai halua muuta kun kellua ja syödä ja munia jos on naaras.
mutta siinä sitä ollaan, kaikki samassa liemessä.
Tulee vappu ja toiveikkaat nousut.
Tulee yötön yö ja elokuun illat.
retket Porvooseen ja ne jäätelöt.
teltassa kun on liian kylmä vielä mutta musiikki on hyvää.
yrität kuvata sitä ja kulma ei kuitenkaan ole oikea. sitä ei voi saada.
ja sen jälkeen mitä?
tylsää.
villein tapahtuma taisi olla tällä viikolla kirjastossa käynti ja se kun sieltä ei sitten löytynyt mitään superkiinnostavaa joten piti tyytyä semmoiseen mikä kuulosti hyvältä mutta kulkee pitkäveteisesti. useimmiten lopetan kirjan jos se on heti alkuun surkea sillä verukkeella ettei huonoja kirjoja kannata lukea. tarina joko viettelee tai ei.
tylsinä ja vähän vaikeina aikoina elämässä on silti hyvä olla tavoitteita ja niinhän minä punnersin salilla viisi kiloa enemmän kuin viime viikolla.
Olen paketoinut lahjat. vähän enemmän tuntuu joululta. ehkä jouluaamu tuo loput mukanaan.
ja mantelin.
taalla on kosteaa ja haisee pahalle. tungosta. jostain syysta se on ihanaa. kun siihen tottuu se loppuu.
kaupassa musiikki on niin kovalla ettei ehdi ajatella muuta kuin iloisia ajatuksia. saa ihmiset ostamaan. nerokasta tavallaan.
olen kavellyt koko kaupungin puhki. luulen olevani melko syvasti rakastunut tahan kaikkeen. likaan, pinnalliseen puheeseen. liian suuriin kahvikuppeihin. savuun joka nousee katujen alta. alkuillan hamyyn joka laskeutuu. mainosvaloihin. vierauteen.
me tapaamme talla tavoin ja valimatkaa ei ole. vain meri ja me molemmilla rannoilla.
on semmoinen runollinen olo mutta runo ei tule. minne se jäi.
ehkä jälkijunaan. kiertoteille.
Tunteissa on se hyvä puoli että ne on kaikkien yhteisiä eikä kenenkään omia. joskus sitä vaan ihmettelee. kun ihmiset on niin erilaisia. niin sitten kuitenkaan ei ole yhtään.
kolmevuotiaan logiikkaa.
ja sitäpaitsi. ottaa aivoon. tänään sen tajusin. vai oliko eilen. että ajatus opiskelun loppumisesta ja hamasta työelämästä vituttaa suorastaan. ei vaan huvittais. voisko osan viikosta opiskella? pehmeä lasku vastavalmistuneille? edes joku vuokranurkka joltain luennolta? mielummin sitä menis sinne salin nurkkaan nyhväämään ja piirteleen kahvimukiin kiekuroita kun olis olevinaan sosiaalinen ja töissä. tosi monta tuntia päivässä.
mutta päivä oli hieno vaikka kurkussa vinkuu vieläkin. hyvät jamit ja bondausta.