Tunteissa on se hyvä puoli että ne on kaikkien yhteisiä eikä kenenkään omia. joskus sitä vaan ihmettelee. kun ihmiset on niin erilaisia. niin sitten kuitenkaan ei ole yhtään.

kolmevuotiaan logiikkaa.

ja sitäpaitsi. ottaa aivoon. tänään sen tajusin. vai oliko eilen. että ajatus opiskelun loppumisesta ja hamasta työelämästä vituttaa suorastaan. ei vaan huvittais. voisko osan viikosta opiskella? pehmeä lasku vastavalmistuneille? edes joku vuokranurkka joltain luennolta? mielummin sitä menis sinne salin nurkkaan nyhväämään ja piirteleen kahvimukiin kiekuroita kun olis olevinaan sosiaalinen ja töissä. tosi monta tuntia päivässä.

mutta päivä oli hieno vaikka kurkussa vinkuu vieläkin. hyvät jamit ja bondausta.