avaruuspäiväkirja

on lämmin. on kesä ja aamut aina liian varhain. herään ja herään enkä pääse valveille. en tästä. tämä on uusi huone, sijainti hyvä, oma. tilaa kahdelle, useammalle, nurkat vielä auki. olen nukahtanut, laittanut silmät kiinni ja lähtenyt lentämään.


Mitä ajalle tapahtuu?

muistan ihmisistä vain tietyt ilmeet. äänenpainon. asennon. muistan myös sen mitä tehtiin, muutamia sanoja. lyhyitä kuvia, enimmäkseen kaunista. valo tulee takaa, on lämmin ja kallion viileys. muisti on kamera.

jotta muistaisi enemmän, saisi kiinni enemmän aikaa, soisi olevan parempi kamera. semmoinen joka tallentaisi myös sen kuvan jossa en katsonut kohti enkä muuttanut asentoa. en poseerannut enkä hymyillyt. olin väsynyt, itkuinen. jokin odotti jossain kaukana.

se aika ja miten se oli äkkiä mennyt.


päivän (paras) tapahtuma:

kokoomuksen vaalitönöstä pääsi karkuun iso terttu sinivalkoisia ilmapalloja. siellä ne sitten lentää menivät, välillä viistäen maata ja lopulta nousten kattojen rajalle karkuun, vapaina kaikista aatteista.


siihen liittyy kipua ja jotain muuta, kun antaa itsensä loistaa. että tulee avatuksi keskeltä jotta valo pääsee sisään ja sitten ulos.

nämä hajanaiset lauseet. ja niitä poimii mistä sattuu. asettelee.

terve ja tuore. täysin ymmällä.


kello on viisi sunnuntaina. maha on täynnä. pyykinpesukone hurisee. yksinäisyys on renki, ei isäntä.

tällaisina hetkinä voisi ihan hyvin keksiä jotain ihmiskunnalle hyödyllistä. kuten sukset. tai lastenrattaat.

kuinka joku kylläinen, tyytyväinen henkilö on pällistellyt eteensä ja saanut idean. ja lähtenyt suksimaan koska se on ollut vaan liikaa se kaikki.


kaksi n. kymmenvuotiasta tyttöä keskusteli metrossa:

-mä aion hankkia isona kyllä modernin ja värikkään kodin.

-joo. mut se riippuu mikä sillon on modernia.

(hiljaisuus) -nii. mut mikä sit sillon on modernia ni semmoisen.

(ja minä ihan että sydän sulaa)


jääkaapin ovessa, asunnon näkyvin paikka
asetetaan sanoja
joista ei kumpikaan, kukaan ymmärrä
koko yhteyttä

ne ovat siinä paikallaan pari kuukautta ja sitten sinä lisäät perään huutomerkin

minä kysymysmerkin

ja yhteys avautuu taas
helpoimpia on ne sanat joita ei lueta?


uuttavuotta juhlittiin huolella, kuten kuuluu. uuden vuoden paras kankkunen jäi kytemään ja nyt uskon taas jääväni eloon. ei uutta syntymää ilman hikeä ja tuskaa.

vieraat viihtyivät aamuviiteen. en uskonut enää kykeneväni maratonillan/aamunviettoihin mutta aika kääntyi aamuun ihan varastamalla.

tästä tulee hyvä vuosi.


eilen työn valmistuttua syntyi semmoinen unenomainen tunne. tämä ei ole minusta lähtöisin. kuka sen teki? liian hyvä ollakseen oma.

ja edelleen. kun katson kuvaa ajattelen vain. hiton hieno mutta mistä se tuli?


odotan jatkuvasti jotain enkä tiedä mitä.

että olisi jo kello neljä. olisi joulu. olisi viikonloppu. joku telkkariohjelma. uusivuosi. aamu. ilta. parempi mieli. humalassa. saunassa. bileissä. ulkona. reippaampi. pirteämpi. paremmassa kunnossa. paremmassa seurassa. turvassa. täydempi.

ja ajattelen harvemmin että näitä tarpeita minulle kaupataan ja minä ostan ne, hyvin halpaan hintaan siihen todelliseen verrattuna.