She's got something else in mind

Kirjallinen luovuuteni on käynyt viimeiset kaksi viikkoa ylikierroksilla ja silti tuntuu etten ole saanut mitään aikaan. Tiedän, että olen, mutta silti tuntuu etten ole. Sekavaa.

Minulla on kriisi tulevaisuuteni kanssa. Tiedän ettei tarvitse tietää nyt ja heti, mutta silti kuulen sen nalkuttavan äänen pääni sisällä joka sanoo koko elämäni menevän pilalle, jos en nyt tällä sekunnilla tiedä mitä teen lukion jälkeen.

Tyttöni, joka ei oikeasti "sillä tavalla" edes ole minun, lähti Belgiaan pariksi viikoksi. Kertoi sähköpostissa sen olevan taivas. Itse en muista mitään, kävin siellä ollessani 8-vuotias. Olen ikuisesti katkera vanhemmille siitä, että he raahasivat minua ja veljeäni ympäri Eurooppaa siinä iässä, koska en tosiaankaan muista ainakaan ensimmäisestä reissusta mitään. Paitsi sen että leikin valkoisella ponilla Turun satamassa, kun odotimme laivaanpääsyä.

Niin, ja muistan syöttäneeni puluille hotdog-sämpylää Pariisissa.

Tämä on taas niitä päiviä.

Jolloin kaikki kotona pännii raskaasti ja haluaisi olla missä tahansa muualla, mutta ei viitsi lähteä mihinkään koska kävely on kivuliasta ja vaivalloista. Syytä siihen miksi vasen jalkani kiukuttelee en tiedä. Ja tämän seurauksena ottaa päähän vielä enemmän.

Aistin teiniangstin iskevän eikä edes hävetä. Tuikkaan kohta riippumaton tuleen. Tai en, koska mä sitä eniten käytän.

Törmäsin kysymykseen. "Mitä tulette kaipaamaan Suomesta?"
Spontaani vastaus: "En mitään. Muutamaa tarkoin valittua ihmistä, ehkä, heikkoina hetkinä."

Eikä omatunto kolkuta. Teiniangsti on täällä. Paetkaa kun vielä voitte.

Miksi vaaleanpunainen glitteri on niin ihanaa?

Miksi (lähes) joka ikiseen kesätyöpaikkaan tässä maassa pitää olla vähintään kahdeksantoista?

Miksi viisi viikkoa tuntuu niin tuhottoman pitkältä ajalta?

Miksi keväisin iskee aina tajuton moottoripyörähimo vaikka ei ole vielä korttiakaan?

.....

Tiedän kaiken suomalaisen jazzin historiasta 60-luvulta nykypäivään. Mahtavaa.

Huhtikuun yhdestoista. Kevät. On satanut lunta koko päivän.

Tuntuu etten muista enää mitään. Unohdan kohta oman nimeni.

Onko (heterosuhteessa elävään) parhaaseen kaveriin ihastuminen pääsyvaatimus seksuaaliseen valtavirrasta poikkeavuuteen? (kuulostaapas harvinaisen tyhmältä. oh well.)

Vai olenko mä vaan oikeasti niin toivoton tapaus?

Ja miksi se on niin ratkiriemukasta?

Ei se ole.

Tämäkin päivä meni taas koulussa ja nukkuessa. On se opiskelu vaan niin rankkaa, että nukahdin sohvalle kesken The Nightmare Before Christmasin.

Yritän käydä ihmisen kanssa sivistävää keskustelua viisaasta ajattelusta. Tulimme siihen tulokseen, että se on ihan tylsää ja yliarvostettua.

Ranskan koe torstaina, melkein osaan. Samaksi päiväksi pitäisi vielä kirjoittaa äikkään arvostelu Aleksis Kiven näytelmästä Karkurit, jonka siis kävin katsomassa lauantaina. En oikein tykännyt näytelmästä itsestään, mutta näyttelijät olivat aivan loistavia, kuten yleensä. Miten tuosta olisi tarkoitus saada neljä sivua tekstiä, kun sain kaiken oleellisen yhteen virkkeeseen? No, kun (ei siis "jos", vaan "kun") minusta tulee maailmankuulu kirjailija niin en kyllä kirjoita ikinä koskaan enää ainuttakaan asiatekstiä. Ne tappaa luovuuden.
Luovuudesta puheen ollen, pitäisi kirjoittaa novelli huomiseksi. Enkä ole edes aloittanut.

Aistin pienoista laiskuutta.

Mä en ymmärrä ihmisiä enkä mä ymmärrä itseäni.

Mä en ole mikään lelu mitä te voitte pyöritellä ympäriinsä tahtonne mukaan.

Onpas taas haikea olo. Yritän kuitenkin olla pirteä ja hauska ja kiinnostunut ja ties mitä. Kuitenkin tuntuu, etten millään jaksaisi. Ehkä jaksaisi, jos olisi se kuuluisa ja kauan kaivattu joku, joka jaksaisi kanssani. Mutta kun ei ole.
On ikävä jotain mitä ei ole olemassakaan. Pitäisi lukea taas se kirja, mikä nostaa itsetuntoni pilviin. Eihän siitä ole kuin pari viikkoa, kun kuljin ympäriinsä hymy naamalla ja kaikki oli ihanaa. Tiistaina vielä kaikki oli ihanaa. Eipähän ole enää. Jos tämä on sitä surullisen kuuluisaa murrosiän tunnevuoristorataa, niin minun puolestani murrosikä saisi painua helvettiin.

Mutta kukapa minut nyt edes haluaisi?